Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Metsien terveys » Metsätuho-opas » Talvipakkanen

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

TALVIPAKKANEN

Oireet

  • Kuusilajien neulasten ruskettuminen talvella pitkän ja kovan pakkasjakson jälkeen.
  • Puuaineen halkeaminen kovalla pakkasella havu tai lehtipuilla.

Yleiskuvaus Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta

 

Nimet

S: Talvipakkanen

Sv: Köld, Frost

E: Winter cold, Frost

Kuvaus

Kotimaiset puulajit ovat yleensä hyvin sopeutuneita talvipakkasiin. Poikkeuksellisen kovat, pitkään kestävät, pakkasjaksot sekä äkilliset lämpötilanvaihtelut voivat kuitenkin toisinaan kuivattaa puita. Pakkanen voi vioittaa neulasia ja silmuja, vaurioittaa puiden juuria tai saada aikaan etenkin lehtipuilla pakkashalkeamia. Pakkasvaurioita voi syntyä täysin terveisiin puihin. Vaurioita lisäävät kuitenkin poikkeukselliset sääolosuhteet sekä esim. mekaaniset vioitukset puun rungossa. Puun pakkaskestävyyden kannalta poikkeuksellisia olosuhteita ovat esim. vähälumiset keskimääräistä kylmemmät talvet ja talvet, joina esiintyy suuria lämpötilanvaihteluja.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Pakkastuhoja voi ilmetä kaikenikäisillä puilla.

Tuhon eteneminen

Havupuissa, joiden juuria pakkanen on edellisenä talvena vioittanut, on havaittavissa pahimmassa tapauksessa seuraavana kesänä vain yksi tai kaksi neulasvuosikertaa. Tällainen rasitus voi tappaa osan puista, kun osa puolestaan altistuu sienten ja hyönteisten aiheuttamille seuraustuhoille.

Pakkashalkeaman syntymistä seuraavana kesänä puu yrittää kylestää umpeen halkeamaa. Jos kylestyminen onnistuu, muodostuu halkeaman kohdalle kohouma, jota kutsutaan myös pakkasharjuksi. Pakkashalkeama saattaa aueta uudelleen tulevina talvina kylestymisestä huolimatta. Pakkashalkeamien kautta pääsevät lahottajasienet tunkeutumaan puuhun.

Vaikutus puuhun

Lämpötlan pysytellessä parin kuukauden ajan yhtäjaksoisesti alle viidessä Celsius-asteessa vettä siirtyy kuusenneulasten solulimasta soluväleihin, josta vesi haihtuu aiheuttaen ns. pakkaskuivumisen. Tarkasteltaessa männiköitä, joiden juuria pakkanen on voittanut, näkyvimpänä merkkinä on havaittavissa neulasvuosikertojen väheneminen. Puihin voi jäädä vain yksi tai kaksi neulasvuosikertaa, kun tavallisesti niitä on viisi tai kuusi. Näiden mäntyjen juuristossa on havaittavissa runsaasti kuolleita ohutjuuria. Juuria vioittava kova pakkanen routaannuttaa lisäksi maan niin, että jäätynyt maa estää juuriston hapensaannin osittain vielä seuraavana kesänäkin. Erityisesti lehtipuilla esiintyviä pakkashalkeamia syntyy lämpötilan laskiessa, kun rungon sydän- ja mantopuu supistuvat eri tahtiin. Halkeamien syntyyn edesauttavasti vaikuttavat mahdolliset jo kylestyneet vioitukset, kuorihaavat ja sisäiset lahopesäkkeet.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhot

Neulasten ruskettuminen
 Vioitusta kuusen nuorimmissa kasvaimissa.  Pienen männyn taimen latvakasvain paleltunut.  Pakkasen ruskettamia männyneulasia.  Aikaisen syksyn yllättämä huonosti talveentunut mänty.
Latvan kuoleminen
 Pakkasen vaurioittamia saksanjalokuusia (Abies alba)
Rungon halkeaminen
 Pakkashalkeamat heikentävät rungon laatua. Halkeama männyllä.  Pakkashalkeama koivulla. Tuore jälki.  Pakkashalkeama koivulla  Pakkashalkeamaan kehittynyt bakteeriperäinen vesisilo.  Pakkashalkeama tammen rungolla.
Latvuksen harsuuntuminen
 Talvella kuivumisen pitkäaikaisvaikutus metsänrajakuusella.  Lämpimän kevään ja kylmän huhtikuun aiheuttama paleltuminen 
koivulla.

Samankaltaiset tuhot

Kuusenneulaspistiäinen, Kuusensilmukoi Männynsilmukääriäinen, Männynsilmukoi Männynkariste, Kuusenjuovakariste Ilmansaasteet

 

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Pitkien ja kovien aikaansaamasta pakkaskuivumisesta kärsivät kotimaisten kuustemme lisäksi myös ulkomaiset kuusilajit. Pakkasen aiheuttama pitkäaikainen routa ja juuristovauriot ovat yksi merkittävimmistä metsäkasvillisuutta rajoittavista tekijöistä pohjoisilla metsänraja-alueilla. Esimerkiksi kesällä 1987 Suomen Lapissa esiintyneen voimakkaan neulaskadon pääasiallinen syy oli talvella 1986-1987 syntyneiden juuristovaurioiden aiheuttama ravinnepuutos. Näitä tuhoja edistivät eristävän lumipeitteen puuttuminen ja jäkäläkerroksen vähäisyys. Jäkäläkerroksen vähäisyys on aiheutunut vuosia kestäneestä intensiivisestä porojen laidunnuksesta.

Rungot, joissa on pakkashalkeamia eivät kelpaa puutavaraksi, vaan ne päätyvät selluteollisuuden raaka-aineeksi tai polttopuuksi. Puu ei yleensä kuole pakkashalkeaman vuoksi, mutta koska halkeama luo mahdollisuuden lahottajasienten pääsylle puun sisään, halkeaman olemassaolo lyhentään puun elinikää merkittävästi.

Tuhoriskin arviointi

Pakkaskuivuminen ei ole kuusen vuosikasvainten kannalta kovin vaarallista, sillä kuusen vuosikasvaimet puhkeavat kasvuun lähes kuolleen näköisistä kasvaimista. Puiden juurien pakkasvaurioriskiä lisäävät Pohjois-Suomessa intensiivinen jäkäläpeitettä merkittävästi vähentävä porojen laidunnus, joka vähälumisina kylminä talvina kohottaa tuhoriskiä. Pakkashalkeamia esiintyy eniten metsien reunapuissa ja hyvin väljään asentoon harvennetuissa metsiköissä.

Torjuntamenetelmät

Pakkashalkeamien syntyä voi ehkäistä jättämällä aukeiden reunoille hieman huonorunkoisempiakin puita, jotka suojaavat metsikön muuta puustoa. Metsänviljelyssä ei tule käyttää liian eteläisiä taimialkuperiä.

Tekijät ja lähteet


Teksti: Kuvat: Lähteet:
Kankaanhuhta, V.
Väkevä, J.
Jalkanen, R.
Oksanen, E.
Jukka, L. (1988)
Kurkela, T. (1994)
Pettersson, B. & Samuelsson, H. (1995)
Poteri, M. (1999)
Tikkanen, E. (1995)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan

Päivitetty: 14.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute