NEULASSARVIAINEN (Calomicrus pinicola)

	Oireet Neulasissa 4-8 mm pitkiä mustanruskeita uurteita. Neulaset vaalenevat ja myöhemmin ruskettuvat. Tuhonaiheuttaja Kapeahko musta kuoriainen (pituus 2,8-4,5 mm). Raajat ja pitkien tuntosarvien tyviosat kellanruskeat.
	[ Yleiskuvaus | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Calomicrus pinicola (Duft.) Luperus pinicola Duft.

S: Neulassarviainen

Sv: Calomicrus pinicola

E: Calomicrus pinicola

Kuvaus

Neulassarviainen on musta, kapeahko, 2,8-4,5 mm pitkä lehtikuoriainen. Sen etuselkä, raajat ja pitkien tuntosarvien tyviosa ovat kellanruskeat. Neulassarviainen iskeytyy kesäkuussa mäntyjen uusiin neulasiin, joihin se nakertaa syviä uurteita. Lopulta neulaset ruskettuvat. Neulassarviaista esiintyy useimmiten kuivilla kankailla heikentyneissä männyntaimissa. Lajin aiheuttamat vahingot ovat paikallisia ja vähäisiä. Neulassarviaisia esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Neulassarviaisen varhaisista kehitysvaiheista ei tiedetä muuta kuin, että toukkavaiheessa neulassarviaisen otaksutaan elävän maassa kasvien juurilla.

Aikuisvaihe

Aikuiset neulassarviaiset ilmaantuvat männyntaimiin kesäkuun lopulla - heinäkuun alkupuolella. Aikuisia tavataan runsaimmin heinäkuun aikana, jolloin pariutuminen tapahtuu.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Neulassarviaista esiintyy kuivilla, karuilla, mailla heikkokasvuisissa männyntaimikoissa. Neulassarviaista on tavattu meillä myös siperianlehtikuuselta ja kontortamännyltä. Nakerrettuja neulasia löytyy myös isojen puiden lavuksesta.

Tuhon eteneminen

Neulassarviaisen nakertamien tainten neulaset varisevat nakertamista seuraavana kesänä. Myös versoja kuolee. Taimien kasvu alkaa heiketä ja taimet altistuvat muille tuhonaiheuttajille.

Vaikutus puuhun

Neulassarviainen käy käsiksi saman vuoden neulasiin. Vain harvoin se koskee vanhempiin neulasiin. Sarviainen tekee neulasten yläpintaan 4-8 mm pitkän ja millimetrin leveän uurteen. Neulasen pinnan alla uurre laajenee paljon leveämmäksi. Myöhemmin uurteen reunat mustuvat. Neulaset muttuvat aluksi valkeahkoiksi, jonka jälkeen ne ruskettuvat. Neulaset putoavat seuraavana kesänä. Neulassarviaiset kajoavat myös versoihin, joissa ne nakertavat läiskiä neulastuppien väliin. Tästä seuraa yleensä lopulta versojen kuivuminen. Neulassarviaisten syönti heikentää taimien kasvua ja altistaa ne muille tuhonaiheuttajille. Isoille puille neulassarviainen ei aiheuta tuhoa.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen

Tuhot

Neulasten ruskettuminen

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Neulassarviaisen taimikoissa aiheuttamat tuhot ovat useimmiten paikallisia ja vähäisiä.

Tuhoriskin arviointi

Neulassarviaisen aiheuttama tuhoriski on suurempi kuivilla kankailla sijaitsevissa heikkokuntoisissa männyntaimikoissa.

Torjuntamenetelmät

Suomessa ei ole ollut tarvetta ryhtyä torjuntatoimiin neulassarviaista vastaan. Kemiallinen torjunta kuoriaisten syönnin alkuvaiheessa on kuitenkin mahdollista.

Tekijät ja lähteet