MÄNTYANKEROINEN (Bursaphelenchus xylophilus)

	Oireet Männyt kuolevat nopeasti. Pihkaneritys tyrehtyy. Latvukset tulevat punaruskeiksi. Tuhonaiheuttaja Tuskin paljain silmin erottuva nematodi eli sukkulamato (alle 1 mm).
	[ Yleiskuvaus | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Bursaphelenchus xylophilus (Steiner & Buhrer 1934) Nickle et al. 1970

S: Mäntyankeroinen

Sv: Tallvednematod

E: Pine wood nematode

Kuvaus

Mäntyankeroinen on hyvin pieni, aikusenakin alle 1 mm pitkä, läpikuultava sukkulamato. Ennen aikuistumista sillä on neljä toukkamaista kehitysastetta, jotka elävät pääasiassa mäntyjen pihkatiehyeissä. Lisääntyminen optimioloissa on hyvin vilkasta ja saastunut puu kuolee nopeasti. Mäntyankeroinen voi levitä kuolevaan puuhun lisääntymään tulleiden hyönteisten välityksellä. Mäntyankeroisen arvellaan olevan kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa mäntylajit ovat kehittyneet melko vastustuskykyisiksi. Kotoinen mäntymme on herkkä mäntyankeroiselle. Mäntyankeroinen on hyvin vaarallinen tuholainen ja aiheuttaa vahinkoa etenkin levittyään alueille, missä mäntylajit eivät ole ehtineet kehittää vastustuskykyä, kuten Japanissa ja Kiinassa. Euroopassa laji on tavattu Portugalista. Suomessa lajia ei ole havaittu luonnossa, mutta saastuneilta alueilta tulleessa puutavarassa ja pakkausmateriaalissa sitä on tavattu.

Lisääntymisbiologia

Kehitys

Lisääntyminen optimioloissa (25 - 30 °C) on hyvin nopeata ja kehitys munasta aikuiseksi kestää vain kolmisen vuorokautta. Ankeroinen vaatii suhteellisen korkeata lämpötilaa (yli 20°C) voidakseen kehittyä, mutta kykenee säilymään hengissä useita kuukausia -17 °C lämpötilassa.

Leviäminen

Vaikka ankeroiset voivat säilyä hengissä kuolleella puulla vuosikausia, tarvitsevat ne siirtäjäeliön eli vektorin kuljettamaan ne uuteen lisääntymispaikkaan lähistön terveisiin mäntyihin. Vektoreina toimivat sellaiset hyönteiset, jotka iskeytyvät lisääntymään kuoleviin puihin ja kaivautuvat puuaineeseen, jossa ankeroiset voivat niihin tunkeutua. Lisäksi hyönteisten täytyy aikuistuttuaan käydä nakertelemassa terveiden mäntyjen vuosikasvaimia, oksia, runkoa tai juuria, jotta ankeroiset pääsisivät uuden puun solukoihin. Mahdollisia vektoreita Suomessa ovat pääasiassa Monochamus-suvun sarvijäärät: suutari ja ranskanräätäli, mutta muidenkin hyönteisten arvellaan voivan toimia satunnaisesti vektoreina.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Mäntyankeroisen tuhoja on esiintynyt kotoisilta puulajeilta vain männyllä, joka on varsin altis tuhoille. Muualla maailmassa ankeroisen on todettu tuhonneen erityisesti sylvestris-ryhmän mäntyjä: punamäntyjä (Pinus resinosa), japaninmustamäntyjä (P. thunbergii), japaninpunamäntyjä (P. densiflora) ja P. luchuensis -mäntyjä. Lisäksi se on todettu lukuisilta mänty-, kuusi- ja muilta havupuulajeilta.

Tuhon eteneminen

Suotuisten olosuhteiden vallitessa mäntyankeroisten määrä kymmentuhatkertaistuu parin viikon aikana. Uusien puiden valtaamiseen se pystyy kuitenkin vain tietyssä elinkiertonsa vaiheessa (ns. kestotoukka). Lisäksi se vaatii levitäkseen siirtäjäeliön, jona toimii useimmiten jokin Monochamus-suvun jäärä. Ankeroisten lisääntymistä suosii kuiva ja lämmin kesä.

Vaikutus puuhun

Mäntyankeroiset tukkivat lisääntyessään puun tiehyet. Ne valtaavat saastuttamansa puun kokonaan siirtyessään puun sisällä pihkatiehyeiden kautta niin oksiin, runkoon kuin juuristoonkin. Ankeroisten aiheuttaman, usein nopean, puiden kuolemisen syytä ei aivan tarkkaan vielä tiedetä. Vektorien mukana kulkeutuu usein myös sienitauteja ja pihkanerityksen heikentyessä puut altistuvat monille muille tuhoeliöille. Lakastuminen saattaakin olla seurausta useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen ja toukka-asteet

Tuhot

Neulasten kellastuminen ja puiden kuoleminen

Elinkierto

Vektorit

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Mäntyankeroisesiintymät vaativat aina välittömiä toimia. Mäntyankeroinen pystyy lisääntymään ja tappamaan puita nopeasti. Ankeroinen tappaa Japanissa vuosittain miljoonia kuutiometrejä puuta.

Tuhoriskin arviointi

Sääolot, ainakin Etelä-Suomessa, mahdollistavat mäntyankeroisen lisääntymisen ja kotoinen mäntymme on todettu alttiiksi ankeroiselle. Vaara mäntyankeroisen leviämiselle Suomeen on melko suuri, koska kaikkia puutavaraeriä ja pakkausmateriaaleja saastuneilta alueilta ei pystytä tarkastamaan. Lisäksi on mahdollista, että Aasiasta peräisin olevan puutavaran mukana kulkeutuvat ankeroiset pääsisivät vakiintumaan lähialueille. Lämmin ilma ja kuivuus altistavat puita.

Torjuntamenetelmät

Tehokasta keinoa ankeroisen torjumiseksi ei ole toistaiseksi pystytty kehittämään. Toimivimmaksi on osoittautunut vektorihyönteisten hävittäminen ja saastuneiden puiden polttaminen ennenkuin vektorit poistuvat niistä. Suomessa tiukat tuontipuurajoitukset ovat paras keino leviämisen estämiseksi. Tuontipuu saastuneilta alueilta tulee olla kuumakäsiteltyä 56°C 30 minuutin ajan siten, että käsittely ulottuu puun keskustaan asti.

Mäntyankeroinen on Euroopan ja Välimeren Kasvinsuojelujärjestön karanteenilistoilla (European and Mediterranean Plant Protection Organization, EPPO). Lisäksi EU:lla on säännökset sen leviämisen ehkäisemiseksi. Mikäli epäillään mäntyankeroisen levinneen metsään, on syytä ottaa yhteyttä Eviran kasvinterveysyksikköön, missä asia pystytään varmistamaan.

Tekijät ja lähteet