Suomen metsät ovat pääosin havupuuvaltaisia metsiä, joissa sekapuustona kasvaa usein myös lehtipuita
Metsäala
Metsäala on perinteinen ja keskeinen mittari, jota tarvitaan kuvaamaan
metsien muutoksia. Metsäala kertoo metsän peittämän
maa-alan muutoksista sekä metsien suhteellisesta osuudesta
muihin maankäyttömuotoihin nähden. Metsäalaan kohdistuu
yhtä aikaa hyvin erilaisia tavoitteita ja tarpeita kuten
puuntuotanto, virkistyskäyttö, luonnonsuojelu, turismi ja maisematekijät.
Erilaiset tavoitteet voidaan sovittaa yhteen monikäyttöperiaatteella,
ilman että metsäalaa erotellaan erilaisten
tavoitteitten mukaisiin lohkoihin.
Suomi on metsäpeitteen perusteella Euroopan metsäisin valtio.
Suomen maapinta-alasta kolme neljäsosaa on metsää, eli noin
23 miljoonaa hehtaaria (76 %) on metsien peitossa. Tämän lisäksi
huomattava määrä maa-alasta eli noin 3 miljoona hehtaaria,
on vähäpuustoista aluetta tai puutonta metsätalouden
maata, kuten avoimia suoalueita sekä kivikkoalueita.
Havupuuvaltaisia, männyn ja kuusen vallitsemia metsiä on lähes
90 %. Melkein kaikki (96 %) Suomen metsät luokitellaan
luonnonmetsien kaltaisiksi metsiksi. Metsissä näkyy ihmisen
vaikutus, mutta puulajit ovat kotimaisia ja metsien puulajirakenne
muistuttaa luonnonmetsien rakennetta. Koskemattomien
metsien osuus on 4 %, joista lähes 60 % sijaitsee suojelualueilla.
Puuviljelmiä, joita hoidetaan maataloustuotannon kaltaisin
menetelmin, ei Suomessa ole peltojen metsitysalueita lukuun
ottamatta.
Suomen metsä-ala edustaa noin 11 %:ia Euroopan metsien
kokonaisalasta (210 miljoonaa hehtaaria). Puolet Euroopan
metsistä on havupuuvaltaisia, yksi neljäsosa lehtipuuvaltaisia
ja yksi neljäsosa sekametsiä. Luonnonläheisiksi metsiksi luokitellaan
noin 87 % Euroopan metsistä; koskemattomia metsiä
on 4 % ja istutusmetsiä 9 %. Koskemattomat metsät sijaitsevat
pääosin Pohjoismaissa, Baltian alueella ja itäisessä
Euroopassa. Istutusmetsät sijaitsevat pääosin Keski- ja Länsi-
Euroopan alueella.
Metsän ja muun puustoisen alan osuus maa-alasta Euroopan eri valtioissa. |
