Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Härmäsienet

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

HÄRMÄSIENET (Erysiphaceae)

Lumituhoja

Oireet

  • Härmät ovat kotelosienten aiheuttamia tauteja lehtipuilla, jotka tunnistaa nimensä mukaisesti härmämäisestä kasvustosta lehtien pinnalla. Sienen kotelopullot näkyvät lehdillä mustina pisteinä alueilla, joista tartunta on alkanut ja lehti alkaa jo kuivettua.

Yleiskuvaus | Lisääntyminen | Tuhot | Tuntomerkit | Torjunta | Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Erysiphaceae (Ascomycotina)

S: Härmäsienet

Sv: Mjöldagg

E: Mildew

Kuvaus

Härmäisiä lehtiä tavataan varsinkin viileinä ja sateisina kesinä, jolloin ne ovat poikkeuksellisen huomiota herättäviä. Toisaalta voi mennä useampi kesä jolloin tautia on vaikea löytää puilta.

Härmäsienet pystyvät elämään vain elävässä solukossa ja ne loisivat vain koppisiemenisillä kasveilla ja loisittuja kasvilajeja on liki 10 000. Luonnossa puiden lehdillä yleisimmät härmät ovat meillä lepän-, pajun-, tammen- ja vaahteranhärmä. Vaalea härmä lehdillä ja puutumattomissa osissa kasvia muodostuu sienen itiöivästä rihmastosta. Tartunta näivettää lehdet ja haittaa kasvin yhteyttämistä, saa lehdet irtoamaan etuajassa ja saattaa häiritä talveentumista.

Härmien suvuton aste kasvaa parhaiten lämpimässä ja kuivassa ja itiöt leviävät helposti tuulen mukana. Suvuttomat itiöt pystyvät myös itämään poikkeuksellisesti ilman ulkopuolista vettä.

Härmäsienilajeja ovat mm. lepänhärmä (Phyllactinia suffulta var. alni), vaahteranhärmä (Sawadaea tulasnei), ja pajunhärmä (E. adunca). Tammilla härmää aiheuttaa useampi laji: Erysiphe alphitoides, E. hypophylla, E. quercicola ja Phyllactinia guttata, mutta varmuutta siitä esiintyykö meillä kaikkia lajeja ei ole.


Lisääntymisbiologia

 

Tartunta

Härmät talvehtivat joko rihmastona silmuissa tai suvullisena asteena, joka muodostuu lehdille ennen vallatun solukon kuivumista. Sieni leviää sekä suvullisten että suvuttomien itiöiden välityksellä. Tartunta vaatii 76-96 % kosteuden, vaikka suvuttomat itiöt pystyvät itämään ilman ulkopuolista vettä. Härmät pystyvät elämään vain elävässä solukossa ja saavat ravintonsa tunkemalla lehtien solukkoon haustorioita, jotka ovat erikoistuneet tähän tehtävään. Lehtien pintaan muodostuu rihmastoa ja syntyy itiömassaa, joka leviää helposti tuulen mukana. Härmät eivät varsinaisesti tapa valtaamaansa solukkoa, mutta lehdet näivettyvät, kun ravinto loppuu. Vielä kasvussa olevat lehdet ovat herkempiä saamaan tartunnan, mutta saman kasvilajin eri lajikkeiden härmänkestävyys vaihtelee.

 

Tuhojen esiintyminen


Sateisen ja viileän kesän aikana härmätartunta on todenäköisempi kuin lämpimän ja kuivan sään vallitessa. Suvutonaste kuitenkin kasvaa ja tuottaa itiöitä runsaasti, kun sää on lämmin ja eikä sada. Tämän ristiriidan takia taudin puhkeamisen ennustaminen on vaikeaa.

Vaikutus

Tartunta näivettää lehdet ja haittaa kasvin yhteyttämistä, saa lehdet irtoamaan etuajassa ja saattaa häiritä talveentumista.

 

Tuntomerkit kuvina

 

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Taimitarhoilla varsinkin tammia ja vaahteroita kasvatettaessa torjunta voi olla tarpeellista. Saman kasvilajin eri lajikkeiden alttius vaihtelee ja kestävien lajikkeiden käyttö on paras torjuntakeino.

 

Vahingot metsätaloudessa

Taimitarhoja lukuunottamatta vahingot ovat vähäisiä, vaikka pahoina härmävuosina ihmiset ovat huolissaan lehtien ulkonäön takia.

Tekijät ja lähteet


Teksti: Kuvat: Lähteet:
Lilja, A.
Poteri, M.
Kankaanhuhta, V.
Lilja, A.
 
Mougou, A., Dutech, C. & Desprez-Loustau, M-L. (2008)
Nef, L. & Perrin, R. (1999)
Takamatsu, S. (2013)
 

Päivitetty: 14.03.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute