Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Tunturimittari

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

TUNTURIMITTARI (Epirrita autumnata)

Oireet

  • Tunturikoivujen lehdet syöty.

Tuhonaiheuttaja

  • Vaaleanharmaa perhonen, jolla etusiivissä tummia poikkijuovia.
  • Siipien kärkiväli 30-40 mm.
  • Vihreä toukka, jonka kyljissä kellanvihreät poikittaisjuovat.
  • Toukan pituus 22-26 mm.

 

Yleiskuvaus  | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

 

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Epirrita autumnata (Borkhausen) Oporinia autumnata

S: Tunturimittari

Sv: Allmän höstmätare

E: Autumnal moth

Kuvaus

Tunturimittari on vaaleanharmaa etusiiviltään tummapoikkijuovainen perhonen. Mittarin kellanvihreät pitkittäisjuovaiset toukat saattavat suurina joukkoina esiintyessään syödä kokonaisia tunturikoivikoita paljaaksi. Lajilla ei ole metsätaloudellisesti suurta merkitystä, mutta Lapin metsänraja-alueiden ekologian kannalta laji on merkittävä. Etelä-Suomessa tunturimittari saattaa yhdessä muiden mittariperhosten toukkien kanssa herättää silloin tällöin huomiota yksittäisten koivikoiden lehtien syöjänä. Tunturimittaria tavataan koko maassa. Varsinaisia koivikoiden tuhoutumiseen johtavia massaesiintymisiä tavataan kuitenkin vain Pohjois-Suomen tunturialueilla.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Tunturimittarit parveilevat elokuun viimeisistä päivistä aina lokakuulle saakka. Naaraat munivat koivun oksiin.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Tunturimittarit talvehtivat muna-asteella. Toukat kuoriutuvat munista kesäkuussa. Ne syövät koivunlehtiä aina koteloitumiseensa asti, joka tapahtuu heinä - elokuussa. Toukat ryömivät maahan koteloitumaan.

Aikuisvaihe

Aikuiset perhoset kuoriutuvat esiin koteloista noin kuukauden kuluttua koteloitumisesta, ja aloittavat parveilun.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Tunturimittarin toukkien syönti keskittyy Pohjois-Suomen tunturikoivikoihin, jotka voivat tulla täysin paljaaksisyödyiksi. Toukat syövät koivunlehtiä myös Etelä-Suomessa, mutta ne eivät aiheuta kuitenkaan varsinaisia tuhoja. Muita toukkien ravintokasveja ovat mm. pajut, lepät, hedelmäpuut, mustikka ja juolukka. Tunturimittarien esiintymistä Etelä-Suomessa ja osittain Lapissakin, muualla kuin metsänraja-alueilla, rajoittavat punamuurahaiset, jotka käyttävät tunturimittarin toukkia ravintonaan.

Tuhon eteneminen

Tunturimittarien massaesiintymiset kestävät yleensä vuoden, jonka jälkeen perhoskanta romahtaa. Tästä johtuu, ettei tunturimittarituho jatku seuraavina vuosina. Paljaaksisyödyt koivut eivät välttämättä kuole lehtien syöntiin, vaan puiden selviytymiseen vaikuttavat aiemmista säätekijöistä johtuva kasvukunto sekä seuraustuholaisten esiintyminen.

Vaikutus puuhun

Toukat syövät koivunlehdet aluksi repaleisiksi, jonka jälkeen ne jatkavat syöntiään, niin että lehdistä jää vain ruoti ja osa keskisuonta jäljelle. Hyväkuntoiset koivut toipuvat yleensä tuhosta, jollei edellinen kylmä kasvukausi ole heikentänyt niiden kasvukuntoa tai jolleivat koivun kaarnakuoriaiset ole iskeytyneet puuhun.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Tunturimittarin siipien kärkiväli on 30-40 mm.  Tunturimittarista on eri värimuunnoksia.
Toukka
 Vihreä toukka on vaikea erottaa muista mittarintoukista.

Tuhot

Pystyyn kuoleminen
 Pystyynkuolleet  tunturikoivikot ovat muistona rajuista tuhoista.
Lehtien syönti
 Toukkien tekosia koivikossa. Tuhot näkyvät usein  harmaina vöinä tunturikoivikossa.

Samankaltaiset tuhot

Hyvin monet lajit nakertavat koivun lehtiä. Pohjois-Suomessa laajoja tuhoja aiheuttaa vain tunturimittari.

 

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Tunturimittarien syömien tunturikoivikoiden metsätaloudellinen arvo ei ole kovin merkittävä. Tuhoutuneiden koivikoiden tilalle ei ole kuitenkaan kaikilla alueilla syntynyt uusia koivikoita, mistä johtuen laji on metsänraja-alueilla luettava ekologisesti merkittäväksi tuhonaiheuttajaksi. Viimeisen merkittävä tunturimittarien massaesiintymä sattui maasamme 1965-66, jolloin tunturimittarit söivät Pohjois-Suomessa paljaaksi yhteensä noin 1200 neliökilometriä tunturikoivikoita.

Tuhoriskin arviointi

Lapin tunturikoivikot ovat altteimpia tuhoille. Tunturimittarien syömät koivut toipuvat yleensä tuhosta, elleivät edellisen kasvukauden viileät säät sekä seuraustuholaiset heikennä koivujen toipumista.

Torjuntamenetelmät

Tunturimittareita on mahdollista torjua lentoruiskutuksin. Käytännössä torjuntamahdollisuuksia heikentää kuitenkin tunturimittariesiintymien laaja-alaisuus.

 

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.   Heikkilä, R.
Saarenmaa, H.
Pouttu, A.
  Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Saalas, U. (1949)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Sisältöpäivitys 11.01.2005, APou

Päivitetty: 18.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute