MÄNNYNEULASRUOSTE (Coleosporium spp)

Oireet Oranssinkeltaiset helmi-itiöpesäkkeet männynneulasilla touko-kesäkuussa.   [ Yleiskuvaus | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Coleosporium spp.

S: Männynneulasruoste

Sv: Blåsrost, blåsrost på tallbarr

E: Pine needle rust

Kuvaus

Männynneulasruosteeksi kutsutaan kollektiivista ryhmää ruostesieniä, joiden pikkukuroma- ja helmi-itiöasteet kehittyvät männyn neulasilla. Neulasruosteen kesä- ja talvi-itiöasteita on tavattu useilla eri väli-isäntäkasveilla, kuten esim. leskenlehdellä, maitikoilla, valvatilla ja eri kellokukilla. Männynneulasruostetta tavataan runsaimmin taimikoissa, missä on runsaasti ruosteen väli-isäntäkasveja. Ruoste voi tappaa pieniä taimia. Tämä edellyttää kuitenkin, että lähistöllä on runsaasti ruosteelle sopivia väli-isäntäkasveja. Tauti elää yleensä parasiittina nuorten mäntyjen neulasissa. Ruostetta esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia

Tartunta

Männynneulasruosteen kantaitiöt infektoivat samana kesänä kehittyneitä neulasia syksyllä. Seuraavan vuoden alkukesällä ensin pikkukuromapesäkkeet ja sitten helmi-itiöpesäkkeet kehittyvät neulasille.

Isäntäkasvin vaihto

Männynneulasille kehittyneitä helmi-itiöpesäkkeitä peittää aluksi valkea kuori, jonka repeydyttyä oranssinkeltainen itiömassa vapautuu. Helmi-itiöt kulkeutuvat väli-isäntäkasviin, jossa ruoste monistuu. Ensin muodostuvat kesä-itiöpesäkkeet, ja tämän jälkeen talvi-itiöpesäkkeet, joista vapautuu syksyllä kantaitiöitä. Kantaitiöt infektoivat jälleen männynneulasia. Männynneulasruoste pystyy myös jatkamaan kasvuaan rihmastona isäntäkasveissaan ja tuottamaan itiöpesäkkeitä vaihtamatta välillä isäntää.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Ruostetta tavataan yleisimmin pellonmetsitysaloilla ja männyntaimikoissa, joilla esiintyy runsaasti ruosteen väli-isäntäkasveja. Ruoste suosii valoisia kasvupaikkoja, sillä väli-isäntäkasvit saastuvat näillä paikoilla runsaimmin.

Tuhon eteneminen

Ruoste talvehtii rihmastona neulasissa ja on monivuotinen. Koska vuosittain tapahtuu myös uutta tartuntaa, vanhimmissa neulasissa on aina eniten helmi-itiöpesäkkeitä.

Vaikutus puuhun

Männynneulasruoste ei yleensä tapa neulasia, vaan sen luonne on parasiittinen. Puun kehitykselle ruosteesta ei juuri aiheudu haittaa. Voimakkaan tartunnan seurauksena neulaset voivat kuitenkin kuolla tartuntaa seuraavana kesänä.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Itiöemä

Samankaltaiset tuhot

Männyllä ei ole muita tätä sienitautia muistuttavia tuhonaiheuttajia.

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Peltojen metsitysaloilla ruoste voi tappaa pieniä taimia. Metsämailla ruosteesta ei yleensä ole haittaa.

Tuhoriskin arviointi

Männynneulasruoste voi aiheuttaa männyntaimilla huomattavaa tuhoa, jos taimet kasvavat rehevän väli-isäntäkasvuston seassa.

Torjuntamenetelmät

Heinän- ja ruohontorjunnasta tulisi huolehtia viljeltäessä mäntyä pellonmetsitysaloilla. Myös taimitarhoilla tulisi huolehtia neulasruosteen väli-isäntäkasvien torjunnasta.

Heinäntorjunta pellonmetsitysaloilla.

Tekijät ja lähteet

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan