Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Neulassarviainen

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

NEULASSARVIAINEN (Calomicrus pinicola)

Oireet

  • Neulasissa 4-8 mm pitkiä mustanruskeita uurteita.
  • Neulaset vaalenevat ja myöhemmin ruskettuvat.

Tuhonaiheuttaja

  • Kapeahko musta kuoriainen (pituus 2,8-4,5 mm).
  • Raajat ja pitkien tuntosarvien tyviosat kellanruskeat.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Calomicrus pinicola (Duft.) Luperus pinicola Duft.

S: Neulassarviainen

Sv: Calomicrus pinicola

E: Calomicrus pinicola

Kuvaus

Neulassarviainen on musta, kapeahko, 2,8-4,5 mm pitkä lehtikuoriainen. Sen etuselkä, raajat ja pitkien tuntosarvien tyviosa ovat kellanruskeat. Neulassarviainen iskeytyy kesäkuussa mäntyjen uusiin neulasiin, joihin se nakertaa syviä uurteita. Lopulta neulaset ruskettuvat. Neulassarviaista esiintyy useimmiten kuivilla kankailla heikentyneissä männyntaimissa. Lajin aiheuttamat vahingot ovat paikallisia ja vähäisiä. Neulassarviaisia esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia

 

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Neulassarviaisen varhaisista kehitysvaiheista ei tiedetä muuta kuin, että toukkavaiheessa neulassarviaisen otaksutaan elävän maassa kasvien juurilla.

Aikuisvaihe

Aikuiset neulassarviaiset ilmaantuvat männyntaimiin kesäkuun lopulla - heinäkuun alkupuolella. Aikuisia tavataan runsaimmin heinäkuun aikana, jolloin pariutuminen tapahtuu.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Neulassarviaista esiintyy kuivilla, karuilla, mailla heikkokasvuisissa männyntaimikoissa. Neulassarviaista on tavattu meillä myös siperianlehtikuuselta ja kontortamännyltä. Nakerrettuja neulasia löytyy myös isojen puiden lavuksesta.

Tuhon eteneminen

Neulassarviaisen nakertamien tainten neulaset varisevat nakertamista seuraavana kesänä. Myös versoja kuolee. Taimien kasvu alkaa heiketä ja taimet altistuvat muille tuhonaiheuttajille.

Vaikutus puuhun

Neulassarviainen käy käsiksi saman vuoden neulasiin. Vain harvoin se koskee vanhempiin neulasiin. Sarviainen tekee neulasten yläpintaan 4-8 mm pitkän ja millimetrin leveän uurteen. Neulasen pinnan alla uurre laajenee paljon leveämmäksi. Myöhemmin uurteen reunat mustuvat. Neulaset muttuvat aluksi valkeahkoiksi, jonka jälkeen ne ruskettuvat. Neulaset putoavat seuraavana kesänä. Neulassarviaiset kajoavat myös versoihin, joissa ne nakertavat läiskiä neulastuppien väliin. Tästä seuraa yleensä lopulta versojen kuivuminen. Neulassarviaisten syönti heikentää taimien kasvua ja altistaa ne muille tuhonaiheuttajille. Isoille puille neulassarviainen ei aiheuta tuhoa.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Neulassarviainen on musta, kapea, 2,8-4,5 mm pitkä pitkäsarvinen lehtikuoriainen.  Neulassarviainen on muuten musta, mutta sen etuselkä, raajat ja tuntosarvien tyvipuoli ovat punakeltaiset.

Tuhot

Neulasten ruskettuminen
 Neulassarviaisen nakertamat neulaset muuttuvat aluksi valkeahkoiksi. Myöhemmin ne ruskettuvat.  Neulassarviaisten neulasten yläpintaan nakertamia 4-8 mm pitkiä ja millimetrin levyisiä uurteita. Myöhemmässä vaiheessa uurteet mustuvat.

Samankaltaiset tuhot

Taimipikikärsäkäs Harmaamäntykärsäkäs Männynkukkakärsäkäs Männynpiilopää

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Neulassarviaisen taimikoissa aiheuttamat tuhot ovat useimmiten paikallisia ja vähäisiä.

Tuhoriskin arviointi

Neulassarviaisen aiheuttama tuhoriski on suurempi kuivilla kankailla sijaitsevissa heikkokuntoisissa männyntaimikoissa.

Torjuntamenetelmät

Suomessa ei ole ollut tarvetta ryhtyä torjuntatoimiin neulassarviaista vastaan. Kemiallinen torjunta kuoriaisten syönnin alkuvaiheessa on kuitenkin mahdollista.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J.
  FFRI, Vienna
Heikkilä, R.
  Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Saalas, U. (1949)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

 

Sisältöpäivitys 05.08.2003, APou

Päivitetty: 15.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute