Metsäpolitiikka

Erikoistutkija Tuula Nuutinen,
28.6.2011

Paraneeko kotimaisen puun saatavuus hallitusohjelmalla?

Yksi metsäteollisuuden toiveista Suomen hallitusneuvotteluille oli kotimaisen puun saatavuuden parantaminen. Neuvottelutuloksen ratkettua tavoitteet todettiin (Metsäteollisuus ry:n tiedote 17.6.2011) hyviksi, mutta toimenpiteet riittämättömiksi. Jotta toimenpiteiden parantavaa vaikutusta voitaisiin seurata, on ensiksi määriteltävä, mitä puun saatavuudella tarkoitetaan.

Hallitusohjelma sitoutuu puun saatavuuden parantamiseen

Perjantaina 17.6.2011 julkistetussa hallitusohjelman neuvottelutuloksessa (pdf) todetaan metsätalouden osalta: Puun saatavuutta parannetaan uudistamalla metsälainsäädäntöä metsänhoidon kannustavuutta ja pitkäjänteisyyttä edistävällä tavalla.”

Muina metsätalouteen kohdentuvina toimenpiteinä mainitaan muun muassa metsävaratietokannan kehittäminen, metsäpalvelutarjonnan lisääminen, metsätilojen omistusjärjestelyjen vauhdittaminen sekä puumarkkinoiden avoimuuden, läpinäkyvyyden ja osapuolten välisen luottamuksen vahvistaminen.

Neuvottelutuloksessa ei ole täsmällisesti kuvattu, millä poliittisen koneiston valtapiirissä olevilla toimenpiteillä hallitus aikoo vaikuttaa metsäpalvelu-, metsätila- tai puumarkkinoihin tai miten noiden toimenpiteiden odotetaan parantavan puun saatavuutta.

Metsäteollisuuden osalta neuvottelutuloksessa asetetaan tavoitteeksi jalostusasteen nostaminen, perusmetsäteollisuuden toimintojen vahvistaminen, puun käytön ja puurakentamisen lisääminen sekä uuden yritystoiminnan luominen uusien innovaatioiden ja tuotteiden kautta.

Lisäksi esitetään, että puunhankintaa estävät tai hidastavat tekijät käydään läpi ja tehdään tarvittavat toimenpide-ehdotukset. Metsäteollisuuden näkökulmasta kyse on siitä, pystyvätkö yritykset hankkimaan tarvitsemansa määrän tietyt laatuvaatimukset täyttävää raaka-ainetta hinnalla, joka vastaa niiden globaaleilta tuotemarkkinoilta johdettua puustamaksukykyä.

Miten näiden hallitusohjelmassa ehdotettujen toimenpiteiden vaikutusta erilaisiin puun saatavuuden mittareihin voidaan seurata?

Puun saatavuuden mittarit

Valtakunnan metsien inventointi (VMI) on seurannut Suomen puuston määrää jo 1920-luvulta lähtien. Tuoreimpien tulosten (Metlan tiedote 17.6.2011) mukaan Suomen metsissä on puuta 2,3 miljardia (2300 miljoonaa) kuutiometriä. Puusto kasvaa lähes 104 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Viime vuosisadan alkuun verrattuna puuston määrä on lisääntynyt yli 60 prosenttia.

Puuston kasvua käytetään puun saatavuuden mittarina maissa, joissa ei ole käytettävissä laskennallisia menetelmiä hakkuumahdollisuuksien arviointiin. Käytännössä puista ei voi korjata vuotuista kasvua kuorimalla vaan metsistä korjataan kokonaisia puita hakkuukypsistä metsiköistä. Hakkuukypsiä ovat uudistamis- tai harvennuskelpoisuuden täyttävät kohteet.

Jos metsien ikärakenne on painottunut nuoriin hyväkasvuisiin mutta ei vielä hakkuukypsiin metsiin, kestävät hakkuumahdollisuudet ovat pienemmät kuin kasvu. Kasvun käyttämistä puun saatavuuden mittarina häiritsee myös se, että kasvun arvio sisältää yleensä myös muutakin kuin teollisuuden vaatimukset sisältävää puuta. Näiden syiden vuoksi Suomessa käytetään inventointiaineistoon perustuvia laskentamenetelmiä, joilla voidaan tarkastella teollisuuspuun hakkuumahdollisuuksia eri näkökulmista ja ottaa huomioon erilaisia puunhankintaa rajoittavia tekijöitä. Laskennallisia mittareita ovat muun muassa hakkuumahto ja suurin kestävä hakkuumäärä.

Käytännössä kaikki pystyssä oleva puusto ei ole teollisuuden saatavilla

Osa puustosta on siirretty puuntuotannon ulkopuolelle hallinnollisilla päätöksillä. VMI10:n perusteella tehdyissä laskelmissa Suomen pystypuustosta noin kuusi prosenttia oli alueella, joka oli kokonaan puuntuotannon ulkopuolella ja lähes yhdeksän prosenttia alueilla, joissa vain osa metsätaloustoimista oli sallittu (Metsätieteen aikakauskirja 2b/2007: Nuutinen ym. 2007).

Puuston hyödyntämistä rajoittavat myös metsälaki ja käsittelysuositukset, jotka määrittävät metsiköiden hakkuukypsyyden. Edellä mainituissa VMI10:n perusteella tehdyissä laskelmissa lähimmän 10-vuotiskauden hakkuumahto oli 127 miljoonaa kuutiometriä teollisuuspuuta vuodessa. Tätä laskennallista hakkuumahtoa voidaan pitää teollisuuden näkökulmasta kotimaisen puun tarjonnan ylärajana, ostettavissa olevana puumääränä.

Hakkuumahdosta osa, noin 30 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, jää kannattamattomina kohteina ns. hakkuureserviin. Oleellista on myös muistaa, että hakkuumahtoa voi käyttää puun saatavuuden mittarina vain hetkellisesti. Sitä ei saa käyttää kotimaisen puun saatavuuden mittarina teollisuuden investointi- tai mitoituspäätöksissä.

Nykyisellä metsien ikärakenteella hakkuumahdon yli vuosikymmenen jatkuva hyödyntäminen romahduttaisi tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet useiksi vuosikymmeniksi. Teollisuuden strategisen suunnittelun mittariksi soveltuu paremmin esimerkiksi Metlan laskema suurimman kestävän hakkuumäärän arvio, joka on tällä hetkellä noin 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Suunnittelun aikajänteestä ja näkökulmasta riippuen teollisuuskin tarvitsee siis eri mittareita puun saatavuuden määrittämiseen.

Teollisuus on erityisen kiinnostunut siitä, kuinka suuri osa hakkuumahdosta on myynnissä (metsänomistajan aloitteesta) tai ostettavissa (puunostajan aloitteesta). Pajuoja ym. (Metsätieteen aikakauskirja 4/2010) ehdottivat, että mittarina käytettäisiin metsäkeskusten metsänomistajille laatimista metsäsuunnitelmista koostettua hakkuuennustetta. Mittarin käyttö edellyttää, että kaikkien tilojen metsävaratiedot ovat ajantasalla ja metsänomistajat ovat tietoisia omaisuustietojensa käyttötarkoituksesta. Jälkimmäisen ehdon toteutuessa metsäsuunnitelma lähestyy puupörssiä ja hakkuusuunnitelmiin saattaa liittyä nykyistä enemmän hintaspekulointia. 

Käytännössä hakkuut ratkaistaan raakapuumarkkinoilla, joilla vaihdettu määrä riippuu hinnasta. Kansallisen metsäohjelman yhteydessä Metla teki laskelmia puumarkkinoiden tasapainohinnasta ja hakkuumääristä (Metlan työraportteja 75, Uusivuori ym. 2008, pdf).  

Vuotuiset hakkuut ovat olleet alle puolet hakkuumahdon määrästä ja noin 80 prosenttia suurimmasta kestävästä hakkuumäärästä. Tällä menolla Suomen puuston määrä jatkaa kasvuaan tulevaisuudessakin. Jos puun käyttöä halutaan lisätä, puukauppoja pitäisi tehdä enemmän.

Markkinataloudessa toimittaessa puukauppoihin vaikuttamisen politiikkakeinot ovat vähäiset. Tietoa ehdotettujen politiikkatoimien vaikuttavuudesta on vielä vähemmän. Kokemuksista on kuitenkin opittu, että äkilliset muutokset esimerkiksi verokannustimissa saattavat saada puumarkkinat sekaisin joksikin aikaa. Sikäli hallitusohjelman ehdotus käydä läpi puunhankintaa estävät tai hidastavat tekijät kuulostaa järkevältä aloitustavalta.

(julkaistu "Puun korjuu ja käyttö" -uutiskirjeessä 2/2011)

Metla keskustelee | Teeman alkuun