|
|||||||||||||||||||||
Yleensä käsittely tehdään levittämällä torjunta-aine hakkuukoneeseen liitetyllä lisälaitteella kaadon yhteydessä kannon pinnalle. Käsittelyn voi tehdä myös ruiskulla tai sivelemällä, mieluummin välittömästi kaadon jälkeen tai viimeistään kolmen tunnin kuluessa siitä. Juurikääpätartuntaa tulee kantoihin eniten lämpimän ja heikkotuulisen säätyypin vallitessa. Valtaosa tartunnasta tulee ensimmäisinä öinä kaadon jälkeen. Viikon jälkeen kaadosta tartuntaa ei enää tapahdu. Lehtipuiden kantoihin juurikääpä ei tartu.
Rotstopin ja ureavalmisteiden vertailua
|
|||||||||||||||||||||
Kuusen kannosta leikattu kiekko vuosi hakkuun jälkeen. Hakkuun yhteydessä kaatopinnan oikea puoli on käsitelty Rotstopilla, vasen puoli on käsittelemätön. Harmaaorvakka on vallannut pääosan käsitellyn puolen mantopuusta (oranssinruskea väri). Käsittelemättömällä puolella on lukuisia eri sienten tartuntoja (eriväriset laikut), joukossa usein juurikääpää. |
Täyden torjuntatehon saavuttaminen erityisesti kuusen kannoissa edellyttää, että käsittely kastelee koko kaatopinnan. Teho alenee suunnilleen samassa suhteessa kuin käsittelyn peittävyys kannon pinnalla. Hyvä tulos edellyttää, että käsittelyn peittävyys on vähintään 85 %.
Kantokäsittelyn pitkäaikaisvaikutukset ovat vielä puutteellisesti tunnettuja, mutta useimmat asiaa koskevat tutkimukset puoltavat kantokäsittelyn suurta merkitystä juurikäävän torjunnassa.
Harmaaorvakka valtaa yleensä vain osan käsitellystä kuusen kannosta. Usein se kasvaa vain kostean sydänpuun ja kuivemman mantopuun rajalla, jossa puu ei ole liian märkää ja jossa toisaalta on on vähemmän sienten kasvua ehkäiseviä aineita kuin sydänpuussa. Juurikäävän kasvuvaatimukset ovat samanlaiset, joten käsittely tehoaa tässäkin tapauksessa. |
Kiekko ureavalmisteella käsitellystä kuusen kannosta vuosi hakkuun jälkeen. Puussa on vain muutamia sienitartuntoja (laikut). |
Rotstop-valmiste sisältää eläviä harmaaorvakka-sienen (Phlebiopsis gigantea) itiöitä. Harmaaorvakka on hyvin yleinen kuollutta havupuuta lahottava sieni, joka tarttuu itiöiden välityksellä tuoreisiin havupuun kantoihin samalla tavalla kuin juurikääpä. Rotstopilla käsitellyssä kannossa harmaaorvakka valtaa nopeasti kannon pintaosan ja estää juurikäävän pääsyn. Se myös kasvaa syvemmälle kantoon ja todennäköisesti rajoittaa juurikäävän leviämistä kannon sisäosissa ja juuristossa. Se ei kuitenkaan syrjäytä juurikääpää tämän jo valtaamasta puusta. Kasvaviin puihin harmaaorvakka ei tartu.
Männyn kannoissa harmaaorvakka torjuu tehokkaasti juurikääpätartunnan. Kuusen kannoissa oleellinen tehokkuuteen vaikuttava tekijä on riittävä orvakan itiömäärä kannon pinnalla. Sen tulisi olla vähintään 200 ja mieluummin 500–1000 itiötä neliösenttimetrillä, ja se saavutetaan jos käsittelyaineessa on 2–10 miljoonaa harmaaorvakan itiötä litrassa. Jos juurikäävän itiöitä laskeutuu kuusen kannon pinnalle poikkeuksellisen paljon (enemmän kuin yksi itiö kymmentä orvakkaitiötä kohti), käsittelyn teho saattaa alentua. Tämä on Suomen oloissa kuitenkin poikkeuksellista.
Urea. Kannossa oleva ureaasi-entsyymi hajottaa urean ammoniakiksi (NH 3) ja hiilidioksidiksi. Ammoniakki yhtyy vetyionien kanssa ammonium-ioniksi (NH4 +) jolloin pH-arvo nousee yli 7. Näin korkeassa pH:ssa juurikääpä ei kasva. Estovaikutus säilyy useita viikkoja, mutta se rajoittuu kannon yläosaan.
Rotstop. Aikaisempi jauhemainen Rotstop-valmiste on nykyisin nestemäisessä muodossa. Itiöiden elävyyden varmistamiseksi Rotstop-pakkaukset on varastoitava jääkaapissa tai pakastimessa. Avaamaton pakkaus säilyy kuitenkin huoneenlämmössä useita päiviä. Valmisteesta veteen tehty käsittelyseos on uusittava joka päivä, ja käsittelylaitteen säiliö on tyhjennettävä vanhasta seoksesta, mieluummin huuhdellen. Päivää vanhempi käsittelyseos on käyttökelvotonta, koska siinä orvakan itiöt alkavat itää, jolloin ne eivät enää mahdu kannon pintasolukkoon suojaan kuivumiselta. Lisäksi bakteerit lisääntyvät vanhassa seoksessa ja saattavat heikentää orvakan itiöiden elävyyttä.
Pakkasöinä Rotstop-seos voi jäätyä käsittelylaitteen letkuihin. Toisaalta myös juurikäävän tartunta vähenee jyrkästi pakkasten tultua.
Urealiuos säilyy suljetussa astiassa käyttökelpoisena useita kuukausia eikä jäädy ensimmäisissä yöpakkasissa, sillä se säilyy sulana vielä muutaman asteen pakkasessa.
Rotstop-valmisteen sisältämä harmaaorvakka on metsissä yleisesti esiintyvä myrkytön sieni. Valmisteen muut komponentit ovat elintarvikelaatua olevia suoja-aineita. Terveydellisiä haittoja käyttäjille ei ole osoitettu. Harmaaorvakan käyttö kantokäsittelyssä mukailee luonnon omaa juurikäävän torjuntamenetelmää, eikä käsittelyllä ole kantojen ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia.
Kannoissa Rotstop-käsittely vähentää muiden sienten kuin harmaaorvakan määrää, mutta ainakin kuusen kannoissa sienilajisto säilyy suurin piirtein samana kuin käsittelemättömissä kannoissa. Vaarattomat lahottajasienet syrjäyttävät harmaaorvakan kuusen ja männyn kannoista alle 10 vuodessa.
Urea on lievästi myrkyllinen kemikaali, mutta se on myös aineenvaihdunnan tuote (’virtsa-aine’) ja yleisesti käytetty esimerkiksi lannoitteena. Ureavalmisteet sisältävät korroosionestoainetta sekä väriainetta.
Kantojen ympärille roiskuva väkevä urealiuos tappaa valtaosan käsittelyn saaneista kasveista, mutta kasvillisuus palautuu ennalleen muutamassa vuodessa. Kannoissa ureakäsittely muuttaa sienilajistoa enemmän kuin Rotstop: eräät homeet lisääntyvät ja lahottajasienet vähenevät.
Vesistöjen suojelemiseksi ureavalmisteiden käyttö on kielletty 10 metriä lähempänä vesistöjä. Ureavalmisteita ei suositella käytettäväksi myöskään sertifiointikriteerin 16 mukaisilla pienvesien eli ojien ja pikkupurojen suojakaistoilla, joiden leveydeksi suositellaan vähintään 3–-5 metriä. Sekä Rotstop- että ureavalmisteita voidaan käyttää pohjavesialueilla.
Urealla tehdyssä kantokäsittelyssä typpeä levitetään metsään hakkuutavasta riippuen muutamasta kilosta neljäänkymmeneen kiloon hehtaarille. Jos levityslaitteisto toimii oikein, valtaosa ureasta saadaan kohdistetuksi kantoihin. Kohonnut typpitaso ja pH maaperässä kantojen ympärillä palautuvat ennalleen noin vuoden kuluessa. Metsikön kehityksen kannalta ureakäsittelyn lannoitusvaikutus on vähäinen, sillä metsänlannoituksessa käytettävät typpimäärät ovat moninkertaisia (150 kg/ha) kantokäsittelyyn verrattuna.
Kantokäsittely suositellaan tehtäväksi (MMM:n asetus 560/2001):
Yksityisille metsänomistajille voidaan korvata kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (n:o 1094/1996) 23. pykälän toisen momentin mukaisesti:
|
Kuva 17. Juurikäävän tartunnan riskialueet. |
Ote Maa- ja metsätalousministeriön asetuksesta n:o 560, koskien juurikäävän torjuntaa, annettu Helsingissä 20 päivänä kesäkuuta 20011 § Juurikäävän leviämisen riskialueJuurikäävän leviämisen riskialue määräytyy siten, että kuusenjuurikäävän leviämisen riskialueen pohjoisraja on Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan metsäkeskusten toimialueiden pohjoisraja ja männynjuurikäävän leviämisen riskialue muodostuu Kaakkois-Suomen, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan metsäkeskusten toimialueista. 2 § Tuen kohdeKestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) 23 §:n 2 momentin mukaista tukea voidaan myöntää: a) jos kuusenjuurikäävän leviämisen riskialueella on kuusta yli 50 prosenttia metsikön puuston tilavuudesta tai jos mäntyä on yli 50 % metsikön puuston tilavuudesta ja myös tyvitervastaudin tuhoja esiintyy kunnan alueella; tai b) jos männynjuurikäävän leviämisen riskialueella on mäntyä tai kuusta taikka molempia yhteensä yli 50 prosenttia metsikön puuston tilavuudesta. 3 § Tuen määräJuurikäävän torjuntaan voidaan myöntää tukea torjunta-ainekustannuksia vastaava määrä ilman arvonlisäveron osuutta. Torjunta-aineen levityksestä aiheutuviin kustannuksiin tukea voidaan myöntää kasvatushakkuissa 0,44 euroa ja uudistushakkuissa 0,22 euroa hakattua kiintokuutiometriä kohti. |
|
| Päivitetty: 07.09.2012 /eh | | Copyright Metla | Palaute |