Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

Suomen metsät 2012: Peruskäsitteet ja tietolähteet

Sivukartta | Haku

Metsän määritelmä

 

Metsällä tarkoitetaan tässä raportissa suomalaisen luokittelun mukaista metsä- ja kitumaata yhteensä 23 miljoonaa hehtaaria. Tätä metsäluokitusta on sovellettu Suomessa 1950-luvulta lähtien eli yli 60 vuotta. Suomalainen puuntuotoskykyyn (kasvu puuston kiertoaikana) perustuva luokittelu:

  • Metsämaalla puusto kasvaa vähintään yhden kuutiometrin hehtaaria kohden vuodessa
  • Kitumaa on yleensä kivistä tai suoperäistä maata, jolla puuston keskikasvu on alle yksi kuutiometriä mutta vähintään 0,1 kuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa.
  • Joutomaa on luontaisesti lähes tai täysin puuton alue ja sen puuntuotoskyky on alle 0,1 kuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa.
  • Metsätalousmaahan luetaan edellä mainittujen lisäksi myös metsäautotiet, metsätalouden pysyvät varasto- ja tonttialueet jne.

YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestön FAO:n kansainvälisissä metsätilastoinneissaan käyttämä puuston latvuspeittävyyteen perustuva luokittelu:

  • Metsää ovat sellaiset vähintään 0,5 hehtaarin suuruiset alueet, joilla puuston latvuspeittävyys on yli 10 % ja puusto pystyy saavuttamaan vähintään viiden metrin pituuden. Suomen metsäala on tällä luokituksella mitattuna noin 3 % pienempi kuin metsä- ja kitumaan pinta-alojen summa eli 23miljoonaa hehtaaria.
  • Muuksi puustoiseksi alueeksi luokitellaan vähäpuustoinen puuta kasvava ala, jolla latvuspeittävyys on yli 5–10 % ja jolla puusto pystyy saavuttamaan vähintään viiden metrin pituuden, tai ala, jolla latvuspeittävyys on yli 10 % ja jolla puusto ei pysty saavuttamaan viiden metrin pituutta.

Valtakunnan metsien inventoinnissa (Metla) on käytetty kansainvälistä luokitusta kansallisen luokituksen rinnalla 9. inventoinnista (1996–2003) lähtien. Kansainvälinen luokitus on tarpeen kansainvälistä metsätilastointia ja metsäkeskustelua varten.

 

Suomen metsäkeskuksen toimialueet

Tässä julkaisussa tuloksia esitetään Suomen metsäkeskuksen toimialueittain. Etelä-Suomi käsittää Ahvenanmaan maakunnan ja alueyksiköiden 1a–10 alueet. Pohjois- Suomi tarkoittaa Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueyksiköiden toimialueita 11–13.

Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt ovat hallinnollinen aluejako, ja useimmat metsävaroja koskevat tiedot, kuten valtakunnan metsien inventointitiedot esitetään koko maata koskevien keskiarvotietojen ohella myös Suomen metsäkeskuksen alueyksiköiden toimialueilla.

Lähde: Metsätilastollinen vuosikirja 2011.

 

Keskeisimmät tietolähteet

Tässä raportissa tietolähteinä on käytetty asiayhteydestä riippuen ajantasaisinta ja parhainta mahdollista tietoaineistoa. Siten tietolähteitä on runsaasti. Tiedon alkuperä on ilmoitettu taulukoiden, kuvien ja grafiikoiden yhteydessä. Päälähteinä ovat valtakunnan metsien inventointi -metsävarojen seurantajärjestelmä sekä Metsätilastollinen vuosikirja.

Metlan ylläpitämä valtakunnan metsien inventointi (VMI) tuottaa vuosittain ajantasaiset tiedot metsävarojen ja metsien tilan kehittymisestä koko Suomen sekä kaikkien Suomen metsäkeskuksen alueyksiköiden. Mittaustiedot maastokoeloilta siirretään nykyisin välittömästi langattoman tiedosiirron avulla suoraan tietopankkiin ja tietokoneelle laskentaa varten.

Metsävarojen kehittymistä seurataan Suomessa monipuolisesti Metlan ylläpitämällä valtakunnan metsien inventoinnilla (VMI). Suomella on harvinaisen pitkät aikasarjatiedot metsävaroistaan, sillä ensimmäinen systemaattinen inventointi toteutettiin jo vuosina 1921–1924. Inventoinnin tuottamat metsävaratiedot perustuvat monipuolisiin maastomittauksiin, jotka tehdään tilastollisen, systemaattisen otannan perusteella sijaitsevilta maastokoealoilta. Koealarypäistä muodostuva säännöllinen verkko kattaa koko Suomen. Kun maastomittauksiin yhdistetään satelliittikuva ja muuta numeerista tietoa, tuloksia voidaan laskea myös pienemmille alueille kuten kunnille tai muille pienille metsäaluekokonaisuuksille. Nykyisin VMI tuottaa vuosittain ajantasaiset tiedot metsävarojen ja metsien tilan kehittymisestä.

Metlan julkaisema Metsätilastollinen vuosikirja kokoaa vuosittain Suomen metsäsektorin keskeisimmät tilastot. Vuosikirja sisältää metsävaratietojen ohella tietoja ja tilastoja metsäluonnosta, metsien monikäytöstä, ympäristökysymyksistä sekä puun ja metsäteollisuustuotteiden tuotannosta ja kaupasta. Useat tilastot vastaavalla tavalla kuin VMI:n kehittäminen perustuvat Metlan laaja-alaisen tutkimuksen tuloksiin ja erillisselvityksiin.

Metsätilastollisessa vuosikirjan tilastot ja VMI:n tulokset ovat saatavilla painetun kirjan ohella internetissä Metinfo- palveluissa1. VMI:n seikkaperäinen metsävararaportti julkaistaan vuosittain myös Metsätieteen aikakauskirjan Metsävarat -niteenä.

Suomen ympäristökeskus (SYKE) toteuttaa ympäristöministeriön toimeksiannosta Suomen lajien uhanalaisuusarviointeja 10 vuoden välein sekä Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointeja määrävälein.

Linkkejä

Metsän määritelmä

Metsäkeskukset

Keskeisimmät tietolähteet

1 Valtakunnan metsien inventointi - metsävaratilastot

  Updated: 02.03.2012 /MLier |  Photo: Erkki Oksanen, Metla, unless otherwise stated | Copyright Metla | Feedback