Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

Suomen metsät 2012: Kestävän hoidon ja
käytön linjaus ja ohjauskeinot

Sivukartta | Haku

Kansainväliset sitoumukset kestävän metsätalouden edistämisessä

 

Suomi osallistuu aktiivisesti kansainvälisen metsäpolitiikan kehittämiseen ja linjaamiseen. Suomessa pidettäviin kokouksiin yhdistetään usein metsäretkeilyjä, joilla voidaan käytännössä osoittaa metsäpolitiikan toimivuus ja toteutus.

Viimeisten 30 vuoden aikana nopeasti edennyt kansainvälistyminen, metsien tärkeä merkitys maaseudun väestön elinmahdollisuuksille ja maailmanlaajuisille ilmasto- ja ympäristökysymyksille sekä trooppisten metsien häviämisuhka ovat johtaneet kansainvälisiin ympäristö- ja metsäneuvotteluihin ja -sopimuksiin. Näillä sitoumuksilla on tärkeä ohjaava merkitys myös Suomen metsäpolitiikkaan ja metsätalouden toimintaan. YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa vuonna 1992 solmittiin ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus, biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (CBD), aavikoitumissopimus sekä hyväksyttiin metsien hoitoa, käyttöä ja kestävää kehitystä koskevat periaatteet eli ns. metsäperiaatteet.

Maailmanlaajuinen metsäkeskustelu on jatkunut sittemmin hallitusten välisessä metsäpaneelissa (IPF) ja metsäfoorumissa (IFF) sekä vuodesta 2001 lähtien YK:n metsäfoorumissa (UNFF). Neuvottelujen yhtenä tavoitteena on ollut päästä sitovaan maailmanlaajuiseen metsäsopimukseen. Metsäfoorumin kokouksessa vuonna 2007 päästiin yhteisymmärrykseen maailman kaikkia metsiä koskevasta oikeudellisesti ei-sitovasta asiakirjasta. Se sisältää neljä maailmanlaajuista tavoitetta: metsien häviämisen pysäyttäminen kaikkialla maailmassa ja metsäpinta-alan kääntäminen kasvuun, metsiin perustuvien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten hyötyjen lisääminen, suojeltujen ja muiden kestävästi hoidettujen ja käytettyjen metsien pinta-alan, ja kestävästi hoidetuista metsistä saatavien tuotteiden osuuden merkittävä lisääminen sekä metsien kestävän hoidon ja käytön kehitysyhteistyövarojen vähenemisen pysäyttäminen. Tavoitteet tulisi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (CBD) sisältää myös metsiä koskevia tavoitteita ns. metsien monimuotoisuuden työohjelman kautta, jolla halutaan turvata muun muassa metsien suojelu ja kestävä käyttö, monimuotoisuuden mittarit ja metsien ns. ekosysteemipalvelut. Viimeisimmässä biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa Japanin Nagoyassa 2010 päästiin yhteisymmärrykseen yhteisistä tavoitteista luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Geenivarapöytäkirjalla (ABS) pyritään varmistamaan maailman geenivarojen saatavuus ja sovitaan periaatteista, joilla kasveista, eläimistä ja mikrobeista saatavia perintöaineksia kuten geenejä ja DNA:ta voidaan käyttää esimerkiksi prosessi-, lääke- tai kosmetiikkateollisuudessa siten, että käytön hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti.

Ilmastopoliittisena kansainvälisenä tavoitteena on lämpenemisen estäminen siten, että keskilämpötilan nousu ei saa ylittää maailmanlaajuisesti +2 C astetta 1900-luvun tasosta. Ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisissa kokouksissa on pyritty saamaan kaikkia valtioita sitova sopimus päästöjen vähentämisestä, mutta yhteisymmärrystä ei ole toistaiseksi löytynyt. Viimeisimmässä kokouksessa Meksikon Cancunissa 2010 päästiin sopimukseen ilmastorahastosta ja lämpötilan nousun pysähdyttämistasosta kahteen asteeseen, mutta ei tehty päätöksiä konkreettisista päästöjen vähentämistavoitteista eikä Kioto-kauden jälkeisistä toimenpiteistä.

YK:n ilmastosopimusta täydentävässä Kioton pöytäkirjassa vuodelta 1997 on määritelty teollisuus- ja siirtymätalousmaille päästövähennystavoite kaudelle 2008–2012 pitäen vuoden 1990 päästötasoa sallittavien päästöjen lähtökohtana. Yksittäinen valtio voi toteuttaa päästöjen vähentämisen joko omilla toimenpiteillään, yhteistyöllä toisten valtioiden kanssa tai erityisesti kehittyvien maiden päästöjen rajoittamista koskevilla järjestelyillä.

Euroopan metsiä käsittelevillä metsäministerikonferensseilla (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe – FOREST EUROPE) on tärkeä rooli Euroopan valtioiden välisessä metsäyhteistyössä. Ensimmäinen metsäministerikonferenssi järjestettiin Ranskan ja Suomen aloitteesta Strasbourgissa vuonna 1990. Sittemmin konferensseja on järjestetty neljä: Helsingissä vuonna 1993, Lissabonissa vuonna 1998, Wienissä vuonna 2003 ja vuonna 2007 Varsovassa. Kuudes konferenssi järjestettiin 2011 Oslossa. Seitsemäs konferenssi järjestetään Madridissa 2015 tai 2016.

Ilmastonmuutos ja bioenergia ovat sekä suomalaisen että kansainvälisen metsäkeskustelun pääteemat 2010-luvun alkaessa. Ilmastonmuutos vaikuttaa metsiin monella tapaa, ja metsät ovat toisaalta erittäin tärkeitä ilmastomuutoksen hidastamisessa hiilensidontaominaisuutensa vuoksi. Syksyinen metsän väritys kertoo puiden talveentumisen alkamisesta, joka on yksi tärkeä tutkimuskohde ilmastonmuutoksen vaikutusten havaitsemisessa.

Ministerikonferensseissa on korostettu erillisten päätöslauselmien avulla tärkeitä ja ajankohtaisia metsäpoliittisia aiheita. Tärkeimmät saavutukset ovat olleet yhteisymmärryksen saavuttaminen kestävästä metsien hoidosta ja käytöstä, kansallisten metsäohjelmien metsäpoliittisen merkityksen tunnistaminen sekä mittareiden kehittäminen metsätalouden kestävyyden seurantaan.

Oslon ministerikonferenssissa 2011 allekirjoitettiin oikeudellisesti sitovan metsäsopimuksen valmistelujen aloittamiseen Euroopan maiden metsätalouden kestävyyden varmistamiseksi.

Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 merkitsi samalla myös EU:n metsiä koskevien säädösten huomioonottamista kansallisessa lainsäädännössä. Vaikka EU:lla ei ole yhteiseen maatalouspolitiikkaan verrattavaa yhteistä metsäpolitiikkaa, metsiin liittyvät asiat sisältyvät useisiin EU:n eri sektoreiden toimintoihin, kuten maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö, kauppa, sisämarkkinat, tutkimus, teollisuus ja energia sekä kehitysyhteistyöasiat. Etenkin maatalous- ja ympäristöpolitiikan alalla on useita asetuksia ja direktiivejä, jotka vaikuttavat suoraan tai välillisesti myös metsätalouteen ja -teollisuuteen. Esimerkkinä on uusiutuvan energian puitedirektiivi (RES) vuodelta 2008, jonka 20 %:n uusiutuvien energialähteiden velvoite asettaa Suomelle huomattavaa metsäbioenergian (lämpö, sähkö ja biopolttoaineet) lisäämistarvetta. Direktiivi sisältää myös lukuisia tavoitteita, jotka koskevat kestävästi tuotettua metsäbiomassaa ja rakentamissektoria. Päämääränä on säästää energiaa sekä vähentää päästöjä materiaaleja valmistettaessa.

Metsäasioiden edistämistä pyritään koordinoimaan ja hahmottamaan EU:n metsästrategian kautta. Metsästrategia hyväksyttiin vuonna 1998. Metsästrategian pohjalta valmisteltiin vuonna 2005 EU:n alueella olevia metsiä koskeva toimintaohjelma, joka hyväksyttiin vuonna 2006. Metsästrategian päivitys aloitettiin 2011. Samassa yhteydessä EU:ssa keskustellaan myös yhtenäisen, metsiä koskevan tiedonkeruujärjestelmän rakentamisesta metsäkysymysten käsittelyä varten. EU:n biodiversiteettistrategiaan 2020 liittyy myös metsiä koskevia tavoitteita, kuten mm. metsien monimuotoisuuden seurantaa tukevien indikaattorien kehittäminen. Myös Natura 2000 -direktiivit kohdistuvat osaltaan metsien suojeluun ja monimuotoisuuden turvaamisen. EU:n laittomia hakkuita ja laittomia puutuotteita koskeva FLEGT-toimintaohjelma (2003) ja lisätoimiasetus (2010) tähtäävät siihen, että EU:n alueelle ei tuoda laittomasti hakattua puutavaraa, eikä alueella liiku laittomasti hakattua puuta. Asetuksen soveltaminen edellyttää myös EU:n jäsenmaiden kansallisten lakien täydentämistä.

Linkkejä

YK ja sen ympäristöohjelmia ja kokouksia englanniksi

YK:n ympäristöohjelmista suomeksi Euroopan unioni (EU)

 

 

  Updated: 21.03.2012 /MLier |  Photo: Erkki Oksanen, Metla, unless otherwise stated | Copyright Metla | Feedback