Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

TULVA

Oireet

  • Puiden kuoleminen vyöhykkeenomaisesti vesistöjen lähellä.
  • Merkkejä pohjaveden kohoamisesta ryhmittäin tai vyöhykkeittäin kuolleitten puiden lähellä.

 

Yleiskuvaus Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

S: Tulva

Sv: Översvämning

E: Flood

Kuvaus

Maassamme elävät metsätaloudellisesti merkittävät puulajit eivät kestä pitkäaikaisia tulvia. Juuret vioittuvat ja saattavat jopa kuolla veden aiheuttamaan hapenpuutteeseen. Tulvien lisäksi juuriston hapenpuutetta voi aiheuttaa kohonnut pohjaveden pinnan taso, joka voi olla seurausta esim. soistumisesta tai tienrakennuksesta. Myös hakkuualojen äestysvakojen pohjalle istutetut taimet voivat kuolla mahdollisen elokuisen sadekauden aikana. Tulva on primaarinen tuhonaiheuttaja, eli sen aiheuttama hapenpuute pystyy tappamaan täysin terveiden puiden juuria. Lepokauden aikana puiden juuret ja niissä elävät mykoritsasienet ovat kestävämpiä tulvaa ja muita juuriston hapenpuutetta aiheuttavia tekijöitä vastaan. Kevättulvat toistuvat usein samoissa paikoissa vuodesta toiseen. Tulvia esiintyy kautta maan.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Tuhon kohteeksi joutuu yleensä kaikki veden alle jäänyt kasvillisuus ikään ja lajiin katsomatta. Tyypillisiä tuhokohteita ovat vesistönvarret, majavien asuttamien lampien lähialueet, tie- tai rakennustyömaiden lähistö sekä hakkuutyömaiden alavat ja muokatut maastokohdat.

Tuhon eteneminen

Aiheutuvan tuhon vakavuus riippuu siitä, kuinka kauan juuristo joutuu kärsimään hapenpuutteesta. Puut toipuvat vielä hetkellisestä pohja- tai pintavesien tason noususta, mutta näiden esiintyessä pitkäaikaisina, tuhoja alkaa ilmetä. Tulvat altistavat puuston lisäksi esim. hyönteistuhoille.

Vaikutus puuhun

Metsämaan happitasapainon järkkyessä juurten kasvu hidastuu tai pysähtyy kokonaan, mykoritsojen kehitys hidastuu ja veden sekä ravinteiden otto puuhun vähenee.

Lehtien reunat ja neulasten kärjet muuttuvat nekroottisiksi, jota saattaa seurata lehtien putoaminen. Tuhon vakavuudesta riippuen kasvainten kasvu pysähtyy tämän jälkeen. Lopulta puu kuolee.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhonaiheuttaja

 Väärästä joen kesäsäännöstelystä aiheutuva tulva.

Tuhot

Pystyyn kuoleminen
 Tulvan tappamaa puustoa.  Tulvan tappamaa männikköä.

Samankaltaiset tuhot

Hapenpuutteen juuristolle ja tätä kautta myös koko puulle aiheuttamat tuhot ovat oireiltaan samankaltaiset riippumatta siitä, mikä on hapenpuutteen aiheuttaja.

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Pitkäaikaiset tulvat saavat aikaan kasvunmenetyksiä ja pahimmassa tapauksessa osa alueen puustosta saattaa kuolla. Alueilla, joilla tulvia esiintyy säännöllisesti, puulajikoostumus alkaa mukautua paremmin tulvia kestäväksi: esim. tervalepät ja koivut lisääntyvät. Puulajikoostumuksen muutokseen vaikuttaa kuitenkin myös paikan ravinteisuustaso. Pohjaveden korkeuden muutoksen ollessa pysyvämpää maaperä alkaa soistua ja näiden metsäaluiden tuotoskyky alkaa heiketä.

Tuhoriskin arviointi

Tulvat toistuvat usein samoilla paikoilla vuodesta toiseen. Tienrakennus sekä muut rakennustoimenpiteet saattavat muuttaa pohjaveden tasoa niin, että puiden juurien hapensaanti vaikeutuu.

Torjuntamenetelmät

Taimet tulisi istuttaa muokkausjäljen korkeisiin kohtiin metsänuudistusaloilla. Tulvia voi ehkäistä huolehtimalla alueen ojaverkoston kunnosta. Lisäksi läheisten vesistöjen säännöstely tulisi hoitaa asianmukaisesti. Metsäautoteiden viereiset ojat sekä liittymien rummut tulisi pitää kunnossa.

Tekijät ja lähteet


Teksti:
Kuvat:
Lähteet:
Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J.
Kankaanhuhta, V.
Nikula, A.
Oksanen, E.
Kurkela, T. (1994)
Manion, P. (1991)
Phillips, D. & Burdekin, D. (1992)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan

Päivitetty: 14.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute