Tutkimusmetsät

Viestintäpäällikkö Erkki Kauhanen
5.1.2012

 

Hakkuut ja suojelu tutkimusmetsissä

Toukokuun lopussa 2011 käynnistyi julkisuudessa keskustelu Metlan tutkimusmetsistä. Ensin puhuttiin Metsähallituksen hakkuista Padasjoella sijaitsevassa Vesijaon tutkimusmetsässä. Syksyllä puhuttivat Metsähallituksen hakkuut Pohjois-Uudellamaalla sijaitsevassa Lapinjärven tutkimusmetsässä.

Luonto-Liitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace julkistivat 21.9.2011 Metsäntutkimuslaitokselle ja Metsähallitukselle osoitetun vetoomuksen. Vetoomuksessa pyydettiin, että Lapinjärven tutkimusmetsän hakkuut keskeytetään kunnes alueen luontoarvot on selvitetty perustellisesti. Vetoomuksen pohjlta annetussa tiedotteessa SLL:n metsäasiantuntija Sini Eräjää sanoo: "Vaikka tutkimustoiminta on tärkeää, sitä ei voi käyttää perusteena merkittävien luontoarvojen hävittämiseen. Vastuu luonnon monimuotoisuudesta kuuluu kaikille, eikä tutkimustoiminta voi olla tässä suhteessa poikkeus. Metsäntutkimus ei tietenkään aina edellytä hakkuita tai metsänhoitoa. Uudistushakkuita vaativat tutkimukset on voitava suunnata sellaisille kohteille, joilla ne eivät tuhoa arvokkaita luontokohteita."

Tämä on hyvä ja tärkeä lausuma. Metlassa ollaan samaa mieltä: Tutkimustoimintaa ei voi käyttää perusteena merkittävien luontoarvojen hävittämiseen. Niin kuin Lauri Viita sen jo sanoi:

Pohjan satakieli

Se lauloi illasta puoliyöhön,
ja taas, kun leimahti koilliseen
uus liekki uusine toiveineen
se heräsi, laulaja, laulajan työhön
ja oksalla nuoren omenapuun
koko suvisen kuun
se sepitti säkeitä armaalleen.

Yli perunamaan, läpi ikkunain
se laulu helisi, helisi vain
ei näkynyt laulajaa.
Satakieli se on! minä julistin.
He nauroivat, isä ja äitikin:
Voi lapsi parka, ei koskaan saa
piha tämmöinen sellaista kunniaa:
mikä lienee pesätön peipponen!

Olin onneton, puolesta laulun sen
vain itkua vailla, kun häveten
pojansilmin uhmasta liekehtivin
ulos tölmäsin hullussa hurmiossa
ja hiivin suojassa pensasrivin
kuin kissa syvässä ruohikossa
ja, laulajan kunnian tähden
kiven sieppasin maasta ja - osuipas!
Miten onkaan Jumala avulias
ja altis luodun mieli.
Minä onnekas
sain todistaa kaikkien nähden:
se oli satakieli.

---Näin tutkimus ei saa menetellä.

Mutta joskus suojelu vaatii onnistuakseen sellaista tietoa, jonka tuottamiseksi on tehtävä pieniä paikallisia uhrauksia. Valitettavasti. Palaan siihen muutaman rivin kuluttua.

Mutta ensin on tiedettävä, että Metla ei hallinnoi omia tutkimusmetsiään, vaan sen tekee Metsähallitus. Metla antaa ohjeet vain metsissä olevien tutkimuskohteiden eli kokeiden käsittelystä. Muilta osin ns. tutkimusmetsissäkin Metsähallitus tekee oman harkintansa mukaan ja voi harjoittaa siellä myös tuotannollisia hakkuita. Keskustelu käynnistyi näistä tuotannollisista hakkuista. Niihin Metla ei ota kantaa.

Kokeiden ulkopuolella tehtävien tuotannollisten hakkuiden lisäksi voidaan hakkuita tehdä myös varsinaisissa tutkimuskohteissa eli kokeissa. Niistä Metla päättää ja tilaa työt Metsähallitukselta.

Jos esimerkiksi tutkimuksen kohteena on se, millaisia seurauksia on mistäkin korjuutavasta puuntuoton, maaperän ravinteiden, maan pieneliöstön tai vaikka metsän virkistykäyttömahdollisuuksien näkökulmasta, on tietysti tehtävä noita korjuita, jotta niitä voidaan verrata keskenään. Tällaisin kokein on tuotettu ne tutkimustulokset, joiden pohjalta metsänhoidon ohjeistuksia on koko ajan vähitellen kehitetty niin että esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden suojelu ja vesistöjen suojelu otetaan entistä paremmin huomioon.

Viime viikkoina julkisuudessa on paheksuttu Lapinjärvellä sijaitsevassa kuusen geenireservimetsässä tehtyjä hakkuita. On sanottu, että alueen vanha kuusikko pitäisi kokonaan rauhoittaa kuusen ja vanhan metsän suojelmiseksi. Metlan tutkija, Metsäpuiden geenivaraohjelman koordinaattori Mari Rusanen kirjoitti tästä Helsingin Sanomien yleisönosastossa 17.12 yhdessä MMM:N ylitarkastajan Sanna Paanukosken kanssa

Rusasen ja Paanukosken kirjoitus

Metla keskustelee | Teeman alkuun