Suojametsäalueilla metsien hakkuita on lakisääteisesti rajoitettu, jotta metsäraja ei siirry etelään.

Metsien suojatoimenpiteiden ylläpitäminen ja lisääminen (B.7)

Maan tasaisen pinnanmuodostuksen ja vuoristoalueiden puuttumisen vuoksi Suomessa metsillä ei ole samanlaista eroosion ja lumivyöryjen suojamerkitystä kuin monissa muissa Euroopan maissa. Metsien suojatoimenpiteet kohdistuvatkin Lapin metsäraja- alueen suojametsiin. Suojametsäalueella³³ metsätaloustoimenpiteiden erityistavoitteena on metsärajan alenemisen estäminen ja alueen metsien elinvoimaisuuden säilyttäminen.

Metsälain mukaan suojametsäalueen metsiä tulee hoitaa ja käyttää erityistä varovaisuutta noudattaen ja siten, ettei toimenpiteillä aiheuteta metsärajan alenemista.

Valtioneuvoston päätös suojametsistä velvoittaa Metsäntutkimuksen seuraamaan suojametsäalueen sekä Lapin ja Oulun läänin korkeiden alueiden metsien uudistumista.

Ylin ohjaus- ja toteuttamisvastuu suojametsäasioissa kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Käytännön toteuttajia ovat Metsähallitus ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt. Metsäntutkimuslaitos seuraa suojametsäalueen sekä Lapin ja Oulun läänien korkeiden alueiden metsien uudistumista ja laatii siitä selvityksen maa- ja metsätalousministeriölle kerran 10 vuodessa.

Ympäristönsuojelunäkökohdat otetaan huomioon suojametsien hoidon ja käytön suunnittelussa. Suojametsäalueella puuston hakkuu muuhun kuin kotitarpeeksi on sallittua vain Suomen metsäkeskuksen alueyksiköiden hyväksymän hakkuu- ja uudistussuunnitelman mukaisesti.

Linkkejä

• Metsälaki
• Valtioneuvoston päätös suojametsistä
• Metsänuudistaminen pohjoisen erityisolosuhteissa -hanke (Metsäntutkimuslaitos)

33 Suojametsäalueen muodostavat Enontekiön ja Utsjoen kunnat kokonaisuudessaan sekä Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnissa sijaitsevat alueet, joiden rajat on merkitty maastoon maanmittaustoimituksessa.