Metsäkysymykset, kuten ilmastonmuutoksen metsävaikutukset tai puutavaran ja puutuotteiden kauppa ovat yhä enemmän
kansainvälisiä, ja vaativat siksi kansainvälisiä keskusteluja ja sopimuksia.
Kansalliset metsäohjelmat ja muut metsiin
liittyvät ohjelmat
Metsäohjelmilla on ollut Suomessa tärkeä merkitys sekä metsäpolitiikan
välineenä että metsätalouden rahoituksen järjestämisessä
jo yli 50 vuoden ajan. Ensimmäinen varsinainen metsäohjelma
oli vuonna 1961 laadittu HKNL (Heikurainen-Kuusela-
Linnamies-Nyyssönen) -ohjelma, jota seurasivat Teho-ohjelmat
(1962 ja 1964), Mera-ohjelmat (1964, 1966, 1969), Metsä 2000
-ohjelma (1985) ja sen tarkistusohjelma (1992) sekä Metsätalouden
ympäristöohjelma (1994). Sittemmin on alettu laatia kansallisia
metsäohjelmia.
Uusin metsäohjelma on Suomen hallituksen hyväksymä Kansallinen
metsäohjelma (KMO) 2015. Toimintaympäristön nopean
muutoksen vuoksi KMO 2015 tarkistettiin ja hyväksyttiin uudelleen
linjattuna toteuttavaksi hallituksen päätöksellä joulukuussa
2010. KMO 2015 tavoitteena on tukea metsäalan kehittämistä
biotalouden edelläkävijäksi ja luoda toimintaympäristö, jossa
metsiin ja puuhun pohjautuvat elinkeinot ovat kilpailukykyisiä
ja kannattavia, samalla kun metsien monimuotoisuus ja muut
ympäristöhyödyt on otettu huomioon.
Uusi ohjelma poikkeaa aiemmista erityisesti siinä, että kestävän
metsätalouden turvaamisen eli metsäresurssien perustuotannon
rinnalle on tuotu metsien tuotteet ja palvelut, joiden katsotaan
biotalousyhteiskunnassa tarjoavan metsäsektorille suurimmat
menestymisen mahdollisuudet. Kansallisen metsäohjelman valmistelu
tehtiin erittäin laajan sidosryhmätyön ja eri sidosryhmien
omien toimintastrategioiden perusteella. Tätä työtä on tukenut
maa- ja metsätalousministeriön rahoittama metsäalan kehittymisen
ennakointityö.
Kansallisen metsäohjelman ohella toteutetaan Etelä-Suomen
metsien monimuotoisuuden toteutusohjelmaa 2008–2016
(METSO-ohjelma). METSO-ohjelman tavoitteena on vakiinnuttaa
metsien monimuotoisuuden suotuisa kehitys turvaamalla
nykyistä paremmin metsäisille luontotyypeille ja uhanalaisille
lajeille tärkeitä elinympäristöjä ja metsien rakennepiirteitä. Tavoitteeseen
pyritään luomalla erityyppisiä, uusia metsien monimuotoisuutta
ylläpitäviä alueita ja alueiden verkostoja sekä
parantamalla nykyisten suojelualueiden monimuotoisuusarvoja.
Uusien suojelukeinojen kehittämisen lähtökohtana on metsänomistajien
vapaaehtoisuus, omistusoikeuden säilyminen ja
taloudellisten arvojen täysimääräinen korvaaminen. Nykyistä
toimintaohjelmaa edelsi METSO-ohjelman kokeiluvaihe 2002–
2007, jonka antamien myönteisten kokemusten perusteella ohjelmaa
jatkettiin valtioneuvoston vuonna 2008 tekemällä periaatepäätöksellä.
Alueelliset metsäohjelmat ovat metsäkeskusalueiden metsäsektorin
kehittämissuunnitelmia, joita tarkistetaan määrävälein
kansallisen metsäohjelman linjausten mukaisesti. Alueellinen
metsäohjelma sisältää tarpeet ja tavoitteet metsien kasvatukselle,
hoidolle ja käytölle, metsiä hyödyntävälle yritystoiminnalle,
metsien monikäytölle ja suojelulle. Siinä esitetään myös
toimenpiteet ja rahoitus tavoitteisiin pääsemiseksi. Ne antavat
siten kokonaisnäkemyksen Suomen metsäkeskusalueiden
metsien ja metsätalouden tilasta ja kehittämistarpeista.
Suomen metsäkeskuksen alueyksköt laativat ja tarkistavat ohjelmat yhteistyössä
alueen metsänomistajien ja sidosryhmien kanssa. Viimeksi
ohjelmat on tarkistettu 2011.
Työ- ja elinkeinoministeriön perustaman määräaikaisen Metsäalan
strateginen ohjelman (MSO, ensimmäinen jakso 2009–2011, toinen jakso 2011–2015) keskeisenä tehtävänä on käynnistää ja toteuttaa metsäalan kilpailukykyä ja uudistumista edistäviä muutosprosesseja. Toinen ohjelman päätehtävistä on seurata ja ennakoida alan muutoksia ja koordinoida proaktiivisia toimenpiteitä toiminnan varmistamiseksi. Kolmantena päätehtävänä ohjelmalla on koordinoida eri hallinnonalojen ja sektoreiden yli meneviä toimenpiteitä. Osana metsäalan strategista ohjelmaa toteutetaan myös hallitusohjelmaan kirjattua kansallista puurakentamisen ohjelmaa ja puurakentamisen edistämistä EU:ssa. Ohjelman puitteissa on mm. käynnistetty
uudelleen PuuSuomi-verkostohanke, jonka tavoitteena on vauhdittaa
puutuotealan kehittämistä ja puurakentamista. Osa hankkeiden
tavoitteista on yhteisiä Kansallisen metsäohjelma 2015
kanssa ja ne täydentävät toisiaan.
Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva biotalous on metsäsektorille uusi mahdollisuus. Metsäsektorin merkittävimmät lähivuosien kasvumahdollisuudet arvioidaan olevan bioenergiassa ja biopohjaisissa polttoaineissa sekä puutuotteissa ja puurakentamisessa. Tutkimuksen ja tuotekehityksen myötä voidaan lisätä mahdollisuuksia jalostaa metsää ja puuta arvokkaiksi lopputuotteiksi ja palveluiksi, kuten lääkeaineiksi, ravinnon lisäaineiksi, erilaisiksi nanokuitutuotteiksi sekä virkistys- ja hyvinvointipalveluiksi.
Muita metsiin liittyviä ja metsätalouteen suoraan vaikuttavia
kansallisia ohjelmia ja strategioita ovat mm:
- Kansallinen kestävän kehityksen strategia (2006)
- Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän
käytön strategia ja toimintaohjelma (2006–2016)
- Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia (2008),
ja siihen liittyvä valtioneuvoston tulevaisuusselvitys
ilmasto- ja energiapolitiikasta (2009) sekä ns. uusiutuvan
energian velvoitepaketti (2010)
- Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia
(2005), uusitaan 2011–2013
- Kansallinen luonnonvarastrategia (2009), Sitra
- Kansallinen vieraslajistrategia (2011)
- Soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen
Linkkejä
|
