Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Kuusentalvikkiruoste

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

KUUSENTALVIKKIRUOSTE (Chrysomyxa pirolata)

Oireet

  • Keltaoranssia itiöpölyä pursuaa kuusen käpysuomujen välistä.

 

Tuhonaiheuttaja

  • Käpysuomujen yläpinnalla yleensä kaksi kookasta oranssia-valkoista itiöpussia.

Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Chrysomyxa pirolata (Körnicke) Wint., Chrysomyxa pyrolae DC. ex Rostr.

S: Kuusentalvikkiruoste

Sv: Grankottens gulrost

E: Spruce cone rust, A rust of spruce cones and Pyrola

Kuvaus

Kuusentalvikkiruoste on ruostesieni, jonka pikkukuroma- ja helmi-itiöasteet kehittyvät kuusen kävyillä sekä kesä-, talvi- ja kantaitiöasteet talvikkilajien lehdillä. Tartunnan saaneet kävyt eivät tuota lainkaan tai tuottavat hyvin vähän siemeniä. Kuusentalvikkiruoste on paikoin ongelma kuusen siemenviljelmillä. Sientä esiintyy koko maassa.

 

Lisääntymisbiologia

Tartunta

Kuusentalvikkiruosteen kantaitiöt tartuttavat kuusen emikukintoja touko-kesäkuussa kuusen kukinta-aikaan.

Kasvu

Ruosteen pikkukuromapullot ja sen jälkeen helmi-itiöpesäkkeet muodostuvat kuusen nuorten kehittyvien käpyjen ulkopinnalle laajoina pesäkkeinä. Samana syyskesänä purkautuva helmi-itiöpöly näkyy keltaisena massana käpysuomujen välissä.

Lisääntyminen

Kuusen kävyistä leviävät talvikkiruosteen helmi-itiöt tartuttavat elo-syyskuussa talvikin lehtiä. Sieni talvehtii rihmastona talvikin lehdillä. Erilaistumattomat itiöpesäkkeet kehittyvät huhti-toukokuussa talvikin lehtien alapinnalle. Näistä pesäkkeistä kehittyy kesäitiöpesäkkeitä toukokuussa ja edelleen talvi-itiöpesäkkeitä touko-kesäkuussa kosteudesta riippuen. Poikkeuksellinen kuivuus saattaa estää talvi-itiöpesäkkeiden kehittymisen. Talvi-itiöpesäkkeet itävät pian muodostaen kantaitiöitä, jotka tartuttavat edelleen emikukkia touko-kesäkuussa. Talvikilla sieni voi esiintyä monivuotisena.

 

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Kuusentalvikkiruoste vioittaa kuusen käpyjä ja niissä olevia siemeniä.

Tuhon eteneminen

Jotta kuusen kävyt saisivat ruostetartunnan, on talvi-itiöiden tuotannon ja kuusen kukinnan tapahduttava samaan aikaan yhdessä suotuisan kostean sään kanssa. Talvikkiruosteen itiölevintää suosivat sääolosuhteet koostuvat säännöllisesti toistuvista sadejaksoista. Suotuisia olosuhteita ei esiinny aina, joten peräkkäisinä kesinä jatkuvien ruoste-epidemioiden todennäköisyys on suhteellisen pieni.

Vaikutus puuhun

Tartunnan saaneet kuusen kävyt eivät tuota lainkaan tai hyvin vähän siemeniä.

 

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Itiöemä
 Kuusentalvikkiruosteen helmi-itiöpussit kehittyvät käpysuomun ulkopinnalle: vasemmalla kuusen tuomiruoste, oikealla kuusentalvikkiruoste.

Tuhot

Käpyjen kuoleminen
 Kuusentalvikkiruosteen infektoima käpy.  Vasemmalla kuusen tuomiruosteen infektoima, keskellä kuusen talvikkiruosteen infektoima ja oikealla terve käpy.

Samankaltaiset tuhot

Kuusentuomiruoste Kuusen käpysääski Kuusensuopursuruoste

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Ruoste saattaa vähentää siemensadon määrää ja laatua koko maassa. Vahingot ovat merkittävimmät kuusen siemenviljelyksillä.

Tuhoriskin arviointi

Kuusentalvikkiruosteen väli-isäntien, talvikkien, runsaat kasvupaikat potentiaalisia taudin leviämiskohteita.

Torjuntamenetelmät

Kuusentalvikkiruosteen torjuntamenetelmiä ei ole tutkittu riittävästi. Siemenviljelmillä erilaistumattomien pesäkkeiden kehittymistä talvi-itiöpesäkkeiksi seuraamalla emikukinnan aikana voidaan mahdollisesti ennakoida sienen aiheuttamia käpytuhoja.

 

Tekijät ja lähteet


Teksti: Kuvat: Lähteet:
Kankaanhuhta, V.
Lipponen, K.
Jalkanen, R.
Butin, H. (1995)
Jukka, L. (1988)
Kurkela, T. (1994)
Phillips, D. & Burdekin, D. (1992)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan

Tietojen päivitys: 30.1.2012 J. Kaitera

 

Päivitetty: 17.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute