Pitkät seurantatutkimusten aikasarjat sekä pysyvät kenttäkokeet maastossa ovat erityisen tärkeitä muutosten havaitsemiseksi metsäluonnossa, ja muodostavat perustan monille kestävyyden mittareille Kuva: © Metla/Risto Sarvas

Metsätalouden sidosryhmien keskustelut ja vuorovaikutus ovat välttämättömiä metsätalouden ohjaamisen tavoitteiden ja raja-arvojen asettamiselle mm. kansallista metsäohjelmaa varten.

Kriteerit ja indikaattorit ovat vakiintuneet metsätalouden kestävyyden arviointi- ja seurantavälineeksi. Niitä käytetään metsäpolitiikan ja -strategioiden asettamisessa ja seurannassa, metsien tilan raportoinnissa, metsänhoidon suuntaamisessa, tiedon välittämisessä metsätaloudesta poliittisille päätöksentekijöille ja muille metsistä kiinnostuneille, tutkimusaloitteiden tekemisessä ja metsäsertifioinnissa.

Yleiseurooppalaiset kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit perustuvat toisessa Euroopan metsäministerikonferenssissa Helsingissä 1993 hyväksyttyyn metsien kestävän hoidon ja käytön käsitteeseen². Päätöslauselman H1, artiklan D mukaan: ”metsien kestävä hoito ja käyttö tarkoittavat metsien ja metsämaiden hoitoa ja käyttöä siten, että säilytetään niiden monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutumiskyky, elinvoimaisuus ja mahdollisuus toteuttavat nyt ja tulevaisuudessa merkityksellisiä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia toimintoja paikallisilla, kansallisilla ja maailmanlaajuisilla tasoilla, sekä siten, ettei aiheuteta vahinkoa muille ekosysteemeille”

Ensimmäinen indikaattorikokoelma Euroopan kestävän metsänhoidon mittaamiseen kehitettiin vuosina 1993–1995 ja vahvistettiin käytettäväksi Lissabonissa 1998. Sittemmin indikaattorikokoelma tarkistettiin vuosina 2002–2003, jolloin myös indikaattorien määrää vähennettiin. Euroopan metsien tila on arvioitu indikaattoreihin perustuen neljästi metsäministerikokouksien yhteydessä (Lissabon 1998, Wien 2003, Varsova 2007 ja Oslo 2011).

Suomen metsien kestävyyden arviointi tapahtuu yleiseurooppalaisen indikaattorikokoelman avulla. Eräissä asiayhteyksissä on tehty kansallisia lisämittareita, tai muutettu yleiseurooppalaista indikaattoria vastaamaan paremmin kansallisia olosuhteita. Suomen metsien tila on arvioitu yleiseurooppalaisten indikaattorien perusteella neljästi, vuosina 1997, 2000, 2007 ja 2011.

Yleiseurooppalaiset kestävän metsätalouden 6 kriteeriä ovat:

• Metsävarojen ylläpitäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen sekä metsien merkitys maailmanlaajuiselle hiilenkierrolle
• Metsien terveyden ja elinvoimaisuuden ylläpitäminen
• Metsien tuotannollisten toimenpiteiden ylläpitäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen
• Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsäekosysteemissä
• Metsien suojatoimintojen ylläpitäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien hoidossa
• Muiden yhteiskunnallis-taloudellisten toimintojen ja edellytysten ylläpitäminen

Kestävän metsätalouden indikaattorit mittaavat kriteerien toteutumista, ja ne koostuvat kolmesta eri osasta: 1) yleiset toimintaperiaatteet metsätaloudessa, 2) kuvailevat indikaattorit ja 3) määrälliset indikaattorit. Yleisillä toimintaperiaatteilla ja kuvailevilla indikaattoreilla tarkoitetaan ohjauskeinoja, toimenpiteitä ja sopimuksia kestävyyden edistämiseksi. Niillä kuvaillaan myös sanallisesti ilmiöitä tai asiaa ja sen tilaa. Kuvaileviin indikaattoreihin kuuluvat:

• lainsäädännölliset ohjauskeinot - mm. metsälaki, luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, poronhoitolaki
• institutionaaliset järjestelyt - mm. lakien valvonta, metsäpoliittiset keinot ja metsäohjelmat, kansainväliset sopimukset, organisaatiot
• taloudelliset ohjauskeinot - mm. rahoitus- ja tukimuodot, metsäverotus
• tiedolliset ohjauskeinot - mm. tiedonkeruujärjestelmät, tutkimus, koulutus- ja neuvontatoiminta, ohjeistus, eri organisaatioiden yhteistoiminta

Yleiseurooppalaisia kestävän metsätalouden kuvailevia indikaattoreita on 17 (yleiset periaatteet 5 kpl, ja muut kriteereihin liittyvät kuvailevat indikaattorit 12 kpl). Lisäksi kuvaileviin indikaattoreihin sisältyvät sellaisten asiakokonaisuuksien kuvaaminen ja selostaminen, joita ei voida numeerisesti arvioida tai mitata. Määrälliset indikaattorit ovat puolestaan mitattavia tunnuksia metsien ominaisuuksista tai muita metsiä ja metsätaloutta koskevia tilastotietoja ja asiakokonaisuuksia. Mitattavissa tai arvioitavissa olevia tunnuksia ovat esimerkiksi metsäpinta- ala, puuston tilavuus ja työvoiman määrä. Usein samaan aihekokonaisuuteen liittyy sekä kuvaileva että määrällinen indikaattori. Yleiseurooppalaisia kestävän metsätalouden määrällisiä indikaattoreita on kaikkiaan 35 kpl. Tiedot indikaattoreihin saadaan tutkimuksista, inventoinneista, tilastoista, seurantajärjestelmistä ja erilaisista selvityksistä. Indikaattoreille voidaan asettaa tavoitetasoja eli standardeja.

Suomen kansalliset kestävän metsätalouden indikaattorit Oheisessa listassa määrälliset ja kuvailevat indikaattorit esitetään samaan kokonaisuuteen niputettuina kriteeri kriteeriltä. Kuvailevat indikaattorit on merkitty juoksevasti numeroituna kirjaimella B (B.1- B.12). Myös määrälliset indikaattorit on numeroitu juoksevasti kunkin kriteerin alla. Suomen indikaattorikokoelmassa indikaattorien järjestys poikkeaa muutamilta osin yleiseurooppalaisen kokoelman järjestyksestä, mikä ilmenee indikaattorien numeroinnin perusteella.

Metsien kestävän hoidon ja käytön toimintaperiaatteet Suomeen sovellettuna ovat seuraavat:
A. Suomen metsien kestävän hoidon ja käytön yleinen poliittinen linjaus, ohjauskeinot ja välineet
A.1. Kansallinen metsäohjelma ja muut metsiin liittyvät ohjelmat
A.2. Institutionaaliset puitteet: metsäalan organisaatiot
A.3. Oikeudelliset ja lainsäädännölliset puitteet ja kansainväliset sopimukset
A.4. Taloudellinen ohjaus eli rahoitusinstrumentit ja talouspolitiikka
A.5. Tiedolliset ohjauskeinot

Kuvailevat ja määrälliset indikaattorit kriteereittäin

Kriteeri 1 Metsävarat
Metsäalan säilyttäminen ja lisääminen B.1
Metsäpinta-ala (1.1)
Puuston määrä (1.2)
Metsien ikäluokkarakenne (1.3)
Metsien hiilitasapainon ylläpitäminen B.2
Metsien hiilivarasto (1.4)
Puuperäisten polttoaineiden käyttö (6.9)
Puun käyttö rakentamisessa (lisäindikaattori)

Kriteeri 2 Terveys ja elinvoimaisuus
Metsien terveyden ja elinvoimaisuuden ylläpitäminen B.3
Ilman epäpuhtauslaskelmat (2.1)
Maaperän kemiallinen tila (2.2)
Puiden harsuuntuminen (2.3)
Metsätuhot (2.4)
Ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset metsiin (lisäindikaattori)

Kriteeri 3 Tuotanto ja käyttö
Puun tuotannon turvaaminen B.4
Puuston kasvu ja poistuma (3.1)
Vuotuisten markkinahakkuiden määrä ja arvo (3.2)
Metsäsuunnittelun kattavuus (3.5)
Palvelujen ja muiden kuin puutuotteiden turvaaminen ja lisääminen B.5
Ekosysteemipalvelut (lisäindikaattori)
Metsien muut kuin puutuotteet (3.3)
Maksulliset palvelut (3.4)
Virkistyspalvelujen saatavuus (6.10)

Kriteeri 4 Monimuotoisuus
Metsien monimuotoisuuden turvaaminen ja lisääminen B.6
Puulajikoostumus (4.1)
Metsänuudistaminen (4.2)
Luonnonmetsät (4.3)
Ulkomaiset puulajit (4.4)
Kuollut puuaines (4.5)
Geenivarat (4.6)
Metsäpeite maisematasolla (4.7)
Uhanalaiset metsälajit (4.8)
Suojellut metsät (4.9)

Kriteeri 5 Suojametsät
Metsien suojatoimintojen ylläpitäminen ja lisääminen B.7
Metsärajametsät (5.1)
Suojametsät – infrastruktuuri ja hoidetut luonnonvarat (5.2)
Metsätalouden vesistövaikutukset (lisäindikaattori)

Kriteeri 6 Yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys
Metsätalouden taloudellisen kannattavuuden ylläpitäminen B.8
Metsänomistus (6.1)
Metsäsektorin osuus bruttokansantuotteesta (6.2)
Yksityismetsätalouden puuntuotannon liiketulos (6.3)
Metsien julkiset hyödykkeet (6.4)
Metsäteollisuustuotteiden kulutus (6.7)
Puun ja metsäteollisuustuotteiden ulkomaankauppa (6.8)
Metsäsektorin työllisyyden ja työturvallisuuden edistäminen B.9
Metsäsektorin työvoima (6.5)
Työturvallisuus ja – terveys (6.6)
Kansalaisten vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksien turvaaminen B.10
Metsäalan tutkimus, opetus ja koulutus B.11
Kulttuuristen ja henkisten arvojen säilyttäminen B.12
Kulttuuriset ja henkiset arvot (6.11

2 Tässä julkaisussa englanninkielisestä termistä “sustainable forest management” käytetään suomennoksina ja synonyymeinä termejä “kestävä metsätalous” ja “metsien kestävä hoito ja käyttö”. Niihin sisältyy muun muassa metsien hallinnointi ja suunnittelu sekä talousmetsien kestävä hoito ja käyttö, monimuotoisuus sekä metsien suojelu suojelualueilla.