Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

Suomen metsät 2012: Suomen metsät ja
metsätalous pähkinänkuoressa

Sivukartta | Haku

Metsien käyttöhistoria

Kaskiviljelyn piirissä olleet alueet Suomessa vuosina 1860 ja 1913. Lähde: Heikinheimo 1915. Acta Forestalia Fennica 4. 262s.+ liite 149 s.

 

Ihmisen vaikutus metsiin on ollut Suomessa laaja-alaista ja pitkäaikaista. Metsissä on asuttu ja niitä on hyödynnetty monipuolisesti. Metsän riista, järvien kala, marjat ja sienet olivat ennen merkittävin ravinnon lähde. Ihmisten toimeentulo ja henkinen kehitys onkin riippunut enemmän metsistä kuin missään muualla Euroopassa: aluksi eräkulttuurista, kaskikulttuurista ja tervanpoltosta, sittemmin metsätaloudesta, metsäteollisuudesta ja nykyisin metsiin ja puuhun perustuvasta ns. biotaloudesta ja siihen liittyvästä elinkeinotoiminnasta.

Eränkäynti ja turkisten vaihtokauppa olivat pääelinkeino vuosituhansia. Maanviljelys alkoi kaskiviljelynä 4 000 vuotta sitten ja muuttui pysyväksi viljelykseksi 3 500 vuotta sitten. Kaskiviljelyn avulla asutus levisi Sisä- ja Itä-Suomeen erityisesti 1500-luvulta alkaen. 1700- ja 1800 -luvuilla Suomen metsiä käytettiin lisäksi tervan tuotantoon, kaivos- ja laivanrakennusteollisuuden tarpeisiin, kotitarvepuuksi ja rakentamiseen sekä kaskikulttuurin kautta maanviljelykseen ja karjan laiduntamiseen.

Etelä-Suomen metsistä alueesta riippuen 50–75 % oli käsitelty kaskenpoltolla 1900-luvun alkuun mennessä. Viime vuosisadan alusta lukien metsien rakenteeseen on vaikuttanut voimakkaimmin puun käyttö metsäteollisuuden raaka-aineena.

Metsien käytöstä johtuen täysin koskemattomia luonnonmetsiä ei Suomessa ole enää lainkaan, lukuunottamatta luonnonmetsien rippeitä eräillä suojelualueilla Lapissa ja Itä-Suomessa. Suomessa ei kuitenkaan ole intensiivisesti hoidettuja puuviljelmiä, sillä metsätaloudessa käytetään luontaisia, kotimaisia puulajeja ja metsänhoitotöin ja hakkuin edistetään sekametsien kehittymistä.

Kaskiviljelyä harjoitettiin metsäisillä alueilla 1600-luvulta lähtien aina 1900-luvun alkuun saakka. Kaskiviljelyn avulla asutus levisi erityisesti Keski- ja Itä-Suomessa, mutta usein metsät pienten kylien ympärillä tuhoutuivat (kuva: Metla/Olli Heikinheimo, Heinävesi 1880). Oikealla kaskenpolton jälkeen kivennäismaan päälle muodostuneen tuhkan ja humuspeitteen sekoituksessa kasvava ruis-viljavainio Kolin kansallispuistossa.

 

Linkkejä

Kirjallisuutta

Pakkanen, E ja Leikola M. 2011. Metsää, puuta ja kovaa työtä. Metsäkustannus. 640 s. Metsää, puuta ja kovaa työtä -kirjan esittely

Tasanen, T. 2004. Läksi puut ylenemähän. Metsien hoidon historia Suomessa keskiajaltametsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 920. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/mekol/vk/tasanen/laksipuu.pdf

 

  Updated: 24.02.2012 /MLier |  Photo: Erkki Oksanen, Metla, unless otherwise stated | Copyright Metla | Feedback