Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

MetINFO - Metsien terveys

Sivukartta | Haku

Tietoa metsien terveydestä ja tuhonaiheuttajista

HALLA

Oireet

  • Kuusen tai männyn kasvavien versojen nuokahtaminen alkukesällä.
  • Männyllä neulasten kellastuminen samalta kohdalta neulasten kasvuvaiheen aikana.
  • Lehtipuilla risalehtisyys tai versojen kellastuminen lehtien kasvuvaiheessa.

Yleiskuvaus Tuhojen esiintyminen Tuntomerkit Torjunta Tekijät ja lähteet ]

Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta


Nimet

S: Halla

Sv: Frost

E: Frost

Kuvaus

Halla tarkoittaa ilman kylmenemistä 0 °C asteen alapuolelle lämpimänä vuodenaikana. Ajankohdan mukaan puhutaan kevät-, kesä- ja syyshallasta. Puiden arkuus hallavaurioille, ja vaurioiden seuraukset puun elintoiminnoille vaihtelevat ajankohdan mukaan. Halla vaikeuttaa paikallisesti metsiköiden uudistamista, aiheuttaa kasvutappioita ja laatuvikoja.

Tuhojen esiintyminen

 

Tuhokohteet

Hallaa esiintyy tavallisimmin alavilla mailla ja painanteissa, joihin kylmin ilmamassa painuu. Yleisimpiä hallat ovat keväällä ja alkukesällä, jolloin myös vauriot useimmiten syntyvät. Pituuskasvuvaiheessa olevat havupuiden versot ja kasvavat koivun lehdet ovat herkimpiä paleltumaan. Yleisimpiä vauriot ovat kuusen taimikoissa. Myös loppukesällä lämpötila voi öisin laskea pakkasen puolelle. Kesähalla puree herkimmin mäntyyn. Syyshallat voivat viottaa puita, jos talveentuminen on vielä kesken.

Tuhon eteneminen

Hallanaroilla paikoilla voi vaurioita esiintyä niin usein, että taimikon kehitys hidastuu merkittävästi tai estyy kokonaan. Puut toipuvat yleensä hyvin satunnaisista hallavaurioista.

Vaikutus puuhun

Kasvainten vioittumisen seurauksena kasvu häiriintyy. Kasvu vähenee ja latvus pensastuu jälkisilmujen kehittyessä uusiksi kasvaimiksi. Puuaineen solukon vioittumisesta on seurauksena kasvuhäiriöitä, koska veden ja ravinteiden kuljetus vaikeutuu.

Kuusen vuosikasvaimet ovat erityisen hallanarkoja kasvukauden alussa, silmujen puhkeamisesta pituuskasvun loppumiseen. Lämpötilan laskiessa -3 asteeseen noin 50 % uusista kasvaimista (versoista) vioittuu. Täysimittaisilla versoilla hallankestävyys on jo selvästi parempi. Muutaman asteen kesähallat eivät vielä suuremmin vioita versoa. Näkyviä oireita syntyy vasta, jos lämpötila laskee alle -10 asteen.

Mänty kestää keväthallaa paremmin. Kasvuvaiheessa olevista versoista vioittuu noin 50 %, jos pakkanen laskee -6 asteeseen. Kesähalloille mänty on sen sijaan kuusta arempi. Verson pituuskasvun alkamisen jälkeen jo -3 asteen pakkanen aiheuttaa pahoja vaurioita.

Halla voi vioittaa kasvavia ja joskus myös täysikasvuisia männyn neulasia. Kasvussa olevat neulaset kuolevat, jos vioitus on ankara, lievässä tapauksessa neulasiin jää ruskeita poikkivöitä. Varttuneisiin neulasiin kehittyy keskivaiheille värivikaa, kloroottisia laikkuja. Nuorin neulasvuosikerta on alttein. Herkimmin vaurioituvat neulaset, jotka joutuvat alttiiksi yöpakkaselle lämpimän päivän jälkeen. Voimakkaan yhteyttämisen jälkeen soluissa on runsaasti tärkkelystä, jolloin kylmänkestävyys on huono.

Lehtipuiden lehdet ovat hallanarkoja lehtien puhkeamisen (kasvuvaiheen) aikana. Ne voivat paleltua kokonaan, tai niistä kehittyy risalaitaisia osittaisen kuolemisen takia.

Tuntomerkit kuvina

 

Tuhot

Lehtien/Neulasten ruskettuminen
  Vioittuneet puut ovat hallanarassa notkelmassa tai alavalla 
paikalla.
Kasvainten kuoleminen
 Kuusen uudet kasvaimet kuolevat ja taittuvat mutkalle.  Latvuksessa voi näkyä  Lievästi vioittunut kuusen kasvain
Lehtien kuoleminen
 Kylmän ja hallaisen alkukesän vaikutusta koivun lehtiin.  Kylmästä alkukesästä aiheutuva koivunlehtien punertuminen.  Ankarasti vioittunut kuusen taimi.

Samankaltaiset tuhot

Hallan aiheuttamia taipuneita kasvaimia ei yleensä voi sekoittaa muiden tuhonaiheuttajien tekemiin kasvainvioituksiin. Alkukesällä keltaisenruskeaksi ruskettuneiden neulasten tuhonaiheuttajan voi sekoittaa kuusella ja männyllä seuraavasti. Kuusella: kuusenneulasruoste, kuusensuopursuruoste ja kuivuus. Männyllä: surmakka ja harmaakariste.

Torjunnan tarve ja mahdollisuudet

 

Vahingot metsätaloudessa

Halla tappaa pieniä taimia, hidastaa kasvua, aiheuttaa muotovikoja latvukseen ja niistä seuraavia laatuvikoja runkoon.

Tuhoriskin arviointi

Hallaa esiintyy etenkin alavilla mailla ja painanteissa, joihin kylmä ilma laskeutuu. Verhopuuston käyttö kuusentaimikon suojana vähentää merkittävästi tuhoriskiä. Liian eteläistä alkuperää olevan metsänviljelymateriaalin käyttö lisää tuhoalttiutta.

Torjuntamenetelmät

Kuusen viljelyä hallanarkoihin painanteisiin tulee ehdottomasti välttää. Verhopuuston käytöllä voidaan tehokkaasti suojata uudistusalan taimia. Männyllä pahimmat hallatuhot vältetään pidättäytymällä pienialaisten painanteiden paljaaksihakkuista. Suositeltavinta tällaisilla paikoilla on luontainen uudistaminen. Hallalle alttiilla paikoilla ei pidä lisäksi käyttää liian eteläisiä mäntyalkuperiä. Verhopuusto on syytä pitää taimikon suojana niin pitkään kuin se ei haittaa taimien kehitystä. Istuttamista odottavat työmaavarastoidut taimet voidaan suojata peitteellä ellei taimia saada suojaavan puuston alle. Taimitarhalla taimet suojataan tavallisesti sadettamalla. Kuusen paakkutaimien syysistutuksissa hallatuhojen välttämiseksi on käytettävä lyhytpäiväkäsiteltyjä taimia, joiden hallankestävyys on käsittelemättömiä taimia parempi.

Tekijät ja lähteet


Teksti: Kuvat: Lähteet:
Väkevä, J.
Kankaanhuhta, V.
Jalkanen, R.
Lilja, S.
Oksanen, E.
Jukka, L. (1988)
Kurkela, T. (1994)
Pettersson, E. & Samuelsson, H. (1995)
Phillips, D. & Burdekin, D. (1992)
Poteri, M. (1999)
Raitio, H. (1985)
Uotila, A. & Kankaanhuhta, V. (1999)

Sisältöpäivitys 09-2000, VKan

Tietojen päivitys: 22.5.2012 M. Poteri

Päivitetty: 14.01.2013 /eh | Copyright Metla | Palaute