Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

Suomen metsät 2012: Tiivistelmä

Sivukartta | Haku

Kestävän metsätalouden mittareiden eli indikaattoreiden soveltamisesta on muodostunut Suomessa yli 15 vuoden aikasarja. Vaikka metsissä tapahtuvat muutokset ovat hitaita, indikaattorien perusteella voidaan erottaa jo suuntaviivoja ja tehdä vertailuja erityisesti metsäpoliittisten linjausten vaikutuksista metsiimme ja metsätalouteen.

 

Pääviestit

Suomen metsien tila on kohentunut viimeisten 20 vuoden aikana. Puuston määrä on lisääntynyt 40 vuoden kuluessa yli 40 %. Samanaikaisesti metsistä on voitu hakata ja käyttää puuta metsien nykyisen puuvaraston sisältämä puumäärä eli 2 200 miljoona kuutiometriä. Metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä on toteutettu luonnonhoitotoimia ja metsien suojelupinta-ala on kolminkertaistettu 35 vuoden aikana. Näiden toimien ansiosta tiettyjen metsälajien uhanalaistuminen on pysähtynyt.

Koska puuvarojen käyttö on selkeästi metsien vuotuista kasvua pienempi, Suomen metsät toimivat ns. hiilinieluna sitoen ilmakehästä puustoon ja maahan hiiltä, jonka määrä vastaa noin puolta Suomen teollisuuden aiheuttamista vuotuisista hiilidioksidipäästöistä. Kesän 2010 ankaria kaistaleittaisia sekä talven 2011 myrskytuhoja lukuun ottamatta laaja-alaisia metsätuhoja ei ole Suomessa esiintynyt viimeiseen 30 vuoteen. Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän metsien kasvua, mutta samalla ilmaston ääri-ilmiöt lisääntynevät ja voivat aiheuttaa paikallisia tuhoja.

Metsien ja niiden biopohjaisten tuotteiden ja ekosysteemipalvelujen arvioidaan muodostavan edelleen tärkeän elinkeinoperustan Suomen kansantaloudelle varauduttaessa ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja hyvinvointipalvelujen tuottamiseen kansalaisille. Matalaenergisenä ja hiilineutraalina raaka-aineena puulla ennakoidaan olevan suuri kysyntä uusiutuvan metsäenergian tuotannossa, puurakentamisessa sekä uusissa biotalouden tuotteissa. Metsäsektorin osuus on bruttokansantuotteesta 5 % prosenttia, mutta voi nousta alueellisesti yli 10 %:iin kuten Kaakkois- ja Itä-Suomessa sekä Kainuussa. Taloustaantuma 2008–2009 aiheutti massa- ja paperiteollisuuden tuotantokapasiteetin lähes 20 %:n vähentymisen ja metsäteollisuuden työpaikkojen vähentymisen Suomessa.

 

Keskeisimmät johtopäätökset mittareittain Suomen metsien tilasta vuonna 2012 ovat seuraavat:

Metsäpolitiikka

Metsäpoliittisen keskustelun ja linjaamisen paino on ollut viime vuosina metsäenergian käytön ja biotaloustuotteiden lisäämisessä uusiutuvan energian ja ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessä. Metsäteollisuuden rakennemuutokseen liittyen on lisätty puuraaka-aineen tutkimusta biopohjaisten tuotteiden ja uusiutuvien energiaratkaisujen kehittämiseksi. Maa- ja metsätalousministeriön alaisten metsäorganisaatioiden rakenteita muutettiin 2012 alkaen. Tavoitteena on toimintojen selkiyttäminen ja tehokkuuden lisääminen.

Kansalaisten keskuudessa metsiin kohdistuvat arvostukset ovat laajentuneet, jonka myötä metsänhoidon vaihtoehtoja ja metsien eri käyttömuotoja ja palveluja kehittään monipuolisemmiksi. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen on vakiintunut metsänhoidon käytännöksi puuntuotannon rinnalle. Metsätalouden harjoittamisen taloudellinen kannattavuus ei ole kuitenkaan parantunut, vaikka puuvarojen määrä ja vuotuinen kasvu ovat jatkuvasti lisääntyneet.

Metsäasioiden tärkein poliittinen asiakirja on kansallinen metsäohjelma, jonka toteuttamisen hyväksyy valtioneuvosto. Kansallisen metsäohjelman (KMO) ohella toteutetaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaa (METSO) sekä metsäalan strategista ohjelmaa (MSO).

 

Metsävarat

Suomen maa-alasta kolme neljäsosaa eli 23 miljoonaa hehtaaria on metsää. Metsäala on säilynyt lähes muuttumattomana viimeiset 50 vuotta. Puuston tilavuus on vastaavana aikana kasvanut yli 40 prosenttia ja oli vuoden 2010 lopussa 2 284 miljoonaa kuutiometriä. Metsien ikäluokkarakenne on muuttunut tasaiseksi hakkuiden ja lisääntyvään puuntuotantoon tähdänneen metsäsuunnittelun myötä.

Metsiin, soihin ja maaperään on sitoutunut runsas hiilivarasto, joka puuston tilavuuden lisääntyessä jatkuvasti kasvaa. Kun puuvarojen käyttö on selkeästi puuston kasvua pienempi, hiilitase on nykyisin metsissä positiivinen ja on noin 30 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Metsien vuosittain sitoman hiilidioksidin määrä on lähes 50 prosenttia Suomen teollisuuden hiilidioksidipäästöistä. Puuperäisten polttoaineiden osuus maamme energiankulutuksesta on noin 22 prosenttia, millä on tärkeä merkitys hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta. Uusiutuvana ja hiiltä pitkäaikaisesti sitovana raaka-aineena puun käyttöä rakentamisessa edistetään voimakkaasti. Tavoitteena on erityisesti puukerrostalojen tuotanto.

 

Terveys ja elinvoimaisuus

Ilman epäpuhtauslaskeuma on pienentynyt huomattavasti Suomessa 1980-lukuun verrattuna. Suomeen tulevasta laskeumasta suurin osa – typpilaskeumasta 71 % ja rikkilaskeumasta 83 % – on peräisin ulkomailta. Metsämaiden happamuudessa, mitattuna maaveden typpi- ja rikkipitoisuuksilla ei ole havaittu olennaisia muutoksia, eivätkä pitoisuudet ole uhka metsille.

Puiden latvusten harsuuntumismittausten perusteella Suomen metsien terveydentila on tyydyttävä ja se on säilynyt vakaana. Laaja-alaisia metsätuhoja ei ole esiintynyt Suomessa viimeiseen 30 vuoteen. Osittain siihen on vaikuttanut vuonna 1991 voimaan tullut puutavaran kesäaikaista varastointia rajoittanut hyönteis- ja sienituhojen torjuntalaki. Paikallisesti esiintyy satunnaisia metsätuhoja, joista taloudellisesti merkittävimmät ovat olleet sieni- ja hyönteistuhot, myrskytuhot ja hirvieläinten aiheuttamat taimikkotuhot. Kesällä 2010 Etelä-Suomessa sattui poikkeuksellisen lämpimän sään yhteydessä kaistalettaisia myrskytuhoja, jotka kaatoivat puuta 8 miljoonaa kuutiometriä. Talvella 2011 ankara myrsky kaatoi puuta useita miljoonia kuutiometrejä Etelä- ja Länsi-Suomessa. Metsäpalot ovat tehokkaan valvonnan ansiosta Suomessa erittäin pienialaisia. Niitä sattuu vuosittain useita satoja, mutta ne sammutetaan tehokkaasti.

Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän metsien kasvua, mutta samalla ilmaston ääri-ilmiöt yleistynevät ja voivat aiheuttaa paikallisia tuhoja. Huolestuttavimmat uhkatekijät ovat lauhkean vyöhykkeen hyönteistuhojen leviäminen pohjoiseen sekä mäntyankeroisen ja kaarnakuoriaisten lisääntymismahdollisuuksien paraneminen lämpimämpien kesien vuoksi. Metsien hoitaminen kokemukseen perustuvien hyvien käytäntöjen mukaan on pääkeino metsien sopeutumiselle ilmastonmuutokseen. Myös metsänjalostus antaa keinoja parantaa metsäpuiden sopeutumista ilmastonmuutokseen.

 

Tuotanto ja käyttö

Puuston vuotuinen kasvu on ollut 1970-luvun puolivälistä lähtien neljänneksen puuston poistumaa suurempi. Samanaikaisesti metsistä on voitu hakata ja käyttää puuta metsien nykyisen puuvaraston sisältämä puumäärä eli 2 284 miljoona kuutiometriä. Puuntuotannollista kestävyyttä ovat tukeneet valtiovallan toimenpiteet ja yksityismetsänomistajien oma aktiivinen toiminta sekä kattava metsäsuunnittelu. Raakapuun hakkuukertymä on ollut vuosina 2000–2010 keskimäärin 59 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja bruttokantarahatulo noin 1 770 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa 88 euroa metsämaan hehtaarille vuodessa.

Metsiin liittyvät palvelut ja muiden kuin puutuotteiden käyttö ja ylläpito sisältyvät luonnollisena osana suomalaiseen metsätalouteen. Jokamiehenoikeus turvaa sen, että kaikilla ihmisillä on oikeus metsissä tapahtuvaan virkistäytymiseen, ulkoiluun sekä marjojen ja sienten poimintaan, kun siitä ei aiheudu haittaa tai vahinkoa metsille.

Paikallisesti ja yksityistaloudellisesti muilla kuin puutuotteilla voi olla suuri merkitys, vaikka valtakunnallisesti palvelujen ja ns. rinnakkaistuotteiden taloudellinen arvo on puutavaran myyntiarvoon nähden pieni. Taloudellisesti merkittävimmät rinnakkaistuotteet ovat riista, pääasiassa hirvi ja luontomatkailu. Perinteisten metsäteollisuustuotteiden rinnalle on nousemassa joukko uusia puupohjaisia biotuotteita kuten biodiesel, komposiitit, biopolymeerit sekä lääkkeet, kosmetiikka ja hyvinvointituotteet.

 

Monimuotoisuus

Metsien monimuotoisuuden huomioivaa luonnon kiertokulkua jäljittelevää metsänhoitoa on harjoitettu Suomessa lakisääteisesti 15 vuotta, kun monimuotoisuuden turvaaminen kirjattiin vuoden 1997 metsälaissa rinnakkaiseksi tavoitteeksi puuntuotannon kanssa. Samalla monimuotoisuutta koskeva tietojen kerääminen, tutkimustoiminta, keskustelu ja neuvonta ovat olleet tärkeä painoalue, johon metsänomistajat, muut metsätalouden toimijat ja sidosryhmät ovat osallistuneet laajasti.

Tärkeimmät monimuotoisuutta turvaavat keinot talousmetsissä ovat arvokkaiden elinympäristöjen ja luontotyyppien ominaispiirteiden säilyttäminen, sekapuuston suosiminen ja lahopuuaineksen lisääminen. Valittu uusi metsänhoidon linja on tuonut mitattavissa olevia myönteisiä muutoksia talousmetsiin. Tiettyjen metsälajien uhanalaistuminen on Suomessa hidastunut tai pysähtynyt 1990-luvulta alkaen, vaikka kokonaisuudessaan metsälajien uhanalaistumiskehitystä ei ole voitu pysähdyttää. Uhanalaisten lajien arviointi vuonna 2010 osoitti, että 81 metsälajin uhanalaistuminen on pysähtynyt tai hidastunut, kun taas vuorostaan 108 lajilla uhanalaistumiskehitys on jatkunut. Etenkin hakkuualoille jätetty säästöpuusto on ollut tärkeä uhanalaistumiskehityksen pysähdyttämisessä.

Suomessa korostetaan tiukkaa metsien suojelua poiketen muista Euroopan valtioista. Erilaiset suojeluohjelmat ja -päätökset ovat kolminkertaistaneet metsien suojelupinta-alan viimeisen 35 vuoden aikana. Suojeltuja metsiä on yhteensä 2,2 miljoonaa hehtaaria eli 9,6 % metsäalasta. Kaikkiaan suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on yhteensä liki 3 miljoonaa hehtaaria eli 13,0 % metsäalasta. Tiukasti suojeltujen metsien osuus (5,2 % metsämaasta) on Suomessa Euroopan suurin. Etelä-Suomessa, jossa tiukasti suojeltujen metsien osuus vaihtelee välillä 1,0–3,6 %, metsien monimuotoisuutta ja suojelua parannetaan metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) avulla. Ohjelma sisältää metsänhoidon kehittämisen ohella yksityismetsänomistajien vapaaehtoisia monimuotoisuutta turvaavia toimenpiteitä ja valtion mailla olevien suojelualueiden ennallistamistoimenpiteitä.

Suomessa metsänhoito perustuu kotimaisiin puulajeihin ja hoitotoimenpiteet toteutetaan metsämaisemassa mosaiikkimaisesti luontaisten kasviyhdyskuntien muodostamien metsätyyppien mukaisesti. Vuosittain uudistettavasta metsämaan alasta (150 000 ha eli noin 0,8 % metsäalasta) 2/3 uudistetaan istuttamalla ja 1/3 luontaisesti tai kylvämällä.

 

Suojametsät

Maanpinnan tasaisuuden vuoksi Suomessa ei esiinny eroosio-, lumivyöry- tai maaperän siirtymisongelmia. Metsien suojatoiminnot kohdistuvatkin Pohjois-Suomeen Lapin metsäraja-alueen suojametsiin.

Suojametsäalueiden yhteispinta-ala on 3,3 miljoonaa hehtaaria. Näillä alueilla metsien hakkuita on rajoitettu lakisääteisesti metsärajan etelään siirtymisen ehkäisemiseksi. Metsien uudistumisen seurannan mukaan mitään muutosta metsärajan siirtymisessä ei ole toistaiseksi havaittu.

Suomen runsaiden suometsien ja vesivarojen: järvet, joet, pienvesistöt vuoksi metsätaloudessa on kiinnitetty erityistä huomiota vesistökysymyksiin. Metsätalouden toimenpiteistä vesistöjä voivat kuormittaa päätehakkuut, maanmuokkaus, ojitus ja lannoitus. Luonnontilaisia soita ei Suomessa enää ojiteta metsätalouskäyttöön, mutta aiemmin ojitettujen kasvukykyisten suometsien tilaa parannetaan kunnostusojituksilla. Metsänkäsittelyn vesistövaikutuksien 15-vuotisen seurannan perusteella vesien suojelun taso metsien hakkuukohteilla on jatkuvasti parantunut. Puunkorjuussa ja maanmuokkauksessa vesien suojelun taso on erinomainen tai hyvä yli 90 % toimenpidekohteista.

Pienvesistöjen tilasta huolehditaan laatimalla vesienhoitosuunnitelmia ja paikallisia ennallistamisohjelmia. Hakkuissa vesistöjen varteen jätetään puustoisia suojakaistoja ja -vyöhykkeitä, kunnostusojituksessa kaivetaan lietekuoppia ja vedet johdetaan vesistöihin suotautumisalueen läpi, jotta ravinteiden ja lietteiden huuhtoutumavaarat voidaan ehkäistä.

 

Yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys

Metsäsektori on tärkeä Suomen kansantaloudelle. Metsäsektorin osuus bruttokansantuotteesta on noin viisi prosenttia. Alueellisesti metsäsektorin merkitys voi kuitenkin nousta yli 10 prosenttiin bruttokansantuotteesta kuten Kaakkois- ja Itä-Suomessa sekä Kainuussa. Metsäteollisuustuotteiden osuus Suomen viennin arvosta on lähes 20 %.

Yksityismetsien liiketulos on pysynyt keskimäärin samalla tasolla viimeisen 10 vuoden aikana, mutta vaihtelu on ollut välillä 53–136 euroa/hehtaari/vuosi.

Suomessa sahatavaraa käytetään noin kuutiometri sekä paperia ja kartonkia noin 213 kiloa asukasta kohden vuodessa. Puuperäisten tuotteiden kulutus asukasta kohden on Suomessa Euroopan suurimpia.

Metsäsektori työllisti vuonna 2010 noin 69 000 henkilöä eli noin kolme prosenttia kaikista työllisistä.Maailmanlaajuinen taantuma aiheutti erityisesti massa- ja paperiteollisuuden työllisten määrän romahduksen 2008–2009. Vuonna 2010 metsäsektorin työttömyysaste oli keskimäärin 9,0 %. Metsätyöntekijöiden työsuojelusta ja turvallisuudesta huolehditaan hyvin. Metsäalalla toimivien sosiaaliturva vastaa muiden toimialojen sosiaaliturvaa.

Kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet metsätalouden toimintoihin ovat monipuoliset. Erityisesti valtion metsiä koskevassa suunnittelussa on kehitetty osallistavan suunnittelun menetelmiä. Myös kansallinen metsäohjelma ja alueelliset metsäohjelmat laaditaan laajaan sidosryhmätyöhön perustuen.

Metsät ovat vaikuttaneet suomalaisen identiteetin syntyyn ja luontosuhteeseen. Siksi metsien kulttuuritekijöitä ja henkisten arvojen huomioonottamista korostetaan muun muassa metsäperinteen säilyttämisessä, metsien käsittelyssä, puurakentamisessa, taiteessa, musiikissa, tiedonvälityksessä ja maiseman suojelussa.

  Updated: Updated: 13.03.2012 /MLier |  Photo: Erkki Oksanen, Metla, unless otherwise stated | Copyright Metla | Feedback