KUUSENSUOPURSURUOSTE (Chrysomyxa ledi)

Oireet Kuusen ensimmäisen, nuorimman neulasvuosikerran kellastuminen kesäkuun lopulta lähtien Kuusen samana vuonna syntyneiden käpyjen käpysuomujen pinnalla valkoisia pesäkkeitä ja pihkavuotoa kesä-elokuussa Tuhonaiheuttaja Kesäkuun lopulla neulasissa ja käpysuomujen pinnalla kellertäviä-oranssinvärisiä, myöhemmin tummia kohoumia (pikkukuromapesäkkeitä) Heinä-elokuussa neulasilla ja käpysuomujen pinnalla keltaoransseja-valkoisia helmi-itiöpusseja

[ Yleiskuvaus | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Chrysomyxa ledi (Alb. & Schw.) de Bary

S: Kuusensuopursuruoste, rämeruoste

Sv: Skvattramrost

E: Chrysomyxa ledi needle rust, Small-spored spruce-Labrador-tea rust, A rust of spruce needles and Ledum

Kuvaus

Kuusensuopursuruoste on yleisin neulasruosteen aiheuttaja kuusella Suomessa. Sen pikkukuroma- ja helmi-itiöasteet kehittyvät uusilla kuusen neulasilla, ja kesä-, talvi- ja kantaitiöasteet suopursulla. Runsas epidemia aiheuttaa kuusikoiden värjäytymisen oranssinkeltaisiksi. Epidemiat ovat satunnaisia, mutta laaja-alaisia ja huomiota herättäviä. Epidemioiden esiintymisen satunnaisuus johtuu lähinnä neulasten tartunnalle alttiin ajan lyhyydestä. Joskus ruostesieniepidemiat saattavat jatkua useita vuosia peräkkäin. Kantaitiöiden muodostuminen ja tartunta kasvaviin neulasiin voi tapahtua vain sateisella säällä väli-isäntien lehdiltä. Sieni leviää vähäisessä määrin myös nuoriin kuusen käpyihin (emikukkiin), joissa sen vaikutus siementen kehitykseen ja kuusen siemensatoon on vähäinen. Kuusensuopursuruostetta esiintyy eniten Itä- ja Kaakkois-Suomessa sekä pohjoisessa, missä suopursua kasvaa runsaasti myös kangasmailla.

Lisääntymisbiologia

Tartunta

Tartunta tapahtuu uusien kuusenneulasten ja emikukkien kasvaessa touko-kesäkuussa. Neulasiin ja käpysuomujen pinnalle kehittyvät ensin pikkukuromapesäkkeet. Helmi-itiöpesäkkeet muodostuvat neulasiin ja käpysuomuihin kesä-elokuussa. Valkean-oranssinvärisen itiöpölyn alkaessa vapautua pesäkkeistä neulaset ovat jo täysin kellastuneet. Kun itiötuotanto loppuu elokuussa, sairaat neulaset varisevat pois. Kävyissä helmi-itiöiden levintä jatkuu loppukesälle.

Lisääntyminen

Sieni siirtyy helmi-itiöiden avulla suopursuun, jossa tartunta keskittyy lehtiin ja uusiin versoihin. Sieni talvehtii suopursussa rihmastona ja muodostaa seuraavana keväänä kesäitiöpesäkkeitä ja tämän jälkeen talvi-itiöpesäkkeitä, joissa muodostuvat kantaitiöt levittävät sienen jälleen kuuseen. Suopursulla sieni on ilmeisesti monivuotinen, joten sieni ei ole täysin riippuvainen kuusella vuosittain tapahtuvasta isäntäkasvin vaihdosta.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Taimikkovaiheen kuuset saavat yleisimmin tartunnan koko latvukseen. Varttuneista kuusista tauti tartuttaa usein vain latvuksen alaosan.

Tuhon eteneminen

Suopursuruosteen aiheuttamat epidemiat ovat satunnaisia. Tämä johtuu ennen kaikkea neulasten tartunnalle alttiin ajan lyhyydestä. Epidemioiden välivuosina ruostetta esiintyy vain joissakin pienissä kuusissa suopursua kasvavien soiden laitamilla.

Vaikutus puuhun

Suopursuruosteen aiheuttamat tuhot keskittyvät kuluvan kesän kasvaimissa olevaan uusimpaan neulasvuosikertaan. Ruoste ei tapa kasvaimia, mutta heikentää niitä niin, että sekundääriset sienet voivat iskeytyä niihin. Kuusen kävyissä sienellä ei ole vaikutusta siementen kehitykseen, sillä sieni ei leviä käpysuomujen pinnasta kävyssä laajalti. Usein vain yksittäiset käpysuomut saavat tartunnan, joten siitä ja käpysatojen harvalukuisuudesta johtuen sienen vaikutus käpysatoon on vähäinen.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Itiöemä

Tuhot

Neulasten kellastuminen

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Merkittäviä kasvutappioita syntyy, jos suopursuruoste vaivaa kuusikkoa peräkkäisinä kesinä. Yhtenä kesänä esiintyvän ankaran epidemian vaikutukset jäävät vähäisiksi. Sienen vaikutus kuusen siemensatoon on vähäinen.

Tuhoriskin arviointi

Sateinen sää uuden neulasvuosikerran kehittymisen aikaan kesäkuussa lisää tuhoriskiä.

Torjuntamenetelmät

Torjuntatoimiin ei yleensä ole tarvetta.

Tekijät ja lähteet

Tietojen päivitys: 30.1.2012 J. Kaitera