|
||||||||||||||||||||||||||||
Kuusen tyvilaho on kasvavissa kuusissa esiintyvä lahovika, joka leviää runkoon juuristosta käsin. Laho valtaa ensin sydänpuun rungon tyvessä ja etenee sitten vähitellen ylemmäs ja laajemmalle rungossa (kuva 1). Taudin viime vaiheessa rungosta alkaa vuotaa pihkaa, latvus harsuuntuu ja lopulta puu kuolee, usein kaarnakuoriaisten hyökkäyksen seurauksena. Yleensä kuitenkin tuuli kaataa lahojuurisen ja -tyvisen puun jo sitä ennen. Tyvilaho tärvelee kuusen arvokkaan tyviosan siirtäen sen alempiarvoisiin puutavaralaatuihin. Kuusen tyvilahon aiheuttamat vuosittaiset menetykset arvioidaan n. 30-35 milj. euroksi. Taloudelliselta merkitykseltään se on metsiemme vahingollisin sienitauti. Tyvilaho vaivaa eniten Suomen rannikkoseutujen ja Hämeen kuusikoita. Erityisen runsasta lahovikaisuus on Ahvenanmaalla, itäisellä Uudellamaalla, sekä vanhojen metsäteollisuuspaikkakuntien ympäristössä (kuvat 2 ja 3). Tyvilaho on enimmäkseen ikääntyvien kuusten sairaus, joskin Suomen eteläosissa sitä voi esiintyä verrattain nuorissakin kuusissa. Pohjois-Suomessa tyvilahoa esiintyy pääasiassa vanhoissa, metsätalouden kannalta yli-ikäisissä kuusikoissa.
Suurimpana tyvilahon runsauteen vaikuttavana tekijänä on kuitenkin ihmisen toiminta metsässä. Jos lahon leviämisen vaara otetaan huomioon metsän käsittelyssä ja sovelletaan käytettävissä olevia keinoja lahon torjumiseksi, lahovikaisuus saadaan pidetyksi alhaisena. Varomaton toiminta tulee näkyviin kuusikon pahana lahovikaisuutena vuosien ja vuosikymmenten perästä.
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum) | 75 % |
| Männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum s.s.) | 5 % |
| Pohjanmesisieni (Armillaria borealis) | 5 % |
| Nuijamesisieni (Armillaria cepistipes) | 5 % |
| Verinahakka (Stereum sanguinolentum) | 5 % |
| Muut | 5 % |
| yhteensä | 100 % |
Pohjois-Suomen yli-ikäisissä kuusikoissa tyvilahon aiheuttajina ovat enimmäkseen eri sienet kuin Etelä-Suomessa.
Lahontorjuntasivuston sisällöstä vastaavat Kari Korhonen, Katriina Lipponen ja Tuula Piri.
| Päivitetty: 24.11.2010 /UHel | | Copyright Metla | Palaute |