VERSOSURMA (Gremmeniella abietina)

	Oireet Neulasten ruskettuminen touko-kesäkuussa tyveltä alkaen (neulaset irtoavat helposti). Kärkisilmut eivät lähde kasvuun. Puuaine korojen läheltä veistettäessä keltaista. Männikön alikasvoskuusissa kahden ylimmän latvakasvaimen kuoleminen. Kuolleita oksankärkiä latvuksen alaosassa.
	Tuhonaiheuttaja Puolen millimetrin mittaiset tummanruskeat kuromaitiöpesäkkeet versoilla ja neulasilla. Millimetrin läpimittaiset kotelomaljat ulkopuolelta mustat ja sisäpinnalta harmaat.
	[ Yleiskuvaus | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Gremmeniella abietina (Lagerb.) Morelet, syn: Ascocalyx abietina (Lagerb.) Schläpfer, Scleroderris lagerbergii Gremmen, Crumenula abietina Lagerb. (Ascomycotina). Anamorfi: Brunchorstia pinea (P. Karst.) v. Höhn.

S: Versosurma (tauti), surmakka (taudinaiheuttaja),

Sv: Tallens knopp- och grentorka, granens topptorka

E: Scleroderris canker

Kuvaus

Surmakkasienen aiheuttama versosurma on pääasiassa männyn tauti, toisinaan sitä tavataan kuitenkin myös kuusella. Sienestä kahta tyyppiä: A- ja B-tyyppiä. Männyllä tauti tappaa normaalioloissa kasvaimia latvuksen alaosassa, mutta ankarana esiintyessään se voi vuosien kuluessa levitä koko latvukseen, mikä voi johtaa suurenkin puun kuolemaan. Alle metriset taimet kuolevat yleensä yhdessä vuodessa tartunnasta. Kuusella versosurma esiintyy lievempänä tappaen jonkin verran latvakasvaimia. Sitä tavataan vanhan männikön alla kasvavissa kuusissa tai pahoin sairastuneen männikön läheisyydessä. Sienen iskeytymiskyky vaihtelee olosuhteiden mukaan. Kylminä ja sateisina kesinä olosuhteet ovat sienelle edulliset ja männylle epäedulliset, tällöin tauti voi puhjeta laajaksi epidemiaksi. Versosurmaa tavataan yleisenä koko maassa. Normaalioloissa tauti on yleisin kylmissä ja kosteissa paikoissa, kuten hallanaroissa painanteissa ja puronotkelmissa. Epidemiavuosina tautia esiintyy kaikenlaisilla kasvupaikoilla. Surmakan a-tyyppiä tavataan kautta maan. B-tyyppi vaivaa pääasiassa Pohjois-Suomen lumisia alueita.

Lisääntymisbiologia

Tartunta

Tartunta tapahtuu kasvukauden aikana sateisella säällä. Tuuli levittää itiöitä, jotka lähtevät kasvuun kasvainten kuolleissa tai huonokuntoisissa solukoissa. Tavallisia tartuntakohtia ovat silmusuomut, neulasparin tukisuomut ja joskus kuoren haavaumat. Tartuntaa edistävät kylmyys ja korkea ilmankosteus. Voimakkainta tartunta on sairaiden puiden läheisyydessä.

Kasvu

Jos puu ei pysty vastustamaan sientä, niin sienen rihmasto kasvaa elävään kuorisolukkoon tartuntaa seuraavan lepokauden aikana. Seurauksena on solukon kuoleminen. Seuraavana keväänä näkyy ensimmäisiä oireita: neulasten harmaantumista ja ruskettumista tyveltä alkaen, neulaset voivat kääntyä alaviistoon, ja sairastuneet silmut eivät lähde kasvuun. Sieni kasvattaa ensimmäisiä itiöemiä - kuromaitiöpesäkkeitä - noin vuoden kuluttua tartunnasta. Ne ovat pallomaisia, mustia (alle 0.5 mm). Yleensä ne kehittyvät verson kuorelle, toisinaan neulasiin. Kuromaitiöpesäkkeet tuottavat uusia, suvuttomia itiöitä. Kahden vuoden kuluttua tartunnasta kehittyy toisen tyyppisiä itiöemiä - kotelomaljoja - jotka ovat mustia tai ruskeita ja kostealla säällä auettuaan maljamaisia (0.5-1 mm). Ne tuottavat uusia, suvullisia koteloitiöitä.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Surmakka tappaa männyn, kuusen, lehtikuusen ja kontortamännyn kasvaimia. Versosurma on pääasiassa männyn tauti. Normaalioloissa versosurman A-tyyppi on yleisin kylmissä ja kosteissa paikoissa, kuten hallanaroissa painanteissa ja puronotkelmissa. Pahoina epidemiavuosina tautia esiintyy kaikenlaisilla kasvupaikoilla. Surmakan B-tyyppi on yleisin Pohjois-Suomen runsaslumisten alueiden männyntaimikoissa. Kuusella sitä tavataan vanhan männikön alla kasvavissa puissa tai pahoin sairastuneen männikön läheisyydessä. Kuusilta on tavattu vain surmakan A-tyyppiä.

Tuhon eteneminen

Sienelle edullisilla kylmillä ja kosteilla kasvupaikoilla tautia voi esiintyä vuodesta toiseen. Epidemiat lähtevät liikkeelle kylminä ja sateisina kasvukausina. Taudin eteneminen hidastuu tai loppuu kuivien ja lämpimien kasvukausien aikana.

Vaikutus puuhun

Vanhemmassa mäntypuustossa versosurman A-tyyppi tappaa tavallisesti alaoksistoa. Aina riukuasteelle asti tauti voi tartuttaa koko latvuksen. Latvuksen supistumisesta on seurauksena kasvutappiota tai pahimmillaan puun kuolema. Toistuvat lievät tartunnat aiheuttavat koroja runkoon ja oksiin sekä latvanvaihtoja. B-tyyppi kehittyy vain lumen alle jäävässä oksistossa.

Kuusella tauti esiintyy lievänä. Yleensä se tappaa vain latvakasvaimia. Kuusi kasvattaa leposilmuista uusia kasvaimia kuolleiden tilalle. Tauti voi toistua kuusella muutaman vuoden välein. Rungosta kehittyy mutkainen, jos latvanvaihdot toistuvat.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Itiöemä

Tuhot

Silmujen kuoleminen

Neulasten ruskettuminen

Latvuksen harsuuntuminen

Kasvainten kuoleminen

Latvan kuoleminen

Korot oksissa ja kasvaimissa

Puuaineen värivika

Rungossa koroja

Pystyyn kuoleminen

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Epidemiavuosina versosurma voi aiheuttaa suuria kasvutappioita, metsiköiden vajaatuottoisuutta ja pahimmillaan kokonaisten metsiköiden tuhoutumisen. Pohjois-Suomessa tauti on suuresti vaikeuttanut männynviljelyä. Taimitarhoilla versosurma on eräs yleisimpiä männyntaimien kasvatusta vakavasti haittaavia tauteja. Sen torjunnassa joudutaan käyttämään kemiallisia torjunta-aineita. Versosurman aikaansaama latvuksen supistuminen kolmasosaan alkuperäisestä on todettu aiheuttavan 42 %:n kasvutappiot seuraavalla viisivuotiskaudella.

Tuhoriskin arviointi

Tautiriski on suurin kylmillä ja kosteilla kasvupaikoilla, kuten painanteissa, supissa tai puronotkoissa. Eteläistä alkuperää olevan männyn siirtäminen pohjoiseen kasvattaa tuhoriskiä, koska eteläiset alkuperät eivät aina saavuta riittävää taudinkestävyyttä pohjoisen ankarammissa olosuhteissa. Siirtomatka etelästä pohjoiseen saa olla korkeintaan 100 km. Pohjoisen alkuperän käyttö etelämpänä pienentää jonkin verran tautiriskiä. Nuorissa sulkeutuvissa männiköissä tautiriski kasvaa, mitä suurempi on metsikön tiheys. Kuuset voivat kärsiä taudista kasvaessaan versosurmaisen männikön alikasvoksena tai sairastuneen metsikön läheisyydessä.

Torjuntamenetelmät

Taimimateriaalin alkuperä vaikuttaa männyn kestävyyteen. Männyn uudistamisessa käytettävää siementä tai taimia ei saisi siirtää etelästä pohjoiseen yli 100 km. Alavilta mailta olevaa alkuperää ei tulisi siirtää korkeille maille. Kylmät ja kosteat kasvupaikat soveltuvat huonosti männylle, koska tautiriski on suuri. Jos maa on riittävän viljavaa, tulisi käyttää muita puulajeja. Versosurmaiset puut on syytä poistaa taimikon hoidon yhteydessä. Tauti leviää helposti sulkeutuvissa nuorissa männiköissä. Metsikön tuuletusta voidaan parantaa harventamalla. Sairaat puut on hyvä poistaa metsiköstä. Surmakan torjumiseksi tehty avohakkuu ja kuusen viljely (alaosa). Taimitarhoilla voidaan käyttää torjunta-aineita. Taimitarhan lähiympäristöstä tulisi eliminoida sairastuneet puut, joista tauti voi levitä taimipenkkeihin.

Tekijät ja lähteet