Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

LEHTIKUUSIKOI (Coleophora laricella)

Oireet

  • Neulaset muuttuvat vaaleanharmaiksi.
  • Neulaset ovat onttoja sisältä.

Tuhonaiheuttaja

  • Kellertävän ruskeat toukat nakertavat neulasia sisältä.
  • Aikuinen on pieni koiperhonen, jonka siivet ovat kapeat ja teräväkärkiset (kärkiväli 8-10 mm). Etusiivet ovat tasaisen harmaat.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Coleophora laricella Hb.

S: Lehtikuusikoi

Sv: Lärksäckmal, Lärkträdsmal

E: Larch case bearer moth

Kuvaus

Lehtikuusikoi on pieni koiperhonen, jonka siipien kärkiväli on 8-10 mm. Perhosen etusiivet ovat kapeat, teräväkärkiset ja tasaisen harmaat. Lehtikuusikoin toukat ovat kellahtavan ruskeita. Ne elävät lehtikuusen neulasissa syöden neulaset ontoiksi ja kuljettavat katkaisemistaan neulasista tekemäänsä suojuspussia mukanaan. Lehtikuusikoi on yleinen laji, joka saa lehtikuuset ajoittain näyttämään huonokuntoisilta. Puut toipuvat yleensä hyvin. Laji on levinnyt ainakin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan korkeudelle saakka.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Lehtikuusikoi parveilee kesä- ja heinäkuun vaihteessa. Naaras laskee munansa lehtikuusen neulasiin.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kuoriutuvat toukat elävät aluksi miinaajina neulasten sisällä. Myöhemmin ne valmistavat katkaisemistaan ja ontoiksi kaivertamistaan neulasista suojakseen pussin, jota ne kuljettavat mukanaan. Toukka talvehtii valmistamassaan pussissa ja jatkaa tuhojaan seuraavana keväänä. Koteloituminen tapahtuu alkukesästä.

Aikuisvaihe

Aikuiset lehtikuusikoit kuoriutuvat kesäkuun puolenvälin jälkeen aloittaakseen lentonsa.

 

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Lehtikuusikoin aiheuttamat tuhot ovat pahimmillaan huonokasvuisissa ja yli-ikäisissä lehtikuusissa.

Tuhon eteneminen

Lehtikuusikoin toukka talvehtii pussissaan ja jatkaa ravintosyöntiään neulasissa vielä koiden iskeytymistä seuraavanakin kesänä. Tällöin toukat aiheuttavat usein suurimmat vahingot. Tuhot voivat jatkua samoissa lehtikuusissa koisukupolvesta toiseen useiden vuosien ajan.

Vaikutus puuhun

Lehtikuusikoin toukka käyttää ravinnokseen lehtikuusen neulasia. Vioittunut kohta neulasista muuttuu aluksi valkeahkoksi ja myöhemmin ruskeaksi. Syönnin seurauksena lehtikuuset alkavat näyttää huonokuntoisilta. Myöhemmin ne kuitenkin yleensä toipuvat syönnistä hyvin.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Lehtikuusikoi on pieni perhonen, jonka siipien kärkiväli on 8-10 mm. Lehtikuusikoin kapeat ja teräväkärkiset etusiivet ovat tasaisen harmaat.  Lehtikuusikoin kapeat teräväkärkiset siivet ovat tasiasenharmaat.
Toukka
 Lehtikuusikoin toukan kyhäämä suojuspussi, ja itse toukka sen sisällä.

Tuhot

Neulasten kellastuminen
 Lehtikuusikoiden vaivaamia lehtikuusia (Yleiskuva).  Tuhot keskittyvät metsänreunoihin ja alaoksiin.  Lehtikuusenkoiden vaivaama taimi.
Lehtien syönti
 Lehtikuusenkoin toukat ovat aloittaneet neulasten syönnin.  Neulaset muuttuvat aluksi valkoisiksi ja myöhemmin ruskeiksi.

Samankaltaiset tuhot

Isolehtikuusenpistiäinen

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Laji aiheuttaa lehtikuuselle kasvutappioita.

Tuhoriskin arviointi

Lajin aiheuttama tuhoriski on suurin huonokasvuisissa ja yli-ikäisissä lehtikuusissa, joiden neulaset ovat vaillinaisesti kehittyneet.

Torjuntamenetelmät

Paras tapa ehkäistä tuhoja on pitää lehtikuusikot hyvässä kasvukunnossa. Lehtikuusikoiden toukkia on mahdollista hävittää tarkoitukseen hyväksytyllä torjunta-aineella.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.
Varama, M.
Väkevä, J.
  Annila, E.
FFRI, Vienna
Nikula, A.
  Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Saalas, U. (1949)

 

Sisältöpäivitys 11.01.2005, APou

Päivitetty: 17.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute