Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metinfo » Kasvupaikkatyypit

Mitä suot ja turvekankaat ovat?

Sivukartta | Haku
Varsinainen saraneva (VSR)
Kuva: Hannu Nousiainen

Suot ovat kasvupaikkoja, joilla on suokasvien vallitsema turvetta kerryttävä kasviyhdyskunta. Turvekankaat ovat metsäojitettuja soita. Aiemmin turvekankaalta edellytettiin alle 25 %:n suokasviosuutta.

Metsätalouden ohjeistoissa, esim. Valtakunnan metsien inventoinneissa, soiden ja ojitettujen turvemaiden tulee täyttää seuraavista kriteereistä ainakin toinen: kivennäismaata peittävä orgaaninen kerros on turvetta (tiettyä turvekerroksen paksuutta ei edellytetä) tai kasvillisuudesta > 75 % on suokasvillisuutta. Ohutturpeisilla soilla ja turvekankailla orgaanisen kerroksen paksuus on alle 30 cm. Geologisessa määrittelyssä turvemailta edellytetään yli 30 cm:n turvekerrosta ja vähimmäispinta-alaa (20 ha).

Suotyyppijärjestelmä perustuu A.K. Cajanderin 1900-luvun alkupuolella esittämään metsätyyppiteoriaan, jonka mukaan tietylle kasvupaikalle syntyy kasvilajien välisen kilpailun seurauksena kasviyhdyskunta, jonka rakenne kuvastaa ympäristötekijöiden yhdistelmää. Soilla ns. ekohydrologia, jolla ymmärretään suolle tulevan veden määrän ja laadun ajallista ja paikallista vaihtelua, määrää kasviyhdyskuntien rakenteen. Suotyyppi on siihen kuuluvien kasviyhdyskuntien keskimääräinen, abstrakti ja sopimuksenvarainen kuvaus.

Suot jaetaan päätyyppiryhmiin eli korpiin, rämeisiin ja avosoihin, ja näistä avosuot edelleen nevoihin ja lettoihin. Korvet ja rämeet jaetaan aitoihin puustoisiin suotyyppeihin sekä sekatyyppeihin (aidon puustoisen tyypin ja avosuon yhdistelmiin). Tällä sivustolla ojitusmetsien eri ravinteisuustasojen turvekankaat on jaettu kahdeksi alatyypiksi. Lisäksi on kuvauksia erityislaatuisista turvekangastyypeistä sekä turvekangastyyppien hakkuun jälkeisistä tilanteista.

Tarkemmat tyyppien kuvaukset ovat kirjassa Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Saarinen, M. ja Penttilä, T. 2012. Suotyypit ja turvekankaat – opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus. 160 s.

>Suotyypit ja turvekankaat - opas kasvupaikkojen tunnistamiseen (multimedia-opas)

  Päivitetty: 18.06.2013 /KBym | Copyright Metla | Palaute