Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

Suomen metsät 2012: Kriteeri 4 Monimuotoisuus

Sivukartta | Haku

Luonnonmetsät (4.3)

Tyypillinen pohjoisen havumetsän luontaisen kehityskierron loppuvaiheessa oleva luonnonmetsä Etelä-Suomessa (Padasjoki).

 

Metsien luonnonläheisyys (naturalness) on kehittynyt kansainväliseksi monimuotoisuustunnukseksi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Ihmisen toiminta muuttaa metsien rakennettaja lajistoa. Luonnonläheisyys kuvaakin ihmisen vaikutustametsiin ja metsien aiempaa historiallista käyttöä. Metsien hoitamattomuus ja aktiivinen ennallistaminen luovat luonnontilaisuutta muistuttavia metsikkörakenteita. Koskemattomina säilytettävien suojelualueiden avulla saadaan tietoa metsien luontaisesta kehityksestä.

Metsät luokitellaan kansainvälisesti (UNECE/FAO 2002) luonnonläheisyytensäperusteella karkeasti kolmeen luokkaan: 1) koskemattomat luonnonmetsät22, 2) luonnonmetsien kaltaiset metsät23 ja 3) puuviljelmät24. Tulkintaeroista johtuen toistaiseksiyleispätevää eurooppalaista luonnonläheisyyttä kuvaavaa luokitusta ja mittausmenetelmää ei ole. Nykyinen luokitus sallii myös istutusmetsät luettaviksi luonnonmetsien kaltaisiksi metsiksi,jos ne ovat kehittyneet hoitamattomina yli 30–40 vuotta. Itävaltaa lukuun ottamatta maakohtaisia arvioita luonnonläheisyydestäesimerkiksi valtakunnan metsien inventoinnin kaltaisin menetelmin ei ole tehty.

Pitkäaikaisen ihmisen vaikutuksen vuoksi Suomessa ei ole säilynytlaaja-alaisia koskemattomia luonnonmetsiä lukuun ottamattaeräillä suojelualueilla olevia pienialaisia luonnonmetsiä.

Valtakunnan metsien 9. inventoinnissa käytetyn luokituksen mukaanluonnonmetsiä muistuttavia vanhoja metsiä (yli 140-vuotiaitametsiä, joissa on havaittu luonnontilaisuutta indikoivia tunnuksia) oli hemi-, etelä- ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä yhteensä 170 000 hehtaaria. Niistä suojelualueilla oli 40 %.

Pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä tällaisia metsiä oli 716 000 hehtaaria, joista suojelualueilla oli 56 %.

Suomen hoidettujenkin talousmetsien kasvillisuuden rakenne on säilynyt paljolti luonnonmetsien kaltaisena kasvupaikkatyyppeihinperustuvan metsänhoidon sekä uudistamisessa käytettyjen kotimaisten puulajien ansiosta. Vain peltoja metsitettäessä on syntynyt yhden puulajin puuviljelmiä (noin yksi prosentti metsistä), mutta niissäkin puulajit ja alkuperät ovat kotimaisia. Viimeisten 25 vuoden aikana peltoja on metsitetty yhteensä noin 100 000 ha.

Kasvupaikan luonnontilaisuutta ovat muuttaneet soiden uudisojitukset.Puustoisilla ojitetuilla soilla ei kuitenkaan yleensä ole muutettu alkuperäistä luontaista puulajirakennetta. Soista on ojitettu 55 % eli noin viisi miljoonaa hehtaaria. Viimeisen 15 vuoden aikana uudisojituksia ei ole käytännöllisesti katsoen enää tehty. Osa ojitetuista soista palautuu luonnon ohjaamaan kehitykseen, koska niillä olevien ojien kunnostaminen ei ole taloudellisestiperusteltua.

Etelä-Suomessa yhä enemmän metsiä jää hakkaamatta. Yli 140-vuotiaiden metsien määrä, joissa hakkuita ei ole tehty lainkaanviimeisten 40 vuoden aikana, on kasvanut jatkuvasti.

 

Linkkejä

 

 

22 Koskemattomaan luonnonmetsään sisältyy metsien luontaiseen kehityskulkuunkuuluvia piirteitä, joita ovat muun muassa luontaiset puulajit, lahopuu sekä luontainen ikärakenne ja metsän uudistuminen. Metsäalue on riittävän suuri luontaisen sukkessiokehityksen ylläpitämiseksi. Alueella ei ole tunnistettavissaihmisen toimintaa tai aikaisemmasta ihmisen toiminnasta on kulunut riittävän pitkä aika palauttamaan luontaisen puulajirakenteen ja sen dynaamisenkehityksen.

23 Luonnonmetsien kaltainen metsä sisältää kaikki ne alueet, joita ei sisällytetä koskemattomiin luonnonmetsiin tai puuviljelmiin.

24 Puuviljelmä on ulkomaisten puulajien istutusmetsä tai intensiivisesti hoidettu kotimaisten puulajien metsä, joka täyttää seuraavat kolme kriteeriä: yhden tai kahden puulajin istutusmetsä, joka on tasaikäinen ja tilajärjestykseltään säännöllinen. Poikkeuksena on kuitenkin metsikkö, joka on perustettu istuttamalla,mutta joka on jäänyt kehittymään sellaisenaan pitkäksi ajaksi hoidon puuttuessa. Suomessa puuviljelmiksi luokitellaan vain peltojen metsitykset. Normaalit metsänuudistamisalueet ovat epäsäännöllisin välein perustettuja ja kehittyvät täydentävän luontaisen uudistamisen vuoksi taimikonhoidon ohjaamanatavallisesti sekapuustoiksi, joissa on runsaasti luontaisesti syntyneitä puita.

  Updated: 22.02.2012 /MLier |  Photo: Erkki Oksanen, Metla, unless otherwise stated | Copyright Metla | Feedback