Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Pikkuhavukirva

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

PIKKUHAVUKIRVA (Adelges laricis)

Oireet

  • Kellertävät ananasta muistuttavat äkämät kuusen versojen päässä.
  • Villamaista nukkaa lehtikuusen veulasilla ja versoilla.

Tuhonaiheuttaja

  • Toukat äkämien sisällä onteloissa.
  • Tuskin paljaalla silmällä erottuvia villamaisen nukan sisällä eläviä kirvoja.

Yleiskuvaus  |  Lisääntyminen  |  Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Adelges laricis Vall., Cnaphalodes strobilobius Kalt.

S: Pikkuhavukirva

Sv: Mindre granbarrlus

E: Larch (Woolly) Adelges, Pineapple gall aphid

Kuvaus

Kaksi Suomess yleisintä havukirvalajia ovat iso- ja pikkuhavukirva. Ne ovat kuusella eläessään vihertäviä, siivettömiä tai siivellisiä hyönteisiä ja aiheuttavat kuusenoksiin käpymäisiä äkämiä. Eri lajien äkämät tunnistaa koon ja värin perusteella. Havukirvoilta on eri pituisia elinkiertoja. Pidemmissä elinkierroissa havukirvat käyttävät isäntäkasvina myös lehtikuusta. Lehtikuusen neulasilla kirvat elävät pumpulimaisen vahan peittäminä. Pikkuhavukirvan tekemiä äkämiä tapaa pääasiassa vanhojen kuusien alimpien oksien suhteellisen hoikissa sivuhaaroissa, kun taas isohavukirvan äkämät ovat keskittyneet nuoriin kuusiin. Pikkuhavukirva on vahingollisempi lehtikuusella kuin tavallisella kuusella, koska se elää lehtikuusella kauemmin vioittaen tämän neulasia. Lajia esiintyy koko maassa siellä missä on lehtikuusia.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Havukirvoilla on viisi pääsukupolvea, joilla aikuisten kirvojen nimet ovat kantaemo, siivekäs muuttokirva, siirtolaisemo, siivellinen paluukirva sekä aviolliset kirvat. Havukirvoilla on kaksijakoinen elinkierto, joista toinen, pidempi, kulkee lehtikuusen kautta. Pikkuhavukirva viettää vielä enemmän aikaa lehtikuusella kuin isohavukirva, sillä pikkuhavukirvalla on useampia jälkeläissukupolvia lehtikuusella. Lyhyemmässä elinkierrossa havukirvat lisääntyvät suvuttomasti. Tällöin ne pysyttelevät koko ajan kuusella.

Siivettömät, aviolliset, kirvat parittelevat kuusella. Niiden jälkeläisistä syntyy kantaemoja, jotka munivat kuusen versojen tyville varhain keväällä. Kantaemojen imennän seurauksena verson neulasten tyvillä alkaa tapahtua kasvunmuutoksia ja äkämä alkaa kehittyä.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kehittyneet toukat kaivautuvat äkämän suomujen väliin alkaen imeä nesteitä versosta. Syksyllä äkämien kammiot avautuvat ja toukista kehittyneet siivelliset kirvat poistuvat. Äkämät ruskettuvat ja kovettuvat.

Aikuisvaihe ja talvilepo

Lyhyemmässä havukirvojen elinkierrossa siivekkäät kirvat eivät siirry lehtikuuseen, vaan jäävät joko samaan puuhun tai lentävät johonkin läheiseen kuuseen, johon ne seuraavana keväänä laskevat munansa. Näin havukirvat voivat lisääntyä suvuttomasti seuduilla, joilla ei ole lehtikuusia.

Pidemmässä elinkierrossa siivekkäät havukirvat, eli muuttokirvat, siirtyvät lehtikuuselle kesä- ja heinäkuun vaihteessa. Niiden jälkeläisistä kehittyy siirtolaisemoja, joita pikkuhavukirvalle kehittyy useita sukupolvia. Siirtolaisemojen jälkeläisistä kehittyy siivellisiä paluukirvoja, joiden jälkeläisistä jälleen kuusella avioillisia kirvakoiraita ja naaraita. Lehtikuusella havukirvat eivät muodosta äkämiä, vaan kirvat kehittyvät puun oksien ja rungon kuoren sekä erittämiensä valkean vahakerroksen suojissa.

Tuhojen esiintyminen


Tuhokohteet

Pikkuhavukirvaa esiintyy sekä kuusella että lehtikuusella. Kuusella laji ei aiheuta juuri minkäänlaista vahinkoa, sillä äkämät kehittyvät useimmiten vanhempien kuusten alimpien oksien suhteellisen hentoihin sivuhaaroihin. Lehtikuusella pikkuhavukirva on kuitenkin paljon vahingollisempi kuin isohavukirva, sillä se viihtyy lehtikuusella useamman siirtolaiskirvasukupolven ajan.

Tuhon eteneminen

Havukirvat elävät usein lehtikuusessa vuodesta toiseen, jolloin puu saattaa lopulta kuolla.

Vaikutus puuhun

Pikkuhavukirvojen kantaemot saavat imennällään ja munien laskullaan kuusten oksiin aikaan lyhyen palleromaisia, miltei ananasta muistuttavia valkeahkoja äkämiä. Äkämät sijaitsevat yleensä aivan verson päässä. Lehtikuusen neulaset taipuvat kirvojen tai niiden toukkien imentäkohdasta. Neulasiin syntyy kellanvalkeita täpliä. Puu saattaa menettää huomattavan osan neulasistaan ja sen kasvu hidastuu. Kirvojen eläessä puussa vuodesta toiseen puu lopulta kuolee.

 

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Siivekkäät muuttokirvat, eli kuuselta lehtikuuselle siirtyvät kirvat, ovat 1-1,5 mm pitkiä, aluksi tummanpunaisia, myöhemmin mustahkoja.  Lehtikuusen neulasilla elävät siivettömät kirvat ovat pumpulimaisen vahan peittämiä.
Munat
 Pienen havukirvan munia.  Pienen havukirvan munia lehtikuusella.
Äkämä
 Pienen havukirvan aiheuttamia äkämiä.  Pienen havukirvan aiheuttama äkämä.

Samankaltaiset tuhot

Isohavukirva Lehtikuusikoi Isolehtikuusenpistiäinen

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Pikkuhavukirva ei aiheuta kuuselle juuri minkäänlaista vahinkoa. Lehtikuuselle laji aiheuttaa kasvunmenetyksiä ja puiden kuolemista. Varsinkin Pohjois-Suomessa lehtikuuset kärsivät havukirvoista.

Tuhoriskin arviointi

Kuusella pikkuhavukirvan aiheuttamien tuhojen riski ei ole merkittävä. Lehtikuusille havukirvat muodostavat uhan, kun ne pääsevät lisääntymään samoissa puissa vuodesta toiseen. Kirvojen runsautta pystyy arvioimaan siitä, kuinka paljon lehtikuusissa on kesällä pumpulimaisen vahan peittämiä neulasia. Lehtikuusta kasvatettaessa läheisten kuusien runsaus edesauttaa kirvakannan pysymistä korkeana. Tämä on huomioitava etenkin taimitarhoilla.

Torjuntamenetelmät

Kuusella torjunta ei ole tarpeen. Lehtikuusella kirvojen suojana oleva pumpulimainen vaha aiheuttaa sen, että haluttaessa hävittää kirvoja kemiallisesti, torjunta vaatii useita torjunta-ainekäsittelyjä. Aikaisin keväällä, ennen kuin puun silmut ehtivät paisua, talvehtivia kirvoja on myös mahdollista hävittää hedelmäpuiden kevätruiskutuksiin tarkoitetuilla torjunta-aineilla.

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J.
  Annila, E.
Oksanen, E.
Pouttu, A.
Väkevä, J.
  Jukka, L. (1988)
Poteri, M. (1999)
Saalas, U. (1949)

 

Sisältöpäivitys 11.01.2005, APou

Päivitetty: 14.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute