MUSTALUMIHOME (Herpotrichia juniperi)

Oireet Havupuun taimien neulaset lumen sulettua mustan, tiiviin sienirihmaston peittämiä.   [ Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Herpotrichia juniperi (Duby), Petr.

S: Mustalumihome

Sv: Filtsvamp

E: Black Snow Mould

Kuvaus

Mustalumihome on kotelosieni, jonka tartunta ja rihmaston kasvu tapahtuvat lumen alla ja hyvin kosteissa olosuhteissa myös lumirajan yläpuolella. Keväällä lumen sulettua sienen rihmasto on nähtävissä tiheänä mustana seittinä tartunnan saanessa neulasistossa. Rihmaston yhteensitomat neulaset säilyvät kimppuna seuraavaan syksyyn saakka. Metsässä sieni voi tappaa kuusen tai männyn taimia. Pahimmat tuhot mustalumihome on aiheuttanut taimitarhoilla, mutta ei sielläkään ole yleinen. Mustalumihometta esiintyy koko maassa etenkin lumisilla alueilla.

Lisääntymisbiologia

Tartunta

Mustalumihomeen itiöiden leviämisaika on syksyllä, jolloin ne vapautuvat periteekioista, eli kotelopulloista. Sienen tartunta taimiin ja rihmaston kasvu tapahtuvat talven aikana lumen alla. Sieni pystyy kasvamaan nollassa Celsiusasteessa sekä vähän tätä ylemmissä lämpötiloissa.

Kasvu

Lumen alkaessa sulaa keväällä sienirihmasto kasvaa nopeasti kietoen neulaset mustaan seittimäiseen massaan.

Lisääntyminen

Sienen itiöemät, mustat kotelopullot, kehittyvät rihmastossa neulasten pinnalla kesän aikana. Rihmaston kietomat neulaset säilyvät kimppuna seuraavaan syksyyn, jolloin koteloitiöt alkavat jälleen vapautua.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Mustalumihometta esiintyy lumisilla alueilla monilla eri havupuilla. Erityisen yleinen se on pohjoisessa lumenviipymäalueilla. Suomessa sitä on tavattu mm. kuuselta, männyltä ja katajalta. Tautia esiintyy taimitarhoilla ja taimikoissa. Taimitarhoilla tauti ei ole vaivannut mäntyä.

Mustalumihome pystyy kasvamaan myös lumen pinnan yläpuolella, kunhan vain ilman suhteellinen kosteus on korkea, ja lämpötila pitkään nollan Celsiusasteen yläpuolella.

Tuhon eteneminen

Edellisenä talvena muodostuneet tautipesäkkeet laajenevat seuraavana talvena, kun rihmaston kasvu lumen alla jatkuu.

Vaikutus puuhun

Taimien neulaset säilyvät aluksi vihreinä, mutta ruskettuvat sitten ja jäävät roikkumaan oksista, kunnes ne yhtäaikaisesti putoavat. Toistuvina talvina tapahtuneiden epidemioiden jälkeen vauriot ulottuvat ohuiden versojen kuoreen ja oksien kärkiin. Kokonaisia oksia saattaa kuolla. Taimet, jotka ovat kokonaan lumen peitossa, voivat kuolla.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Itiöemä

Tuhot

Neulasten ruskettuminen

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Taimikoissa tauti voi tappaa jonkin verran kuusen tai männyn taimia. Pahimmat tuhot ovat esiintyneet taimitarhoilla, mutta sielläkään taudilla ei ole suurta taloudellista merkitystä.

Tuhoriskin arviointi

Mustalumihome on yleisin alueilla, missä on runsas lumipeite. Typpilannoitus lisää taimien alttiutta lumihomeelle. Vähäisten tuhojen takia torjuntaa metsässä ei ole katsottu tarpeelliseksi.

Torjuntamenetelmät

Taimitarhoilla mustalumihometta voidaan torjua kemiallisesti.

Tekijät ja lähteet

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan

Tietojen päivitys: 27.1.2012 R-L. Petäistö