Tiedollinen ohjaus
Metsäntutkimuslaitoksessa on tutkimustyöhön perustuen luotu
ministeriön edellyttämiä ns. viranomaispalveluja metsätalouden
ohjaamiseksi. Tällaisia ovat mm. metsien ja metsätalouden tilaa
kuvaavat seurantajärjestelmät kuten valtakunnan metsien inventointi
VMI, metsiä koskeva kasvihuonekaasujen raportointi,
metsätilastot ja metsien terveydentilan seuranta.
Suomen ympäristökeskus toteuttaa uhanalaisten lajien seurannan
sekä huolehtii Suomen biologisen monimuotoisuuden
tiedonvälitysjärjestelmästä (Lumonet). Metsätalouden kehittämiskeskus
Tapio ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt suorittavat toistuvasti talousmetsien
luonnonhoidon laadun arviointeja ja laativat
niistä tilastoja.
Yliopistollista metsäopetusta annetaan Helsingin ja Itä-Suomen
yliopistoissa ja ammatillista metsäopetusta useissa ammattikorkeakouluissa
ja metsäoppilaitoksissa eri puolilla maata.
Metsänomistajille tarkoitettua koulutusta järjestävät muun
muassa yksityismetsätalouden organisaatiot, metsäoppilaitokset
sekä kansalais- ja aikuisopistot.
Metsänhoitoyhdistykset ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt tarjoavat metsänomistajille
metsäneuvontaa. Metsäneuvonta voi olla henkilökohtaista
tai ryhmissä tapahtuvaa taikka erilaisten näyttelyjen,
kilpailujen ja retkeilyjen yhteydessä annettavaa joukkoneuvontaa.
Ryhmäneuvontaa antavat lisäksi metsäoppilaitokset. Metsäteollisuusyritykset
puolestaan järjestävät asiakasmetsänomistajilleen
retkeilyjä ja asiakasiltoja.
Suomessa on lukuisia metsäalan lehtiä, joissa alan asiantuntijat
ja metsäorganisaatiot välittävät tietoa metsistä kiinnostuneille,
ennen muuta metsänomistajille ja metsäammattilaisille.
Laajalevikkisimmät näistä ovat Maaseudun Tulevaisuus ja
Metsälehti. Suomen metsäyhdistyksen (SMY) yhtenä tehtävänä
on aktiivinen viestintä ajankohtaisista metsäalan kysymyksistä
sekä ylläpitää perustietotarjontaa Suomen metsistä
ja metsätaloudesta. Viestintää varten Suomen metsäyhdistys
on perustanut forest.fi-internet palvelun,ja meneillään olevan
kansainvälisen metsän vuoden kampanjana on laadittu ”metsä
puhuu” –sivusto.
Yksityismetsien tilakohtainen metsäsuunnitelma on tärkeä
väline pitkäjänteisen metsätalouden harjoittamiseen. Metsäsuunnitelma
on maastokäyntiin perustuva selvitys tilan metsävaroista
ja vaihtoehtolaskelma hakkuumahdollisuuksista ja
metsänhoitotyötarpeista. Tilakohtaisia metsäsuunnitelmia tekevät
lähinnä Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt ja metsänhoitoyhdistykset. Metsähallitus,
metsäteollisuusyritykset ja muut suuria metsäalueita
omistavat yhteisöt ovat tehneet hallitsemiinsa tai omistamiinsa
metsiin vastaavanlaiset suunnitelmat omista lähtökohdistaan.
Metsäsertifiointi on markkinaosapuolten vapaaehtoinen väline,
joka täydentää kestävän metsätalouden toteuttamista ja
sitouttaa metsätalouden toimijat sovittuihin metsänhoidon ohjeisiin
ja standardeihin. Metsäsertifioinnissa riippumaton osapuoli
myöntää todistuksen (kestävän metsätalouden sertifikaatin)
siitä, että metsiä hoidetaan ja käytetään kestävästi sovitun
standardin mukaisesti. Kansainvälisesti merkittävimmät sertifiointijärjestelmät
ovat PEFC (Programme for the Endorsement
of Forest Certification Schemes) ja FSC (Forest Stewardship
Council).
Suomeen on luotiin 1990-luvun aikana perhemetsätalouteen
soveltuva metsäsertifiointijärjestelmä (Finnish Forest Certification
System, FFCS), joka hyväksyttiin vuonna 2000 PEFCmetsäsertifiointijärjestelmään.
Suomen PEFC metsäsertifiointistandardit
on päivitetty kaksi kertaa vuonna 2000 saadun
hyväksynnän jälkeen. Suomen metsistä 95 % (22 milj. ha) on
sertifioitu PEFC -järjestelmän perusteella.
Suomessa FSC-järjestelmän sertifiointistandardit valmistuivat ja
hyväksyttiin käytettäväksi kansainvälisen FSC:n toimesta vuonna
2010. FSC -järjestelmällä sertifioitujen metsien määrän odotetaan
kasvavan lähivuosina Suomessa.
Linkkejä
|
