Metsäpeite maisematasolla (4.7)
 |
| Kuva 4.7. Maankäytön jakaantuminen erilaisiin maankäyttöluokkiin Suomessa 2010.
|
Metsien eliölajien pitkän aikavälin kehitys riippuu siitä, miten metsien yhtenäinen peitteellisyys säilyy, tai pirstoutuvatko yhtenäiset
metsäalueet pysyvästi muiden maankäyttömuotojen vuoksi.
Maankäyttömuotojen maisematason tarkastelu antaa tietoja metsien yhtenäisyydestä, niiden koosta, muodosta ja sijainnista.
Maisematason tarkastelulla on arvioitavissa, millaisia metsäympäristöjä eliölajeille on tarjolla.
Suomen hallitseva maisematekijä on metsä. Metsän ja metsätalouden
maan osuus maa-alasta on noin 78 % Suomen kokonaispinta-
alasta. Soiden osuus maa-alasta on 34 %. Toiseksi hallitsevin
maisemaelementti ovat järvet ja pienvedet. Suomessa on yli 180 000 vähintään 500 neliömetrin suuruista järveä tai lampea. Niiden yhteispinta-ala on 3,4 miljoonaa hehtaaria, eli 10 % Suomen kokonaispinta-alasta. Loput Suomen pinta-alasta eli 12 % on maatalousmaata, rakennettua maata, liikennealueita
tai muuta avointa maa-aluetta.
Metsäpeitteen osuudessa ei ole tapahtunut Suomessa olennaisia
muutoksia viime vuosikymmenten aikana. Muutoksia metsäpeitteen rakenteessa maisematasolla ovat aiheuttaneet lähinnä rakentaminen ja maaseudun muutokset kuten hylättyjen
metsäniittyjen ja -peltojen metsittyminen sekä ojitettujen soiden muuttuminen puustoisiksi metsämaiksi. Haja-asutuksen vuoksi pysyvä tieverkosto on verraten tiheä. Valtaosa teistä on kuitenkin kapeita maanteitä ja metsäteitä, jotka eivät merkittävästi
estä esimerkiksi eliölajien leviämistä.
Toistaiseksi ei ole saatavilla sopivia menetelmiä tai mittareita, joilla maisematason muutoksia voitaisiin riittävällä tarkkuudella seurata käytännön sovellutuksia varten.
Linkkejä
|
