Suomen metsät 2012: Kriteeri 4 Monimuotoisuus

Suojellut metsät (4.9)

Kuva 4.9. Luonnonsuojelualueet Suomessa vuonna 2005.

Luonnonsuojelualueet ovat yleensä lakisääteisesti perustettuja alueita, joissa metsät saavat kehittyä luonnon kiertokulun mukaisesti tai, joissa metsien hakkuita on voimakkaasti rajoitettu. Useimmat luonnonsuojelualueet sijaitsevat metsätalousmaalla ja ovat valtion omistuksessa.

Suojeltuja metsiä (metsä- ja kitumaita) on tällä hetkellä 2,2 miljoonaa hehtaaria (9,6 % metsien alasta). Lisäksi rajoitetussa metsätalouskäytössä on 0,8 miljoonaa hehtaaria, eli yhteensä suojelurajoitusten piirissä olevia metsiä on 3,0 miljoonaa hehtaaria eli 13 % metsien alasta. Valtaosa suojelluista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa.

Suojelualuetilasto Suomessa on laadittu kansallisen luokituksen pohjalta. Eurooppalaisessa metsien suojelun luokittelussa käytetään Euroopan metsäministerikonferenssin FOREST EUROPE:n arviointiohjeita (2010). Eurooppalaisessa vertailussa Suomen tiukasti suojeltujen metsien määrä (5,2 % metsäalasta) on kaikkein suurin. Muualla Euroopassa korostetaan suojelualueiden aktiivista hoitamista monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Lakisääteiset laaja-alaiset suojelualueet

Metsien suojelupinta-ala on kolminkertaistunut 1970-luvulta lähtien. Lakisääteisten suojelualueiden perustaminen on pohjautunut valtioneuvoston 1970–1990-luvuilla hyväksymiin suojeluohjelmiin: kansallis- ja luonnonpuisto-, soiden-, lintuvesien-, harjujen-, lehtojen-, rantojen ja vanhojen metsien suojeluohjelmiin. Suomen ensimmäiset kansallis- ja luonnonpuistot on perustettu vuonna 1938.

Kansallispuistoja on 37, ja niiden maapinta-ala on yhteensä 799 000 hehtaaria. Monien kansallispuistojen pinta-alaa on laajennettu viime vuosina. Luonnonpuistoja on 19, ja niiden pinta- ala on 153 000 ha. Erämaa-alueet (12 aluetta, yhteensä 1,4 miljoonaa hehtaaria) perustettiin Lappiin vuonna 1991. Suomen Natura 2000 -verkosto on lähes kokonaan toteutettu. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä arvioi Suomen luonnonsuojelualueiden hoidon tehokkuuden vuonna 2004. Arvioinnin mukaan suojelualueiden hoidon taso oli hyvä ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteet oli saavutettu.

Taulukko 4.9. Suojellut ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat alueet 2008.

Lähde: Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen vuosikirja 2009.

Muut lakiin perustuvat metsien suojelualueet

Metsälaissa on lueteltu erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden ominaispiirteet on metsiä hoidettaessa ja käytettäessä säilytettävä. Näitä pienialaisia kohteita on yksityismetsien kartoituksissa löydetty yli 120 000 kappaletta, pinta-alaltaan yhteensä noin 95 000 hehtaaria, mikä vastaa 0,6 % yksityismaiden metsätalousmaata. Metsäyhtiöt ovat kartoittaneet maillaan noin 11 000 hehtaaria ja Metsähallitus noin 43 000 hehtaaria metsälakikohteita. Luonnonsuojelulaissa lueteltuja suojeltuja metsäisiä luontotyyppejä (jalopuumetsiköitä, pähkinäpensaslehtoja, terveleppäkorpia) on alustavan kartoituksen mukaan kaikkiaan 674 hehtaaria.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan (METSO) sisältyy useita metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvia metsien monimuotoisuuden turvaamiseen tähtääviä suojelukeinoja. Ohjelman tuloksena vuosina 2005–2010 yksityismetsiin syntyi uusia suojeltuja alueita 1 300 kappaletta yhteispinta-alaltaan noin 12 500 hehtaaria, joista pääosa on pysyviä. Suojeluun siirtyvän noin 10 000 hehtaarin maapohjan ja puuston yhteenlaskettu arvo on noin 35 miljoonaa euroa. METSO-ohjelman rahoituksen turvin Metsähallitus on ennallistanut³² maa-alueillaan olevista suojelualueista vuoteen 2010 mennessä yhteensä 31 000 hehtaaria kangasmetsiä ja ojitettuja soita.

Linkkejä

• Luonnonsuojelualueet (Metsähallitus)
• METSO 2008-2016
• Metsälaki
• Metsäluonnon arvokkaat elinymparistöt
• Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt yksityismetsissä (MMM:n kartoitus)
• Metsäministerikonferenssin metsien luokitteluohjeet (englanniksi)

32 Ennallistaminen on toimintaa, jossa ihmistoiminnan muuttama ekosysteemi palautetaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Metsäekosysteemejä ennallistettaessa ensisijainen tavoite on palauttaa luontaiset puulajisuhteet, puuston rakennepiirteet ja ekosysteemiprosessit. Ennallistamiskeinoja ovat polttaminen, lahopuun tuottaminen, pienaukotus ja metsäojien tukkiminen.