|
Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista
|
SARVIJAAKKO (Acanthocinus aedilis)
|
Oireet
- Tuoreissa juuri kuolleissa männyissä ja mäntypuutavarassa paksun kaarnan alla.
- Tavataan harvoin myös kuusella.
- Ohuista puunsäikeistä tehty kotelokehto ja ruskeata purua kaarnan alla.
Tuhonaiheuttaja
- Jalaton litteä toukka, jonka kolme viimeistä niveltä muita leveämmät.
- Toukan päästä vain etureuna näkyvissä.
- Koiraan tuntosarvet viisi kertaa ja naaraan kaksi kertaa ruumiin pituiset.
[ Yleiskuvaus | Lisääntyminen | Tuhojen esiintyminen | Tuntomerkit | Torjunta | Tekijät ja lähteet ]
|
Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta
Nimet
T: Acanthocinus aedilis L., Astynomus aedelis
S: Sarvijaakko
Sv: Timmermannen
E: Timberman
Kuvaus
Sarvijaakko on harmaa kookas sarvijäärä, joka elää männyllä. Se elää vain hyvin heikkokuntoisissa tai kuolleissa puissa, eikä sitä voida pitää tuholaisena. Siitä on jopa hyötyä koska toukat kilpailevat elintilasta vahingollisen pystynävertäjän toukkien kanssa. Lajia esiintyy koko maassa.
Lisääntymisbiologia
Parveilu ja muninta
Sarvijaakko aloittaa pariutumisen aikaisin keväällä, joskus jo huhtikuun loppupuolella. Useimmiten pariutuminen ajoittuu kuitenkin touko- ja kesäkuuhun. Naaras laskee munanasettimensa avulla munat männyn paksun kuoren alle.
Muna-, toukka- ja kotelovaihe
Munista kuoriutuneita toukkia tapaa pääasiassa keskikesällä. Osa toukista alkaa koteloitua jo heinäkuun loppupuolella tai elokuussa. Suurin osa pysyy kuitenkin toukka-asteella talven yli. Täysikasvuinen toukka joko rakentaa ympärilleen puunsiruista kotelokehdon, jonne se koteloituu, tai kaivaa puuaineeseen lähelle puun pintaa koteloitumisontelon.
Aikuisvaihe
Aikuistuneet sarvijaakot lähtevät jälleen liikkeelle toukokuussa. Sarvijaakon elinkierto on Etelä-Suomessa tavallisesti yksivuotinen, pohjoisempana kaksivuotinen.
Tuhojen esiintyminen
Tuhokohteet
Sarvijaakko hakeutuu lisääntymään männyn paksun kaarnan alle. Lajia esiintyy kannoissa, pystypuiden tyvissä, kaatuneissa rungoissa, latvuksissa sekä kuorellisessa puutavarassa varsinkin aurinkoisilla ja lämpimillä paikoilla.
Tuhon eteneminen
Sarvijaakon kohdalla ei voi puhua varsinaisista tuhoista tai niiden leviämisestä, sillä lajin toukat hävittävät ravintosyöntinsä yhteydessä männyn kuoren alta kaarnakuoriaisten jälkeläisiä.
Vaikutus puuhun
Sarvijaakko elää vain kuolevassa tai kuolleessa puussa, joten sillä ei enää ole vaikutusta puun kuntoon. Toukkien syönti kuoren alla nopeuttaa kuoren irtoamista.
Sarvijaakon toukkien tekemistä käytävistä ja kotelokehdoista aiheutuu pieni vahinko puutavaralle, kun verrataan sitä siihen hyötyyn, minkä sarvijaakon toukat saavat aikaan hävittäessään muiden kaarnakuoriaisten jälkeläisiä. Sarvijaakon toukkakäytävistä leviää tosin pientä sinistymää ympäröivään puuaineeseen.
Tuntomerkit kuvina
Tuhonaiheuttaja
Aikuinen
Tuhot
Käytävät kuoren alla
Samankaltaiset tuhot
| Tukkijäärät, suutari ja ranskanräätäli, kaivavat myös käytäviään männyn kuoren alle. Niiden käytäviin jää karkeaa, tikkumaista, vaaleaa purua, mikä erotuu selvästi sarvijaakon purusta. Lisäksi tukkijäärien käytävät uurtuvat selvästi puun pintaan. |
Torjunnan tarve ja mahdollisuudet
Vahingot metsätaloudessa
Sarvijaakko ei aiheuta vahinkoa, vaan on metsätaloudellisessa mielessä hyödyllinen laji, sillä sen toukat kilpailevat elintilasta pystynävertäjän kanssa. Toukat syövät nilassa valikoimatta ravintoaan, joten ne voivat syödä myös pystynävertäjän toukkia ja koteloita. Sarvijaakkoa voidaankin pitää ytimennävertäjien tehokkaimpana tuhoojana.
Tuhoriskin arviointi
Sarvijaakko ei aiheuta tuhoja.
Torjuntamenetelmät
Tätä lajia ei ole syytä torjua.
Tekijät ja lähteet
| |
Teksti: |
|
Kuvat: |
|
Lähteet: |
| |
Kasanen, R.
Väkevä, J.
Kankaanhuhta, V. |
|
FFRI, Vienna.
Nikula, A.
Pouttu, A.
Väkevä, J. |
|
Heliövaara, K. & Mannerkoski, I. (1987)
Jukka, L. (1988)
Nuorteva, M. (1982)
Nuorteva, M. (1999)
Saalas, U. (1949) |
Sisältöpäivitys 05.08.2003, APou
|
