Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

SARVIJAAKKO (Acanthocinus aedilis)

Oireet

  • Tuoreissa juuri kuolleissa männyissä ja mäntypuutavarassa paksun kaarnan alla.
  • Tavataan harvoin myös kuusella.
  • Ohuista puunsäikeistä tehty kotelokehto ja ruskeata purua kaarnan alla.

Tuhonaiheuttaja

  • Jalaton litteä toukka, jonka kolme viimeistä niveltä muita leveämmät.
  • Toukan päästä vain etureuna näkyvissä.
  • Koiraan tuntosarvet viisi kertaa ja naaraan kaksi kertaa ruumiin pituiset.

 

Yleiskuvaus  | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

T: Acanthocinus aedilis L., Astynomus aedelis

S: Sarvijaakko

Sv: Timmermannen

E: Timberman

Kuvaus

Sarvijaakko on harmaa kookas sarvijäärä, joka elää männyllä. Se elää vain hyvin heikkokuntoisissa tai kuolleissa puissa, eikä sitä voida pitää tuholaisena. Siitä on jopa hyötyä koska toukat kilpailevat elintilasta vahingollisen pystynävertäjän toukkien kanssa. Lajia esiintyy koko maassa.

Lisääntymisbiologia

 

Parveilu ja muninta

Sarvijaakko aloittaa pariutumisen aikaisin keväällä, joskus jo huhtikuun loppupuolella. Useimmiten pariutuminen ajoittuu kuitenkin touko- ja kesäkuuhun. Naaras laskee munanasettimensa avulla munat männyn paksun kuoren alle.

Muna-, toukka- ja kotelovaihe

Munista kuoriutuneita toukkia tapaa pääasiassa keskikesällä. Osa toukista alkaa koteloitua jo heinäkuun loppupuolella tai elokuussa. Suurin osa pysyy kuitenkin toukka-asteella talven yli. Täysikasvuinen toukka joko rakentaa ympärilleen puunsiruista kotelokehdon, jonne se koteloituu, tai kaivaa puuaineeseen lähelle puun pintaa koteloitumisontelon.

Aikuisvaihe

Aikuistuneet sarvijaakot lähtevät jälleen liikkeelle toukokuussa. Sarvijaakon elinkierto on Etelä-Suomessa tavallisesti yksivuotinen, pohjoisempana kaksivuotinen.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Sarvijaakko hakeutuu lisääntymään männyn paksun kaarnan alle. Lajia esiintyy kannoissa, pystypuiden tyvissä, kaatuneissa rungoissa, latvuksissa sekä kuorellisessa puutavarassa varsinkin aurinkoisilla ja lämpimillä paikoilla.

Tuhon eteneminen

Sarvijaakon kohdalla ei voi puhua varsinaisista tuhoista tai niiden leviämisestä, sillä lajin toukat hävittävät ravintosyöntinsä yhteydessä männyn kuoren alta kaarnakuoriaisten jälkeläisiä.

Vaikutus puuhun

Sarvijaakko elää vain kuolevassa tai kuolleessa puussa, joten sillä ei enää ole vaikutusta puun kuntoon. Toukkien syönti kuoren alla nopeuttaa kuoren irtoamista.

Sarvijaakon toukkien tekemistä käytävistä ja kotelokehdoista aiheutuu pieni vahinko puutavaralle, kun verrataan sitä siihen hyötyyn, minkä sarvijaakon toukat saavat aikaan hävittäessään muiden kaarnakuoriaisten jälkeläisiä. Sarvijaakon toukkakäytävistä leviää tosin pientä sinistymää ympäröivään puuaineeseen.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

Aikuinen
 Aikuinen naaras, harmaanruskea, 13-19 mm, tuntosarvet 1.5-2 x ruumiin pituus, kapea munanasetin.  Aikuinen koiras, harmaanruskea, 13-19 mm, tuntosarvet 2-5 x ruumiin pituus.  Sarvijaakkokoiras ja naaras

Tuhot

Käytävät kuoren alla
 Kuoren alla leveitä käytäviä, joihin ruskea puru on pakkautunut tiiviiksi makkaroiksi.  Sarvijaakon jalattomat toukat möyhentävät kaarnanalustaan leveän käytävän, joka täyttyy tiiviisti purulla.

Samankaltaiset tuhot

Tukkijäärät, suutari ja ranskanräätäli, kaivavat myös käytäviään männyn kuoren alle. Niiden käytäviin jää karkeaa, tikkumaista, vaaleaa purua, mikä erotuu selvästi sarvijaakon purusta. Lisäksi tukkijäärien käytävät uurtuvat selvästi puun pintaan.

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Sarvijaakko ei aiheuta vahinkoa, vaan on metsätaloudellisessa mielessä hyödyllinen laji, sillä sen toukat kilpailevat elintilasta pystynävertäjän kanssa. Toukat syövät nilassa valikoimatta ravintoaan, joten ne voivat syödä myös pystynävertäjän toukkia ja koteloita. Sarvijaakkoa voidaankin pitää ytimennävertäjien tehokkaimpana tuhoojana.

Tuhoriskin arviointi

Sarvijaakko ei aiheuta tuhoja.

Torjuntamenetelmät

Tätä lajia ei ole syytä torjua.

 

Tekijät ja lähteet


  Teksti:   Kuvat:   Lähteet:
  Kasanen, R.
Väkevä, J.
Kankaanhuhta, V.
  FFRI, Vienna.
Nikula, A.
Pouttu, A.
Väkevä, J.
  Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Nuorteva, M. (1999)
Saalas, U. (1949)

Sisältöpäivitys 05.08.2003, APou

Päivitetty: 14.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute