PAPINTAPPAJA (Callidium violaceum)

	Oireet Huolimattomasti kuoritussa mänty- ja kuusipuutavarassa ja puurakenteissa. Kuoren alla syvälle mantoon painuneet väljät ja laakeat käytävät, joissa hienojakoista purua. Käytävät erittäin teräväreunaisia. Tuhonaiheuttaja Kiiltävän tummansininen litteä sarvijäärä. Pitkäkarvaisella toukalla raajat surkastuneet.
	[ Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Callidium violaceum L.

S: Papintappaja

Sv: Blåhjon

E: Violet Callidium

Kuvaus

Papintappaja on kiiltävän tummansininen, 11-13 mm pitkä, litteä ja leveä sarvijäärä. Sen toukka on tiheä- ja pitkäkarvainen, pienipäinen ja hyvin lyhytjalkainen. Papintappajan toukat elävät varsinkin rakennuksissa huolimattomasti kuorituissa hirsissä ja pintalaudoissa. Toukkien nakertamat käytävät ovat syviä, jyrkkäreunaisia ja hyvin leveitä. Käytävissä on hienojakoista purua. Papintappaja on huomiotaherättävä rakennustuholainen, jonka aiheuttamat vahingot ovat kuitenkin yleensä vähäisiä. Papintappaja pystyy iskeytymään kuolleisiin puihin ja puutavaraan. Lajia esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia

Parveilu ja muninta

Papintappajaa voi tavata esim. sahojen lähistöltä toukokuun loppupuolelta aina heinäkuun alkupuolelle saakka. Naaraat munivat kuorelliseen tai huolimattomasti kuorittuun puutavaraan.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kehittyvät toukat nakertavat syviä, teräväreunaisia ja lopulta hyvin leveitä käytäviä puuaineeseen kuoren alle. Lopulta toukat kaivavat korkeintaan noin 4 cm:n syvyisen käytävän puun sisään. Toukat koteloituvat tekemäänsä käytävään.

Aikuisvaihe

Osa koteloista kuoriutuneista aikuisista voi lähteä etsimään uusia lisääntymispaikkoja lähistöltä. Jos papintappajan pesäpuusta, hirrestä tai laudasta löytyy vielä käyttämätöntä elintilaa ja ravintoa, laji voi jäädä lisääntymään samalle paikalle. Lajia on tavattu rakennusten seinistä vielä yli neljäkymmentä vuotta rakentamisen jälkeen.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Papintappajaa tavataan sekä kuuselta että männyltä. Se elää toukkana rakennuksissa huolimattomasti kuorituissa pintalaudoissa sekä hirsissä. Varsinkin kattorakenteissa oleva vajaasärmäinen puutavara on papintappajien mieleen.

Tuhon eteneminen

Papintappaja iskeytyy sahoilla tai rakennuspaikoilla olevaan kuorimattomaan tai huolimattomasti kuorittuun puutavaraan. Kun puutavara on käytetty rakennusaineeksi talojen seiniin, alkavat papintappajien toukat työnnellä purua ulos käytävistään sisälle rakennukseen. Myös muöhemmin kuoriutuvat aikuiset papintappajat saattavat olla hyvin tunkeilevia etsiessään pesäpaikkoja.

Vaikutus puuhun

Papintappaja aiheuttaa käytävillään puutavaraan huomattavaa teknistä vahinkoa.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen

Tuhot

Käytävät puuaineessa

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Papintappaja on yleinen ja huomiotaherättävä puutavaran tuholainen. Sen aiheuttamat todelliset vahingot jäävät kuitenkin yleensä vähäisiksi.

Tuhoriskin arviointi

Kuorimattoman, kastelemattoman tai muulla tavoin käsittelemättömän puutavaran säilytys varastopaikoilla tai sahojen läheisyydessä lisää puutavaran tuhoriskiä.

Torjuntamenetelmät

Papintappajan lisääntymistä ja sen tekemiä tuhoja on mahdollista välttää huolehtimalla, ettei rakennuksiin käytetä kuorimattomia tai huonosti kuorittuja lautoja ja hirsiä.

Tekijät ja lähteet

Tietojen päivitys:
5.8.2003, A. Pouttu
27.11.2014, A. Pouttu