TUNTURIMITTARI (Epirrita autumnata)

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Epirrita autumnata (Borkhausen) Oporinia autumnata

S: Tunturimittari

Sv: Allmän höstmätare

E: Autumnal moth

Kuvaus

Tunturimittari on vaaleanharmaa etusiiviltään tummapoikkijuovainen perhonen. Mittarin kellanvihreät pitkittäisjuovaiset toukat saattavat suurina joukkoina esiintyessään syödä kokonaisia tunturikoivikoita paljaaksi. Lajilla ei ole metsätaloudellisesti suurta merkitystä, mutta Lapin metsänraja-alueiden ekologian kannalta laji on merkittävä. Etelä-Suomessa tunturimittari saattaa yhdessä muiden mittariperhosten toukkien kanssa herättää silloin tällöin huomiota yksittäisten koivikoiden lehtien syöjänä. Tunturimittaria tavataan koko maassa. Varsinaisia koivikoiden tuhoutumiseen johtavia massaesiintymisiä tavataan kuitenkin vain Pohjois-Suomen tunturialueilla.

Lisääntymisbiologia

Parveilu ja muninta

Tunturimittarit parveilevat elokuun viimeisistä päivistä aina lokakuulle saakka. Naaraat munivat koivun oksiin.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Tunturimittarit talvehtivat muna-asteella. Toukat kuoriutuvat munista kesäkuussa. Ne syövät koivunlehtiä aina koteloitumiseensa asti, joka tapahtuu heinä - elokuussa. Toukat ryömivät maahan koteloitumaan.

Aikuisvaihe

Aikuiset perhoset kuoriutuvat esiin koteloista noin kuukauden kuluttua koteloitumisesta, ja aloittavat parveilun.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Tunturimittarin toukkien syönti keskittyy Pohjois-Suomen tunturikoivikoihin, jotka voivat tulla täysin paljaaksisyödyiksi. Toukat syövät koivunlehtiä myös Etelä-Suomessa, mutta ne eivät aiheuta kuitenkaan varsinaisia tuhoja. Muita toukkien ravintokasveja ovat mm. pajut, lepät, hedelmäpuut, mustikka ja juolukka. Tunturimittarien esiintymistä Etelä-Suomessa ja osittain Lapissakin, muualla kuin metsänraja-alueilla, rajoittavat punamuurahaiset, jotka käyttävät tunturimittarin toukkia ravintonaan.

Tuhon eteneminen

Tunturimittarien massaesiintymiset kestävät yleensä vuoden, jonka jälkeen perhoskanta romahtaa. Tästä johtuu, ettei tunturimittarituho jatku seuraavina vuosina. Paljaaksisyödyt koivut eivät välttämättä kuole lehtien syöntiin, vaan puiden selviytymiseen vaikuttavat aiemmista säätekijöistä johtuva kasvukunto sekä seuraustuholaisten esiintyminen.

Vaikutus puuhun

Toukat syövät koivunlehdet aluksi repaleisiksi, jonka jälkeen ne jatkavat syöntiään, niin että lehdistä jää vain ruoti ja osa keskisuonta jäljelle. Hyväkuntoiset koivut toipuvat yleensä tuhosta, jollei edellinen kylmä kasvukausi ole heikentänyt niiden kasvukuntoa tai jolleivat koivun kaarnakuoriaiset ole iskeytyneet puuhun.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen

Toukka

Tuhot

Pystyyn kuoleminen

Lehtien syönti

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Tunturimittarien syömien tunturikoivikoiden metsätaloudellinen arvo ei ole kovin merkittävä. Tuhoutuneiden koivikoiden tilalle ei ole kuitenkaan kaikilla alueilla syntynyt uusia koivikoita, mistä johtuen laji on metsänraja-alueilla luettava ekologisesti merkittäväksi tuhonaiheuttajaksi. Viimeisen merkittävä tunturimittarien massaesiintymä sattui maasamme 1965-66, jolloin tunturimittarit söivät Pohjois-Suomessa paljaaksi yhteensä noin 1200 neliökilometriä tunturikoivikoita.

Tuhoriskin arviointi

Lapin tunturikoivikot ovat altteimpia tuhoille. Tunturimittarien syömät koivut toipuvat yleensä tuhosta, elleivät edellisen kasvukauden viileät säät sekä seuraustuholaiset heikennä koivujen toipumista.

Torjuntamenetelmät

Tunturimittareita on mahdollista torjua lentoruiskutuksin. Käytännössä torjuntamahdollisuuksia heikentää kuitenkin tunturimittariesiintymien laaja-alaisuus.

Tekijät ja lähteet

Sisältöpäivitys 11.01.2005, APou