Tutkimusmetsät

Tutkija, Metsäpuiden geenivaraohjelman koordinaattori Mari Rusanen ja MMM:n ylitarkastaja Sanna Paanukoski

 

Geenireservimetsä suojelee lajin geneettistä monimuotoisuutta

Metsähallituksen hakkuut Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusmetsissä ovat herättäneet keskustelua viime viikkoina, kun luonnonsuojelujärjestöt ovat tehneet aloitteen Lapinjärven tutkimusmetsän hakkuiden lopettamiseksi.

Keskustelussa on jäänyt huomaamatta, että Lapinjärven tutkimusmetsissä on myös 250 hehtaarin suuruinen geenireservimetsä, joka on perustettu suojelemaan kuusen geneettistä monimuotoisuutta Etelä-Suomessa.

Lajin geneettisen monimuotoisuutta suojellaan geenireservimetsässä hyvin samalla tavoin kuin lajeja ja ekosysteemejä suojellaan perinteisellä suojelualueella.

Joissakin tapauksissa nämä tavoitteet on myös mahdollista yhdistää, mutta erityisesti vanhojen metsien suojelu ja metsäpuiden geneettinen suojelu vaativat erilaisia toimenpiteitä.

Vanhojen metsien suojelussa halutaan luoda suotuisa elinympäristö esimerkiksi hyönteislajeille, jotka tarvitsevat lahopuuta. Lajien toivotaan lisääntyvän ja tuottavan paljon uusia jälkeläisiä.

Samalla kuitenkin isäntäpuulajin elävien puiden lukumäärä laskee, ja geneettinen monimuotoisuus vähenee, kun yhä pienempi osa puustosta on taimikkoa. Tällöin metsikön geneettinen valmius sopeutua muuttuvaan ympäristöön heikkenee, eikä metsikkö enää palvele geenireservimetsän tavoitteita. Geenireservimetsät on taas varattu lajin sisäisen geneettisen monimuotoisuuden suojeluun, ja niiden hoito-ohjeet ovat sen mukaiset.

Metsänhoidossa, johon sisältyy myös hakkuita, kiinnitetään erityishuomiota uudistamiseen ja runsaaseen taimiainekseen sekä siihen, että alueella on kaiken ikäistä puustoa. Näin varmistetaan, että geenejä siirtyy seuraavaan sukupolveen runsaasti ja että ne karsiutuvat luonnonvalinnan perusteella. Geenejä ei siis museoida.

Geenireservimetsäverkostoon sopivia alueita on ollut yllättävän vaikea löytää varsinkin Etelä-Suomesta. Jos Lapinjärven kuusen geenireservimetsästä joudutaan luopumaan, on todennäköistä, että korvaavaa aluetta ei enää löydetä Etelä-Suomesta, jossa kuusen viljelyhistoria on melko pitkä. Muutama vuosi sitten Lapissa eräs kuusen geenireservimetsä poistui verkostosta, kun alue liitettiin vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Sielläkin korvaavaa aluetta etsitään edelleen.

Lajien geneettisen monimuotoisuuden suojelu on vaativa tehtävä. Toivommekin, ettei sitä suojelun nimissä vaarannettaisi. Jos Lapinjärven kuusen geenireservimetsästä joudutaan luopumaan, on todennäköistä, että korvaavaa aluetta ei enää löydetä Etelä-Suomesta.

Lapinjärven geenireservimetsä on osa Kansallisen kasvigeenivaraohjelman mukaista geenireservimetsäverkostoa, johon kuuluu koko Suomessa yhteensä 41 metsikköä. Kaikkien geenireservimetsien yhteenlaskettu pinta-ala on noin 6500 hehtaaria, ja verkoston valmistuessa sen tavoitteiden mukainen pinta-ala tulee olemaan noin 7000 hehtaaria.

Geenivaraohjelma on osa Suomen kansallisia toimia YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) toimeenpanemiseksi. Se on kirjattu Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategiaan ja toimintaohjelmaan sekä Kansalliseen metsäohjelmaan.

(julkaistu Helsingin Sanomissa 17.12.2011)

Metla keskustelee | Teeman alkuun