HIRVI (Alces alces)

	Oireet Havu- ja lehtipuilla. Runkojen katkonta ja latvakasvainten syönti männyn ja koivuntaimikossa talvella. Lehtien riivintä lehtipuutaimikossa kesällä. Hampaanjälkiä ja sarvien hankausjälkiä puiden rungoissa.
	[ Yleiskuvaus |  Tuhojen esiintyminen |  Tuntomerkit |  Torjunta |  Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

Nimet

T: Alces alces (L.)

S: Hirvi

Sv: Älg

E: Moose

Kuvaus

Hirvi on varttuneiden havu- ja lehtipuutaimikoidemme merkittävin tuhoeläin. Hirvikannan koko vaikuttaa eniten hirvituhojen runsauteen. Hirvikanta on vaihdellut maassamme suuresti vuosien mittaan. Vuosisadan alusta 1950-luvulle hirvi oli harvalukuinen metsiemme asukki. Hirvikanta lähti 1960-luvun alussa kasvuun rauhoitusten sekä lisääntyneen metsänuudistamisen ansiosta. Kanta taantui kuitenkin muutamaksi vuodeksi 1960-luvun lopulla. Hirvi oli rauhoitettu vuosina 1969-71. Tämän jälkeen hirvikanta jatkoi kasvuaan aina 1980-luvun alkuun, jolloin talvikanta oli lähes 100 000 yksilöä. Talvella 1999-2000 koko maan hirvikannaksi arvioitiin 100 000 ja 2001 - 02 120 000 yksilöä. Hirvet aiheuttavat tuhoja männyn- ja koivuntaimikoissa usein keski- ja kevättalvella, mutta ne syövät etenkin lehtipuuntaimia myös kesällä ja syksyllä. Toistuvat tuhot voivat tehdä taimikosta kehityskelvottoman. Hyvin sulavat lehtipuut ovat hirvelle parasta ravintoa. Määrän ratkaistessa on mänty kuitenkin tärkeintä talviravintoa, kun taas kesällä etusijalla on koivu. Hirvien levinneisyysalue kattaa koko maan.

Tuhojen esiintyminen

Tuhokohteet

Vakavimmat hirvien aiheuttamat tuhot kohdistuvat lehtipuiden- ja männyn taimiin, joiden pituus on 1-3 m. Hirven talviravinnossa suosituimpia kotimaisista puulajeista ovat pihlaja, pajut, haapa ja kataja ennen koivua ja mäntyä. Leppää ja kuusta hirvi syö harvoin. Myös useimmat jalot lehtipuut sekä ulkomaiset puulajit, kuten lehtikuusi, kelpaavat hirville.

Tuhon eteneminen

Hirvivahingoille on tyypillistä, että ne toistuvat samassa taimikossa vuosittain. Pahimmassa tapauksessa toistuvat tuhot tekevät taimikosta kehityskelvottoman.

Vaikutus puuhun

Hirvet katkovat oksia ja latvakasvaimia sekä ohuimpien puiden päärankoja. Näistä seuraa kasvutappioita ja laatuvikoja. Sivuoksien syönti ja lehtien riipiminen voi kuivattaa latvakasvaimen. Kookkaidenkin haapojen sekä nuorten havupuiden kuoren vioittaminen syömällä aiheuttaa pysyviä runkovikoja. Vähäisempää vahinkoa syntyy sarvia hankaamalla ja nuorimpia taimia tallaamalla.

Tuntomerkit kuvina

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen

Tuhot

Kasvainten syönti

Kasvainten kehityshäiriö

Oksien katkeaminen

Puun katkeaminen

Latvan katkeaminen

Kuoren syönti

Latvuksen pensastuminen

Rungon lahovika

Rungon mutkat

Lehtien/neulasten syönti

Samankaltaiset tuhot

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

Vahingot metsätaloudessa

Hirvi on merkittävin vakiintuneiden taimikoiden tuhonaiheuttaja. Suurimmat taloudelliset vahingot hirvet aiheuttavat männyn ja koivuntaimikoissa, joiden pituus on 1-3 metrin välillä. Seurauksena on kasvunmenetyksiä ja laatuvikoja puustossa ja pahimmassa tapauksessa taimikko vioittuu kehityskelvottomaksi.

Hirvien aiheuttamia metsikön laatuluokkaa alentavia metsätuhoja ilmeni vuosina 1986-1993 Etelä-Suomessa keskimäärin 1.1 %:lla metsämaan alasta ja Pohjois-Suomessa Lappia lukuunottamatta 1.5 %:lla metsäalasta. Hirvieläinten metsämaalla aiheuttamia vahinkoja korvattiin 1990-luvun alussa 1,2 - 2 milj. /vuosi. 1990-luvun lopulla korvauksia maksettiin n. 3,4 milj. € ja korkeimmilleen ne nousivat 4,5 milj euroon v. 2001.

Tuhoriskin arviointi

Hirvien aiheuttamien tuhojen määrä riippuu olennaisesti hirvikannan suuruudesta. Tietyillä metsäalueilla hirvitiheys on jatkuvasti keskimääräistä paljon korkeampi. Tuhon kohteeksi joutuvat useimmin pienialaiset varttuneiden metsien ympäröimät taimikot. Ylitiheä etukasvuinen lehtipuuvesakko lisää tuhoriskiä männyntaimikoissa.

Torjuntamenetelmät

Metsästyksen avulla hirvikanta on haluttaessa täysin hallittavissa. Nykyinen hirvikantamme on voimakkaan ja suunnitelmallisen maa- ja metsätalous-, liikenne- sekä metsästyspoliittisen säätelyn alainen kompromissi.

Tiheät taimikot kestävät parhaiten hirviä, joten kylvön ja luontaisen uudistamisen mahdollisuudet tulisi käyttää hyväksi. Myös välttämällä hyvin kelpaavan ravinnon turhaa perkaamista pystytään vähentämään tuhoriskiä. Tuhoja vähentää liiallisen, taimia haitaavan lehtipuuvesakon poistaminen.

Karkoteainekäsittelyllä pystytään ehkäisemään tuhoja. Männyn ylimmät kasvaimet on käsiteltävä karkoteaineella. Käsittely on toistettava joka vuosi, kunnes taimet ovat yli kolmimetrisiä. Taimien latvoihin voi asettaa myös syöntiä ehkäiseviä muovisia suojia.

Aitaamalla tuhoalttiit taimikot saadaan tehokas suoja hirvituhoja vastaan. Paukkulaitteet, lippusiimat ja esim. pelättimet antavat vain väliaikaisen suojan hirviä vastaan, sillä hirvet tottuvat näihin pelotteisiin suhteellisen pian. Nuolukivien sijoittelulla voidaan lisäksi ohjata hirvien ravinnonkäyttöä tuhoille alttiin vaiheen ylittäneisiin taimikoihin tai esim. voimalinjoille ja talvisille hakkuualoille.

Kuvia eri torjuntakeinoista:

Tekijät ja lähteet