Metsä, puu, tulevaisuus

Erikoistutkija Lauri Hetemäki, professori Jussi Uusivuori ja professori Risto Seppälä
14.4.2011

Metsäalan uudistamisen kipupisteet - vai onko niitä?

Suomen metsäalan tuleva kehitys ei ole joko nykymuotoinen metsäteollisuus tai muu metsiin perustuva elinkeinotoiminta, vaan sekä metsäteollisuus että muu elinkeinotoiminta. Kehitys kulkee kohti monipuolistuvaa ja laajenevaa metsäalaa, jossa yksittäiset toimialat eivät ole samassa määrin dominoivia kuin aiemmin.

Murroksen jälkeen -kirjaa on kiitelty muun muassa Suomen metsäalan kehitystä koskevasta synteesi­analyysistä, politiikkasuosituksista sekä hankkeessa rakennetun metsä-, energia- ja ilmastopolitiikan yhdistävän numeerisen politiikkamallin esittelystä.

Tiedotusvälineet ovat noteeranneet julkaisun hyvin. Kirja on herättänyt jonkin verran keskustelua myös lehtien mielipideosastoilla ja nettisivuilla, joilla sitä on paikoin kritisoitu voimakkain sanoin. Eräitä kriittisiä arvioita lukiessa tekee mieli sanoa: herätys vastakkainasettelun aika on ohi. Itse asiassa kirjassa ei ole kritiikissä esitettyjä vastakkainasetteluita.

Esimerkiksi kirjasta on todettu, että siinä ”Virheellisesti perustellaan, että metsäteollisuus ei tarvitse jatkossa puuta” ja ”Miksi Suomessa suhtaudutaan metsäteollisuuteen niin perusteellisen negatiivisesti?"

Kirjassa ei suinkaan esitetä, että metsäteollisuus katoaisi Suomesta. Sen sijaan siinä arvioidaan nykyisen massa- ja paperiteollisuuden tuotannon Suomessa edelleen vähenevän, mutta hitaammin kuin edeltäneiden viiden vuoden aikana. Arvion mukaan vuonna 2020 massa- ja paperi­teollisuuden tuotanto olisi kenties 1990-luvun alun tasolla tai hieman pienempi. Alan tuotanto ja puunkäyttö olivat tuolloinkin hyvin merkittäviä.

Vaikka puumassa- ja painopaperituotannon arvioidaankin vähenevän, kasvun mahdollisuuksia nähdään metsäteollisuuden muissa tuotteissa. Itse asiassa massa- ja paperiteollisuuden toimialan osaltakin arvioidaan, että pakkaus- ja kartonkiteollisuuden tuotanto pysynee nykytasolla tai jopa hieman kasvaa seuraavan vuosikymmenen aikana. Merkittävimmät kasvunäkymät ovat kuitenkin metsäteollisuuden eräillä muilla toimialoilla.

Suomen puutuoteteollisuudella on myönteisiä kehitysnäkymiä, sillä puun käyttö Euroopassa saattaa eri syistä lähteä kasvamaan merkittävästi. Tämä avaisi hyvät kasvumahdollisuudet myös alan tuotannolle Suomessa. Kirjassa ehdotetaankin pienen ja keskisuuren puutuoteteollisuuden T&K-, markkinointi- ja ennakointityön tukemiseen selkeästi nykyistä voimakkaampaa panostusta. 

Kirjassa on myös nostettu esille vanhojen sellutehtaiden muuttaminen liukosellun ja uusien biojalostamotuotteiden valmistajiksi esimerkkinä uusista mahdollisuuksista muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämä saattaa edellyttää uusia toimijoita ja pääomia kehittämään Suomen metsäteollisuutta. Kirjassa osoitetaan, että näin on jo tapahtunut muun muassa Ruotsissa ja Kanadassa.

Edellä mainittujen kehitysnäkymien lisäksi kirjassa arvioidaan sekä metsäteollisuuden että eräiden muiden toimialojen puuhun perustuvan energiatuotannon kasvavan selvästi nykyisestä.

Kirjassa esitetyt arviot Suomen metsäteollisuuden kehityksestä ja puunkäytöstä eivät siis ole sellaisia kuin joissakin kommenteissa on annettu ymmärtää. Kommentoinnin taustalla saattaa olla kirjan arvio, että laajamittainen tavaravientiin perustuva puunjalostus ei enää ole Suomen talouden veturi samassa määrin kuin aiemmin. Suurimmat kasvumahdollisuudet nähdään korkeatasoiseen osaamiseen liittyvissä tuotteissa ja palveluissa. Metsäteollisuuden ja metsäalan liikevaihto ja työpaikat voivat kasvaa ilman, että tuotantomäärät ja puunkäyttö kokonaisuudessaan lisääntyvät.

Johtopäätös kirjassa esitetyistä ja monista muista samansuuntaisista asiantuntijoiden arvioista on, että metsäalan tulisi herätä uudistumaan ja monipuolistumaan myös käytännössä, ei vain puheissa.

Julkaisu: Murroksen jälkeen – Metsien käytön tulevaisuus Suomessa (pdf)

(julkaistu "Talous ja yhteiskunta" -uutiskirjeessä 2/2011)

Metla keskustelee | Teeman alkuun