PULSKAMAILAPISTIÄINEN (Arge pullata)

	Oireet Koivun lehdet syöty kokonaan elokuussa. Tuhonaiheuttaja Mustapäinen vihreänkellertävä toukka, jolla on mustia pistejuovia kyljillä. Aikuiset sinihohtoisen mustia, isoja pistiäisiä.
	[ Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Arge pullata (Zaddach)

S: Pulskamailapistiäinen

Sv: Blåsvart björkstekel

E: Blue-black birch sawfly

Kuvaus

Pulskamailapistiäisen toukat syövät koivunlehtiä. Lehtien syönnistä on seurauksena kasvutappiota, puiden altistumista seuraustuhoille ja puiden kuivumista. Pulskamailapistiäinen luokiteltiin hävinneksi Suomesta 1950-luvun jälkeen. Laji havaittiin kuitenkin koivuja tappavana tuholaisena Ylämaalla. Pulskamailapistiäisen toukat ovat tappavan myrkyllisiä mm. lampaille ja lehmille.

Lisääntymisbiologia

Parveilu ja muninta

Tiedot lajin biologiasta perustuvat lähinnä kirjallisuuteen ja muutamiin havaintoihin Ylämaan esiintymästä. Pulskamailapistiäiset aikuistuvat heinäkuussa. Naaras munii munansa koivunlehden sisälle sen reunoille.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munavaihe kestää lyhyen aikaa. Toukkien syömäkausi on pääasiassa elokuussa ja viimeistään syyskuussa toukat menevät maahan. Siellä ne kehräävät sormenpään kokoisen kotelokopan, joka on melko löyhä ja toukka kuultaa kopan läpi. Toukka talvehtii kotelokopassa ja koteloituu seuraavana kesänä. Kotelovaihe on lyhyt.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Ainoa tuhokohde Suomessa on myrskyn tuhoaman kuusimetsän tilalle istutettu nuori koivikko.

Tuhon eteneminen

Pulskamailapistiäisen massaesiintymien syitä ei tarkoin tunneta. Massaesiintymät liittyvät kuitenkin lämpimiin kesiin. Pulskamailapistiäinen on runsastunut ja levinnyt viime vuosina Itämeren piirissä.

Vaikutus puuhun

Tuhot tapahtuvat loppukesällä. Koivut eivät enää samana kesänä pysty tekemään uusia lehtiä. Suomen ainoalla tunnetulla massaesiintymisalueella Ylämaalla voimakkaimmin syödyt puut eivät jaksaneet kasvattaa uusia lehtiä seuraavana keväänäkään vaan kuolivat.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Munat

Toukka

Kotelokoppa

Aikuinen

Tuhot

Lehtien syönti

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Suomessa pulskamailapistiäinen ei ole aiemmin aiheuttanut tuhoa. Laji oli jo luokiteltu hävinneeksi, kun viimeiset havainnot lajista oli 1950-luvulta. Laji löydettiin uudelleen Ylämaalta 2000-luvulla. Tuhoja esiintyy n. 8 ha alueella. Tästä alueesta n. 1 ha on jo kuollut.

Toukat ovat erittäin myrkyllisiä (lophyrotomiini) ja viiden gramman määrä toukkia voi riittää tappamaan lampaan. Muukaan karja ei ole turvassa syödessään koivuja, joissa on pulskamailapistiäisen toukkia.

Tuhoriskin arviointi

Lajin leviämistä Suomessa pitää seurata mm. sen myrkyllisyyden takia.

Torjuntamenetelmät

Pulskamailapistiäisen torjuntaan voisi soveltua diflubentsuronia tehoaineena sisältävät torjunta-aineet. Ne estävät toukkien kasvulle välttämättömän kitiinisynteesin, jolloin toukat kuolevat nahanluontivaiheessa. Torjunta olisi tehtävä kun toukat kuoriutuvat munista, mikä ajoittunee heinäkuulle.

Alueelle, jossa on todettu pulskamailapistiäisiä, ei pitäisi päästää karjaa laiduntamaan.

Tekijät ja lähteet