Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

Suomen metsät 2012: Suomen metsät ja
metsätalous pähkinänkuoressa

Sivukartta | Haku

Tyypillinen suomalainen metsämaisema maaseudulla. Yksityisessä omistuksessa olevat maatilat muodostuvat useimmiten pellon ja metsän muodostamasta kokonaisuudesta.

Euroopan metsäpeitteisin valtio

Metsät kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperintöön. Suomalaisten toimeentulo, aineellinen ja henkinen kehitys on ollut sidoksissa metsiin kautta vuosisatojen. Monimuotoiset metsät ovat merkittävä eliölajien elinympäristö, virkistysympäristö sekä maiseman tekijä.

Suomi on Euroopan metsäpeitteisin valtio. Maapinta-alasta 3/4 eli noin 23 milj. ha (76 %) on metsien peitossa. Lisäksi sellaisia metsätalouden maa-alueita, joissa puustoa on vähän kuten avosoita ja kalliomaita, on yli 3 milj. ha.

Metsien peitteellisyys Euroopassa prosentteina maa-alasta.
Lähde: Schuck, A., Van Brusselen, J., Päivinen, R., Häme, T., Kennedy, P. ja Folving, S. 2002. Compilation of a calibrated European forest map derived from NOAA-AVHRR data. European Forest Institute. EFI Internal Report 13, 44 p. plus Annexes

Metsätaloutta harjoitetaan pohjoisten luonnonolojen vuoksi ilmastollisesti poikkeuksellisissa olosuhteissa. Suomi sijaitsee merellisen ja mantereisen ilmaston välialueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi boreaaliseen eli pohjoiseen havumetsä­vyöhykkeeseen. Golf-virran vaikutuksesta Suomen ilmasto on kuitenkin monissa suhteissa suotuisampi kuin esimerkiksi vastaavilla alueilla Venäjällä ja Kanadassa. Suomi on yli 1 100 km pitkä, mistä johtuen kasvillisuuden menestymis­edellytykset maan etelä- ja pohjoisosissa poikkeavat merkittävästi toisistaan. Etelästä pohjoiseen siirryttäessä ilmasto viilenee ja tulee humidisemmaksi, jolloin sademäärä on suurempi kuin haihdunta. Kasvukauden pituus on Etelä-Suomessa noin viisi kuukautta ja Pohjois-Suomessa kolme kuukautta. Puuston vuotuinen keskikasvu Etelä- Suomessa – 6,1 kuutiometriä hehtaarilla – onkin kaksinkertainen Pohjois-Suomeen verrattuna.

Suomen metsissä kasvilajien lukumäärä on vähäisempi verrattuna esimerkiksi Pohjois-Amerikan boreaaliseen vyöhykkeeseen tai Keski-Euroopan lauhkeaan vyöhykkeeseen. Syynä tähän ovat korkeat itä-länsisuunnassa kulkevat eurooppalaiset vuoristoalueet, jotka estivät kasvien palaamisen pohjoiseen viimeisimmän jääkauden jälkeen. Luonnonvaraisena kasvaa neljä havupuulajia ja vajaa 30 lehtipuulajia ja puuvartista pensasta. Pääosa Suomen metsistä on havupuuvaltaisia metsiä, joissa lehtipuut kasvavat usein sekapuina.

Pohjois-Lapissa metsäraja on usein kymmenien kilometrien levyinen vaihettumisvyöhyke. Metsärajan pohjoispuolella maa on mosaiikkimaisesti paljasta, pensaikkoa ja kitukasvuista tai alle kahden metrin pituista puustoa kasvavaa aluetta. Vyöhykkeen etelärajalla puuraja saavutetaan, kun puuyksilöiden pituus ylittää kaksi metriä. Jotta metsäraja ei siirtyisi nykyistä etelämmäksi, säädettiin jo vuonna 1922 suojametsälaki, jolla estettiin metsien harkitsematon käyttö ja siitä johtuva metsärajan mahdollinen siirtyminen etelämmäksi. Nykyisin nämä säädökset sisältyvät metsälakiin.

Linkkejä

 

Kirjallisuutta

Ahti , T., Hämet-Ahti, L. & Jalas, J. 1968: Vegetation zones and their sections in northwestern Europe. — Ann. Bot. Fennici 5: 169–211

 

  Updated: 08.03.2012 /MLier |  Photo: Erkki Oksanen, Metla, unless otherwise stated | Copyright Metla | Feedback