Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

Suomen metsät 2012: Kriteeri 3 Tuotanto ja käyttö

Sivukartta | Haku

Taimikonhoito on välttämätöntä puun tuotannon turvaamiseksi. Siitä kertyvää pienpuuta voidaan käyttää energian tuottamiseen.

Puun tuotannon turvaaminen (B.4)

Kestävän metsätalouden perusedellytys on turvata puun tuotannon jatkuvuus ja kannattavuus ottaen samalla huomioon metsien monimuotoisuus ja muut metsistä saatavat tuotteet ja metsien mahdollistamat palvelut. Tärkeä on myös huolehtia metsien terveydentilasta ja kasvukunnosta sekä puunkorjuun ja metsien hoidon vaatimasta riittävästä infrastruktuurista kuten metsätieverkostosta ja sen kunnossapidosta.

Puuntuotantoa säätelevät ja ohjaavat metsälaki sekä lait kestävän metsätalouden rahoituksesta, metsänviljelyaineiston kaupasta, metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja vesienhoidon järjestämisestä.

Tilakohtaista metsäsuunnitelmaa laadittaessa otetaan huomioon metsänomistajan tarpeet ja tavoitteet. Suunnitelmassa voidaan painottaa puuntuotantoa, luontoarvoja tai virkistyskäyttöä.

Lainsäädäntö

Metsälain mukaan uudistushakkuun jälkeen alueelle on saatava syntymään kohtuullisessa ajassa taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko. Kasvatushakkuu on tehtävä siten, että alueelle jää hakkuun jälkeen riittävästi kasvatuskelpoista puustoa. Metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi metsälaissa on erikseen määritelty erityisen tärkeät elinympäristöt, jotka tulee säilyttää.

Lailla metsänviljelyaineiston kaupasta varmistetaan se, että metsänviljelyssä käytettävät siemenet ja taimet ovat kasvupaikalle sopivaa alkuperää, hyvälaatuisia ja terveitä. Lailla metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta pyritään estämään metsässä kasvavien puiden hyönteis- ja sienituhot mm. antamalla määräyksiä puutavaran varastoimisesta ja vahingoittuneiden puiden poistosta (ks. myös kohta metsien terveys).

Lakia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) sovelletaan hankkeisiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi yli 200 hehtaarin uudisojitukset. Lailla vesienhoidon järjestämisestä pyritään suojelemaan, parantamaan ja ennallistamaan vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä.

 

 

Metsäsuunnitelumenetelmät ja erilaiset suunnittelutasot

Tilakohtainen metsäsuunnittelu on yhden tilan metsien hoidon ja käytön suunnittelua. Lähtökohtana ovat metsänomistajan metsäomaisuudelleen asettamat tavoitteet sekä tilan metsiköiden ominaispiirteet. Suunnitelma sisältää muun muassa tiedot metsien nykytilasta, hakkuumahdollisuuksista ja hoitotarpeista sekä niiden taloudellisista vaikutuksista, puuston kehitysennusteet sekä monipuolisia karttoja. Metsäsuunnitelman saa myös sähköisenä verkkometsäsuunnitelmana. Tilakohtainen suunnitelma laaditaan yleensä 10–15 vuodeksi kerrallaan ja pidetään ajan tasalla tehtyjen toimenpiteiden jälkeen. Uudella ilmasta käsin tehtävällä laserkeilausmenetelmällä nopeutetaan tiedonkeruuta metsistä ja pyritään alentamaan suunnittelukustannuksia mm. maastomittauksia vähentämällä.

Metsähallituksen, metsäteollisuusyritysten ja eräiden yhteismetsien metsät ovat kokonaisuudessaan tilakohtaista suunnittelua vastaavan suunnittelun piirissä, joskin niiden pinta-alat ovat jopa tuhatkertaisia yksityismetsätiloihin verrattuna.

Alueellinen metsäsuunnitelma kattaa yksittäisiä tiloja laajempia alueita kuten esimerkiksi kylän, kunnan tai muun yhtenäisen suuralueen. Yksityismetsien alueellista metsäsuunnittelua tekevät yleensä Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt. Suunnittelutietoja käytetään arvioitaessa metsäkeskusalueiden, metsänhoitoyhdistyksen tai kunnan metsävaroja tai työtavoitteita. Alueellisista laskelmista ei voi yksilöidä metsänomistajakohtaisia tietoja.

Metsähallituksen hallinnassa olevaan valtion maa- ja vesiomaisuuteen kohdistuu monenlaisia odotuksia. Laajimmillaan Metsähallituksen maiden, metsien ja vesien suunnittelu on alueellisissa luonnonvarasuunnitelmissa, joissa päätetään esimerkiksi suojelun ja virkistyskäytön painotuksista sekä metsätaloustoiminnan laajuudesta. Luonnonvarasuunnitteluun osallistuvat myös paikalliset sidosryhmät.

Metsähallituksen hallinnassa oleville luonnonsuojelu-, erämaa- ja retkeilyalueille sekä Natura 2000 -alueille tehdään hoito- ja käyttösuunnitelmia. Niiden avulla sovitetaan yhteen luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja muun käytön tavoitteita. Metsähallituksen paikkatietojärjestelmä sisältää kaiken edellä mainitun suunnittelutiedon lisäksi tiedot maapohjasta ja puustosta sekä puuston vaatimista hoitotoimista.

Metsäntutkimuslaitoksen tekemät valtakunnan metsien inventoinnit tuottavat tietoa metsien nykytilasta ja tarjoavat perustan valtakunnallisten ja alueellisten metsävarojen kehitysennusteiden laadinnalle. Ennusteet, joita lasketaan ns. MELA- ohjelmistolla, perustuvat metsien nykytilaan sekä erilaisiin vaihtoehtoisiin oletuksiin siitä, miten metsävarat, puuston kasvu ja puuntuotantomahdollisuudet kehittyvät erilaisilla metsien käsittelyvaihtoehdoilla ja suojeluohjelmilla.

Valtakunnallisia metsävarojen kehitysvaihtoehtoja on laskettu muun muassa Kansallista metsäohjelmaa ja alueellisia metsäohjelmia varten.

Metsäohjelmat

Metsäohjelmat sisältävät linjauksia, joilla ohjataan puun tuotantoa ja käyttöä. Kansallisessa metsäohjelmassa (KMO) 2015 on asetettu konkreettisia määrällisiä ja laadullisia tavoitteita
muun muassa ainespuun hakkuukertymälle, metsähakkeen käytölle ja metsänhoidon investoinneille. Kansallisen metsäohjelman rinnalla toteutettava Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008–2016 (METSOohjelma) sisältää lukuisia toimenpiteitä, joilla edistetään vapaaehtoisuuteen perustuvia metsien suojelukeinoja.

Alueelliset metsäohjelmat sisältävät tarpeet ja tavoitteet metsäkeskusalueiden metsien kasvatukselle, hoidolle ja käytölle, metsiä hyödyntävälle yritystoiminnalle, metsien monikäytölle ja suojelulle. Siinä esitetään myös toimenpiteet ja rahoitus tavoitteisiin pääsemiseksi.

Taloudellinen ohjaus

Yksityinen metsänomistaja voi saada valtion rahoitusta osaan metsänhoito- ja metsänparannustöistä. Perusteena ovat yhteiskunnalliset hyödyt, joita saadaan tukemalla yksityismetsätaloudellisesti heikoimmin kannattavia, vasta seuraavien sukupolvien aikana hyödynnettäviä investointeja sekä tilojen yhteisesti toteutettavia laaja-alaisia töitä. Rahoitusta ovat ohjanneet metsänhoitotavoitteiden ohella myös työllisyys- ja ympäristönäkökohdat. Metsätalouden julkinen rahoitus perustuu lakiin kestävän metsätalouden rahoituksesta (Kemera). Kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla tuetaan puuntuotannon edistämisen ohella myös metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämistä ja metsäluonnon hoitohankkeita.

Vuonna 2011 annettiin pienpuun energiatukea koskeva laki, joka korvaa aiemman Kemera-lain mukaisen energiapuun korjuu- ja haketustuen. Vuoden 2012 aikana lakia muokataan ottaen huomioon EU:n säädökset tukien myöntämisperusteista. Pienpuun energiatukea myönnetään nuorten metsien hoito- tai ensiharvennuskohteilta korjattavalle energiapuulle.

Puun myyntitulojen verotus perustuu todellisiin tuloihin ja menoihin. Metsänomistajaa verotetaan 29 prosentin (2012) pääomatulojen verokannalla siitä puun myyntitulosta, josta on ensin vähennetty tulojen hankkimisesta aiheutuneet menot. Metsänomistaja saa vähentää kaikki metsätalouden harjoittamisesta syntyneet menot silloin, kun myyntitulot ovat kokonaan veronalaisia.

Veronalaista ansiotuloa on hankintatyö, jonka metsänomistaja tai hänen perheenjäsenensä ovat tehneet korjatessaan puutavaraa metsästään, siltä osin kun kyseisen puutavaran määrä
ylittää 125 kuutiometriä vuodessa.

Metsäsuunnittelu

Metsäsuunnittelu on tärkein käytännön työkalu, jolla voidaan määrittää kestävän metsätalouden toteuttaminen ottaen huomioon hakkuumahdollisuudet, metsien monimuotoisuuden ylläpitäminen sekä muut metsänomistajan metsillensä asettamat tavoitteet. Suunnittelua varten tarvitaan perustiedot metsistä, joiden kehittämistä suunnittelussa vertaillaan erilaisin vaihtoehtolaskelmin. Metsäsuunnittelua tehdään monella eri tasolla; metsätilakohtaisesti, alueellisesti, kuntien, seurakuntien, Metsähallituksen ja metsäteollisuusyhtiöiden omien metsien tai koko Suomen metsien alueella (katso tietolaatikko). Metsäsuunnittelun asiakirja on metsäsuunnitelma, joka ajanjakso on Suomessa yleisimmin 10 vuotta.

Tiedon tuottaminen

Yksityismetsiin perustuvassa metsätaloudessa on tärkeää, että metsänomistajat saavat kattavasti tietoa metsiensä hyvinvointia varmistavista keinoista ja toimintatavoista. Metsäneuvonta ja tiedonvälitys ovat tärkeitä keinoja, joilla muuttuvalle metsänomistajakunnalle pystytään antamaan riittävät tiedot heidän metsiensä merkityksestä ja mahdollisuuksista.

Yksityismetsätalouden organisaatiot sekä metsiin liittyvää tietoa tuottavat tutkimuslaitokset ovat panostaneet yhä enemmän yksityismetsänomistajille suunnattuun metsäneuvontaan ja metsätiedon välitykseen. Puuntuotannon turvaamiseen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä tutkimusaiheita. Käytännön metsänhoitoa varten on laadittu suosituksia ja oppaita.

Ympäristö- ja laatujärjestelmillä pyritään parantamaan toiminnan laatua ja vähentämään haitallisia ympäristövaikutuksia. Suurilla metsäteollisuusyrityksillä sekä Metsähallituksella on kansainväliseen ISO 14001 -standardiin perustuva sertifioitu ympäristönhallintajärjestelmä.

Metsien sertifiointijärjestelmät PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes) ja FSC (Forest Stewardship Council) edistävät kestävän metsätalouden toteuttamista sitouttamalla metsätalouden toimijat noudattamaan sovittuja vaatimuksia. Sertifiointikriteereihin sisältyy useita puuntuotantoa edistäviä vaatimuksia.

 

 

Linkkejä

 

Kirjallisuutta

 

 

  Updated: 13.03.2012 /MLier |  Photo: Erkki Oksanen, Metla, unless otherwise stated | Copyright Metla | Feedback