Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Pilkkumäntypistiäinen

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

PILKKUMÄNTYPISTIÄINEN (Diprion pini)

Oireet

  • Kaikkia männyn neulasvuosikertoja syöty kesäkuun lopun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana.

Tuhonaiheuttaja

  • Ruskea tai mustapäinen toukka, jonka kyljissä rivi mustia pilkkuja. Toukat elävät ryhmissä.
  • Naaras mustan ja keltaisenkirjava pistiäinen.
  • Koiras musta. Sen tuntosarvet tuuheat, kaksipuoleisesti kampamaiset.

Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Diprion pini L.

S: Pilkkumäntypistiäinen (ent. tavallinen mäntypistiäinen)

Sv: Vanlig tallstekel

E: (Large) Pine sawfly

Kuvaus

Pilkkumäntypistiäisen toukat syövät männynneulasia. Toisinaan kehittyy joukkoesiintymiä, jolloin männiköitä saatetaan syödä paljaaksi tuhansien hehtaarien alueella. Neulasten syönnistä on seurauksena kasvutappiota, puiden altistumista seuraustuhoille, ja puiden kuivumista. Pilkkumäntypistiäinen on tuholaisena paikallinen ja sukulaistaan ruskomäntypistiäistä harvinaisempi laji. Pilkkumäntypistiäistä tavataan koko maassa Pohjois-Lappia lukuunottamatta. Pohjoisin löytö on tehty Sodankylässä.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Pilkkumäntypistiäiset aikuistuvat kotelokopista useana aaltona toukokuun puolivälistä heinäkuulle. Koiraat lentävät vilkkaammin kuin naaraat. Naaras munii neulasiin, 10-20 munaa/neulanen. Yksi naaras tuottaa 60-160 (noin 100) munaa.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munavaihe kestää 3-4 viikkoa. Toukkien kuoriutuminen alkaa kesä-heinäkuun vaihteessa. Ne syövät kaikenikäisiä neulasia (ruskomäntypistiäinen jättää yleensä saman vuoden neulaset syömättä). Elo-syyskuussa (lokakuussa) toukat laskeutuvat maahan ja kutovat ympärilleen ruskean vahvaseinäisen kotelokopan, jossa ne talvehtivat. Uudet aikuiset kuoriutuvat touko-heinäkuussa. Kotelovaiheessa tavataan jättäytymistä eli osa kannasta saattaa viettää kotelokopassa useammankin talven ennenkuin aikuistuu. Sukupolvia on Suomessa yksi vuodessa.

Tuhojen esiintyminen


Tuhokohteet

Tavallisesti pistiäinen esiintyy vähälukuisena karujen ja valoisien paikkojen nuorissa männyissä. Joukkoesiintymiä tavataan yleensä kuivilla kankailla, niin taimikoissa kuin varttuneissakin metsissä, toisinaan myös suomänniköissä.

Tuhon eteneminen

Edullisissa olosuhteissa kehittyy pilkkumäntypistiäisen massaesiintymiä, jolloin männiköt syödään neulasettomiksi laajoilla alueilla. Esiintymät päättyvät yleensä muutaman vuoden kuluessa kannan romahdukseen.

Vaikutus puuhun

Koska tuhot tapahtuvat kesän loppupuoliskolla ja syksyllä, ovat puiden silmut ehtineet jo kehittyä. Seuraavana keväänä puut pystyvät yleensä kasvattamaan uuden neulasvuosikerran. Loppukesällä tapahtuvalla kertasyönnillä ei ole niin suurta vaikutusta puun kasvuun kuin kasvukauden alussa tapahtuvalla neulasten menettämisellä. Voimakas, peräkkäisinä vuosina toistuva syönti heikentää vakavasti puun elinvoimaa, ja osa puista kuivuu.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Munat
 Naaras munimassa neulasiin. Munat jonossa neulaseen uurretussa munavaossa, peitettynä kittimäisellä eritteellä (munia 10-20/neulanen).
Toukka
 Varttunut toukka, 20-26 mm, vihreänkeltainen, mustat pilkkujonot kyljissä, musta tai punertavanruskea pää.  Toukat elävät tiiviinä ryhminä.   Säihkähtäessään toukat heilauttavat yhtäaikaa etu- ja takapäätään, ja erittävät suustaan tahmean nestepisaran.
Kotelokopat
 Ruskeat kotelokopat karike- ja humuskerroksessa (joskus oksissa tai varvuissa).

Tuhot

Neulasten syönti
 Neulaskatoa kaikissa neulasvuosikerroissa.  Harsuuntuneita mäntyjä  Neulaskatoa männyillä (Lauhanvuori).  Tuhoa Lauhanvuoren kansallispuiston alueella. Nakerrettuja, ruskettuneita, kihartuneita neulasia heinä-elokuussa.

Samankaltaiset tuhot

Ruskomäntypistiäisen toukat syövät männyn neulasia. Syönti ajoittuu yleensä kesä-heinäkuuhun, ja toukat eivät yleensä syö saman kesän neulasia. Mäntymittarin toukat syövät männyn neulasia. Toukat syövät neulaset risaisiksi, kun varttuneet mäntypistiäisten toukat syövät neulaset yleensä kokonaan jättäen vain lyhyet tyngät.

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Massaesiintymisten aikana toukat voivat syödä männyt paljaaksi jopa usean sadan hehtaarin alueelta. Syönnistä seuraa kasvutappiota ja jonkin verran puiden kuolemista. Ankarien esiintymien yhteydessä puita voi kuolla runsaasti, etenkin jos seuraustuholaiset, kuten ytimennävertäjät ja pikikärsäkkäät, käyvät heikentyneiden puiden kimppuun.

Joukkoesiintymiä on sattunut mm. Kankaapäässä (1967-69), Kokkolassa (1970-73), Itä-Uudellamaalla (1980-83) sekä Harjavallassa ja Kauhajoella (1989-92). Tuhoalueiden laajuus on vaihdellut 100-2500 hehtaariin. Vuonna 1991 pilkkumäntypistiäistä torjuttiin 1740 hehtaarilla. Vuosina 1997-1999 eriasteisia pilkkumäntypistiäistuhoja tavattiin n. 300 000 hehtaarilla. Kaikkein lievimmätkin tuhoalueet mukaanluettuna pinta-ala oli 500 000 ha. Tuhoja esiintyi Satakunnassa sekä laajalla vyöhykkeellä, joka ulottui Pohjois-Karjalasta Pohjois-Savon ja Keski-Suomen kautta Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle sekä Kainuun Eteläosiin.

Tuhoriskin arviointi

Mäntypistiäisille ovat luonteenomaisia voimakkaat kannanvaihtelut. Metsäntutkimuslaitos seuraa sekä rusko- että pilkkumäntypistiäiskantojen kehitystä. Kotelokopista kuoriutuvien aikuisten määrään perustuva pilkkumäntypistiäisen tuhoriskiennuste annettaan vuosittain keväällä, mikäli tarvetta ilmenee.

Torjuntamenetelmät

Männyt toipuvat yleensä hyvin yhdestä neulasten syöntikerrasta. Jos pistiäiskantojen ennustetaan olevan korkealla vielä seuraavanakin vuonna, niin torjunta-aineruiskutus on tarpeen. Ruskomäntypistiäiseen tehoava biologinen torjuntakeino (monisärmiövirus) ei tehoa pilkkumäntypistiäiseen. Torjuntaa soveltuvat diflubentsuronia tehoaineena sisältävät torjunta-aineet. Ne estävät toukkien kasvulle välttämättömän kitiinin synteesin, jolloin toukat kuolevat nahanluontivaiheessa. Torjunta tehdään varttuneissa metsissä lentolevityksenä. Taimikoissa käsittely voidaan tehdä moottoriruiskuin. Torjunta on tehtävä toukkien kuoriutuessa munista, mikä normaalisti ajoittuu heinäkuulle.

Luontaiseen uudistamiseen tähtäävä siemenpuuhakkuu on järkevintä tehdä vasta joukkoesiintymän päätyttyä, jottei tuho keskity siemenpuihin. Pieniä istutustaimia mäntypistiäiset eivät yleensä vioita, mutta joskus ravinnon loputtua kookkaammista puista, toukat saattavat vaeltaa myös pieniin taimiin. Myös taimikon hoito, harvennus- ja päätehakkuut on tehtävä vasta joukkoesiintymän päätyttyä, jottei tuho kohdistuisi jäljelle jäävään puustoon entistä ankarampana.

Jos syönnin kohteeksi joutunut metsikkö päätetään kokonaan hakata, niin on olemassa riski, että tuholaiset siirtyvät ympäröivään metsään. Yksittäiset kuolleet, vielä tuoreet männyt on syytä korjata ja kuljettaa pois ytimennävertäjäkannan kurissa pitämiseksi.

Mäntypistiäiset (esite, pdf)

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Pakkala, P.
Väkevä, J.
Varama, M.
Kankaanhuhta, V.
  Annila, E.
Nikula, A.
Oksanen, E.
Varama, M.
  Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Selander, J. (1993)
Viitasaari, M. & Varama, M. (1987)

 

Sisältöpäivitys 06.08.2003, APou

Päivitetty: 04.02.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute