PUNALATIKKA (Aradus cinnamomeus)

	Oireet Männyntaimen kasvun tyrehtyminen. Neulaset keväällä ja syksyllä kellertäviä. Latvan kuivuminen ylhäältä käsin. Runko muhkurainen. Tuhonaiheuttaja Likaisenruskea litteä lude männyn kuoriliuskojen alla. Latikan pituus 3,5-4,5 mm.
	[ Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Aradus cinnamomeus Panz.

S: Punalatikka

Sv: Tallbarkstinkfly

E: Pine Bark Bug, Aradus-bug

Kuvaus

Punalatikka on litteä likaisenruskea lude, joka elää männyntaimilla kaarnaliuskojen alla. Se imee kärsällään nesteitä rungosta aiheuttaen pintapuun solujen tummumista ja nestevirtausten heikkenemisen, taimen kasvun tyrehtymisen ja myöhemmin latvuksen kuivumisen ylimmistä kasvaimista lähtien. Punalatikka vaivaa männyntaimia puolitoistametrisistä aina taimikon sulkeutumiseen saakka. Punalatikka viihtyy karuilla lajittuneilla mailla aurinkoisissa ja lämpöisissä männyntaimikoissa. Laji aiheuttaa paikallisia kasvutappioita. Punalatikkaa tavataan koko maassa.

Lisääntymisbiologia

Parveilu ja muninta

Punalatikat lähtevät keväällä liikkeelle ilmojen lämmettyä. Ne kiipeävät talvehtimispaikoistaan maasta karikkeen seasta tai mäntyjen tyviltä ylemmäs kuoriliuskojen väliin, jossa ne parittelevat ja munivat.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kuoriutuneet punertavat toukat aloittavat saman tien ravintoimentänsä aikuisten latikoiden tapaan. Punalatikalla on vaillinainen mudonvaihdos, jossa jokainen toukka-aste muistuttaa hieman enemmän aikuista hyönteistä. Punalatikalla ei ole koteloastetta.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Punalatikan sukupolviaika on kaksivuotinen, joten toukka-asteella olevat latikat talvehtivat männyssä kaarnaliuskojen välissä jatkaen imentää seuraavana kesänä. Aikuistuneet latikat kiipeävät jälleen keväällä talvehtimispaikoistaan kaarnaliuskojen alle.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Tyypillisiä punalatikan vaivaamia tuhokohteita ovat Etelä-Suomen karut lajittuneet hiekkakankaat, kuten Salpausselät, Hämeenkangas, Pohjankangas sekä Harjavallan alue. Karujen kankaiden lisäksi kallioilla sekä soiden männyntaimikoissa tavataan punalatikkaa. Yleissääntönä on, että punalatikat suosivat karuja, aurinkoisia ja lämpimiä paikkoja. Latikat vaivaavat männyntaimikoita puolitoistametrisestä aina siihen saakka, kunnes taimikon latvus alkaa sulkeutua.

Tuhon eteneminen

Latikat saavat monivuotisella imennällään aikaan puiden kuivumisen latvasta lähtien. Heikoimmat männyt avonaisilla ja karuilla paikoilla menehtyvät imentään. Latikat vaeltavat taimikon puusta toiseen, kun ne huomaavat puun nestevirtausten ehtyvän. Männikkö alkaa toipua, kun latvusto sulkeutuu.

Vaikutus puuhun

Latikoiden imennän seurauksena männyn nestevirtaukset alkavat heiketä, neulaset kellastua ja lyhentyä sekä pituuskasvu tyrehtyä. Neulasten kellerrys erottuu selvimmin keväällä ja syksyllä. Imennän jatkuessa useita vuosia männyn latva alkaa kuivua ylhäältä käsin ja runko muuttuu toisinaan muhkuraiseksi. Rungon poikkileikkauksessa on havaittavissa tummia kylestymiä niillä kohdilla, mihin latikoiden imennän yhteydessä tapahtuva syljeneritys on kohdistunut.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen

Tuhot

Pystyyn kuoleminen

Latvan kuoleminen

Heikentynyt kasvu

Neulasten ruskettuminen

Neulasten kellastuminen

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Pahimmassa tapauksessa yksittäisiä nuoria mäntyjä kuolee ja taimikon kasvu hidastuu merkittävästi useiksi vuosiksi. Punalatikan metsätaloudellinen merkitys on vähäinen lajin paikallisuuden vuoksi.

Tuhoriskin arviointi

Punalatikat suosivat karuja, aurinkoisia ja lämpimiä kasvupaikkoja, joissa on harva pelkkää mäntyä kasvava taimikko. Taimiluvun laskiessa alle 2000 kpl/ha tuhoriski kasvaa. Karuilla kankailla sijaitsevien päästölähteiden, kuten teollisuuslaitosten ja valtateiden on todettu heikentävän mäntyjen vastustuskykyä punalatikoiden imentää vastaan.

Torjuntamenetelmät

Karujen harjualueiden männyntaimikot tulisi kasvattaa tiheinä ja niissä tulisi suosia lehtipuusekoitusta vähintäänkin siihen vaiheeseen, kun taimikon latvus sulkeutuu. Latikkatuhoille alttiita taimikoita on mahdollista lannoittaa taimikoiden kehityksen nopeuttamiseksi. Varsinaista latikoiden imentää lannoitus ei kuitenkaan vähennä.

Tekijät ja lähteet

Sisältöpäivitys 05.08.2003, APou