Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

MÄNTYMITTARI (Bupalus piniarius)

Oireet

  • Männynneulaset syöty latvasta alaspäin elo-lokakuussa.
  • Neulaset syöty risaisiksi. Ne ruskettuvat myöhemmin.

Tuhonaiheuttaja

  • Vihreä mittaamalla liikkuva toukka, jonka selkäpuolella on kolme valkeata pitkittäisjuovaa.
  • Koiraan siivet tumman-valkeankirjavat.
  • Naaraan siivet kellanruskeat, kärjestä tummemmat.
  • Siipien kärkiväli 30-40 mm, naaraat kookkampia kuin koiraat.

YleiskuvausLisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Bupalus piniarius L.

S: Mäntymittari

Sv: Tallmätare

E: Bordered white moth, Pine looper moth

Kuvaus

Mäntymittari on mittareiden heimoon kuuluva perhonen, joka lentää kesäkuussa ja heinäkuun alussa ja munii männyn neulasten pinnalle. Hitaasti kehittyvät toukat syövät neulasia pitkälle syksyyn. Joukkoesiintymisistä puusto kärsii pahoin ja seuraustuhojen uhka on suuri. Tuhoihin johtavat joukkoesiintymät ovat kuitenkin Suomessa paikallisia ja harvinaisia. Tuhoriski on suurin kuivilla ja sulkeutuneilla mäntykankailla Itä-Suomen järvialueilla. Mäntymittari on yleinen ja levinnyt ainakin Kuusamon korkeudelle saakka.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Mäntymittariaikuiset parveilevat joskus jo toukokuun lopulla, mutta yleisesti vasta kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella. Ne lentelevät päivällä etenkin auringonpaisteessa puiden latvojen ympärillä. Pariutuminen tapahtuu noin vuorokauden kuluessa kuoriutumisesta. Naaras munii 100-150 munaa jonoihin vanhojen neulasten alapinnalle. Yhdessä neulasessa on 2-12 (jopa 32) munaa. Munat ovat pitkänpyöreitä, väriltään vaalean vihreitä.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munavaihe kestää noin kolme viikkoa. Nuoret toukat syövät neulasten pintaan lyhyitä kapeita uurteita. Seuraavien asteiden toukat nakertavat lovia neulasten reunoihin. Toukat syövät pääosin öiseen aikaan. Häirittäessä ne pudottautuvat rihman varaan roikkumaan. Syyspuolella toukat laskeutuvat maahan joko rihman varassa tai pitkin puun runkoa. Ne kaivautuvat koteloitumaan karike- ja humuskerrokseen parin senttimetrin syvyyteen. Koteloituminen tapahtuu maassa olevaan onteloon ilman muuta suojaa. Laji talvehtii kotelona. Sukupolvia on yksi vuodessa. Jättäytymistä eli sukupolviajan pidentymistä yli yhden vuoden ei juurikaan esiinny.

 

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Mäntymittarin toukka syö männyn neulasia. Tuhoriski on suurin kuivilla ja sulkeutuneilla mäntykankailla Itä-Suomen järvialueilla.

Tuhon eteneminen

Joukkoesiintymät kestävät 1-6 vuotta. Ankariin esiintymiin liittyvät usein seuraustuhot ja puiden kuoleminen.

Vaikutus puuhun

Neulasten menettämisestä seuraa kasvutappioita. Yhden vuoden syönnistä puut yleensä toipuvat, mutta jos syönti jatkuu useamman vuoden, niin osa puista kuolee. Puiden kuivumista edesauttavat heikentyneiden puiden runkoon iskeytyvät pikikärsäkkäät sekä runkoon ja kasvaimiin iskeytyvät ytimennävertäjät. Eloon jäävissä puissa latvojen kärkiosien kuivuminen on yleistä.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Mäntymittarikoiras, valkoruskeat siivet, kärkiväli 30-38 mm.  Mäntymittarinaaras, valkoruskeat siivet,  kärkiväli 32-40 mm. Aikuinen perhonen
Munat
 Vihreät munat jonossa vanhan neulasen alapinnalla.
Toukka
 Vihreä, vaaleajuovainen toukka liikkuu yksittäin, mittaamalla.  Toukan pituus 25-30 mm, pää ja ruumis vihreät, ruumissa 3 vaaleaa pitkittäisjuovaa.
Kotelo
 Kotelot karike-humuskerroksessa, nuoret vihreitä, vanhat ruskeita, takapää nivelikäs ja liikkuva.  Kiiltävänruskea  kotelo karikkeessa.

Tuhot

Neulasten syönti
 Syödyt latvukset ruskettuvat ja harsuuntuvat loppukesällä ja syksyllä.

Samankaltaiset tuhot

Ruskomäntypistiäisen toukat syövät vanhat neulaset yleensä kokonaan alkukesällä. Pilkkumäntypistiäisen toukat syövät neulaset yleensä kokonaan keski- ja loppukesällä. Ne syövät myös uusimpia neulasia.

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Suomessa suurtuhoja on sattunut mm. Taipalsaaren, Puumalan ja Ruokolahden alueilla vuosina 1957-1959, jolloin vakavia tuhoja syntyi noin 2000 ha alueella ja lievemmin syötiin useita tuhansia hehtaareja. Viimeisin mäntymittarin joukkoesiintymä sattui 1983-84 Kontiolahden Jaamankankaalla. Kesällä 1984 torjunta-aineruiskutuksia tehtiin 1160 hehtaarilla hyvin tuloksin.

Tuhoriskin arviointi

Osa mäntymittarin vaivaaman metsikön männyistä kuolee, jos toukkien syönti jatkuu voimakkaana kahtena kesänä peräkkäin. Riski on suurin kuivilla, sulkeutuneilla mäntykankailla Itä-Suomen järvialueella kuivien ja lämpimien kesien jälkeen. Joukkoesiintymisiä on Suomessa harvoin. Tuhoriskiä voidaan ennustaa laskemalla maassa talvehtivien terveiden koteloiden lukumäärä. Metsäntutkimuslaitos tekee tarvittaessa tuhoennusteita riskialueilla.

Torjuntamenetelmät

Jos talvehtivien koteloiden lukumäärä ylittää kriitisen arvon, 3-7 tervettä naaraskoteloa/neliömetri, niin on syytä harkita torjuntaa. Torjunnassa on käytetty hormonin kaltaista valmistetta, joka estää toukkien nahanluonnin. Paras teho saavutetaan, kun ruiskutus tehdään toukkien juuri kuoriuduttua munista. Ajankohta riippuu kesän lämpöoloista ja sattuu normaalivuosina heinäkuun puolenvälin jälkeiseen aikaan.

Luontaiseen uudistamiseen tähtäävä siemenpuuhakkuu on järkevintä tehdä vasta joukkoesiintymän päätyttyä, jottei tuho keskity siemenpuihin. Samaten taimikonhoito ja harvennukset on parasta tehdä vasta joukkoesiintymän päätyttyä, jottei tuho kohdistuisi jäljelle jäävään puustoon entistä ankarampana. Pieniä istutustaimia mäntymittari ei yleensä vioita.

Tuhometsikön päätehakkuussa on omat riskinsä. Jos syönnin kohteeksi joutunut metsikkö päätetään kokonaan hakata, niin on olemassa riski, että tuholaiset siirtyvät ympäröivään metsään. Yksittäiset kuolleet, vielä tuoreet männyt on syytä korjata ja kuljettaa pois ytimennävertäjäkannan kurissa pitämiseksi. Tuore, kuoripäällinen mäntypuutavara ja tuulenkaadot on kuljetettava ajoissa pois metsästä ytimennävertäjätuhojen välttämiseksi (kts. myös metsätuholaki). Mäntymittarin syönnin kohteeksi joutuneet metsiköt ovat erityisen alttiita etenkin pystynävertäjän iskeytymiselle.

 

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Boren, H.
Väkevä, J.
Varama, M.
Kankaanhuhta, V.
  FFRI, Vienna.
Heliövaara, K.
Pouttu, A.
Varama, M.
  Annila, E. & Varama, M. (1985)
Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Saalas, U. (1949)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

 

Sisältöpäivitys 05.08.2003, APou

 

Päivitetty: 15.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute