Metsäpolitiikka

Timo Leinonen, MMM, varttunut tutkija, Metsäntutkimuslaitos (Metla)
1.10.2013

Puun, paperin ja teknologian siirron Venäjä-kaupalla parempiin päiviin

Suomi ja Venäjä ovat metsäsektorin suurvaltoja – Suomi korkealaatuisen paperin ja kartongin tuottajana ja viejänä ja Venäjä metsävaroiltaan. Onkin luonnollista, että metsän merkeissä rajan yli liikkuu monenlaista tuotetta ja osaamista – pienen poliittisen porun saattelemana.

Virallinen valtioiden välinen metsäyhteistyö on ollut monimuotoista. Esimerkkinä mainittakoon pääministerivetoiset metsähuippukokoukset (4 kpl), lukuisat ministeritapaamiset, suomalais-venäläisen talouskomission metsäryhmät ja Luoteis-Venäjän metsäohjelman hankkeet vuosina 1997–2011.

Kaksi aihetta on hallinnut virallisia metsäkeskusteluja: pyöreän puun vientitullit ja suomalaisten vähäiset investoinnit Venäjälle.

Venäjän raakapuun vientitullien korotusten alettua vuonna 2006 ei ole liioin ollut sellaista pää- tai kauppaministeritapaamista, jossa suomalaiset eivät olisi nostaneet neuvottelupöydälle puutulleja – jopa kyllästymiseen asti. Venäjän WTO-jäsenyyskään ei tuonut lopullista ratkaisua – ongelmat puukaupassa jatkuvat mm. alemman tullitason havutariffikiintiöjärjestelmän hallinnoinnin osalta.

Venäläisten itkuvirsi on taas ollut, että kun suomalaiset metsäfirmat eivät investoi Venäjälle. Se, että suomalaiset ovat investoineet viimeisten 15 vuoden aikana miljardi euroa pääasiassa saha-, vaneri ja pakkausteollisuuteen, ei ole vakuuttanut venäläisiä. Naapurin päättäjät haluavat ison sellu-paperitehdasinvestoinnin – 50 miljoonan euron sahainvestoinnit ovat vain lillukanvarsia.

Iso kala näytti uivan venäläisten rysään, kun Stora Enso ja UPM ja ilmoittivat vuosina 2007 ja 2008 sellutehtaiden investointisuunnitelmistaan. Maailmanlaajuinen talouskriisi ja venäläisten puutullien nosto sammuttivat investointihalut samalla, kun liiketoimintaympäristö ei osoittanut parantumisen merkkejä. Nyt suuntana näyttää olevan pikemmin luopuminen jo tehdyistä investoinneista.

Kauppa se on joka kannattaa. Venäjä oli vuonna 2012 Suomen metsäteollisuustuotteiden kolmanneksi suurin vientimaa Saksan ja Iso-Britannian jälkeen. Suomi vei Venäjälle lähinnä korkealaatuista paperia ja kartonkia yli 600 miljoonalla eurolla.

Suomi toi Venäjältä erityisesti raakapuuta, sahatavaraa ja sanomalehtipaperia reilulla 400 miljoonalla eurolla, josta raakapuun osuus oli 70 %. Tämä asetelma on kismittänyt Venäjän johtoa. Raakapuun viennin vähentäminen on edelleen Venäjän metsäpolitiikan yksi keskeisistä tavoitteista. Puuntuonnissa yllätyksiä on siis edelleen odotettavissa.

Kasvavan kysynnän, vähäisten paperiteollisuuden investointien ja WTO-jäsenyysehtojen mukaisten alentuvien tuontitullien myötä suomalaisten paperi- ja kartonkituotteiden vientimahdollisuudet Venäjälle vain parantunevat tulevina vuosina.

Pohjois-Karjala marssii kaupallisen sekä tutkimus- ja kehittämisyhteistyön eturintamassa.  Venäläiset puunkorjaajat tietävät, että maailman parhaat metsäkoneet tulevat Savo-Karjalasta Ponssen, John Deeren ja Keslan tehtailta.

Unohtaa ei sovi Mantsinen Group Ltd Oy:tä, jonka kokemus Uimaharjun tehtaan tuontipuun käsittelystä 70-luvulta on laajentunut myös Venäjälle puunjalostustehtaiden terminaalien puun ja muiden materiaalien käsittelyyn. 

Metsäalan Venäjä-tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyöhön on panostettu tarmokkaasti. Joensuun yliopisto aloitti yhteishankkeet jo 1980-luvun lopussa, Valtimon metsäkoulu möi metsäkonekuljettajakursseja venäläisille jo 1990-luvulla, Metsäntutkimuslaitos on panostanut Venäjä-yhteistyöhön järjestelmällisesti 10 vuoden ajan usein yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun kanssa. Euroopan metsäinstituutin tuo yhteistyöhön eurooppalaista ulottuvuutta.

Mahdollisuudet metsäalan tieto-taidon kaupallistamiseen ja palvelujen vientiin ovat hyvät. Potentiaalisia asiakkaita ovat venäläiset metsäteollisuusyritykset, joissa on usein myös ulkomaista pääomaa. Lupaavia aloja ovat mm. metsätienrakennus, metsäinventointi ja -suunnittelu, puunkorjuu ja -kuljetus sekä bioenergia.

Suomen ja Venäjän metsäsektorit ovat monella tapaa integroituneet. Venäjän metsäsektorin kehittyminen on myös meidän etu: mitä enemmän puuta, koneita, tieto-taitoa ja yrittäjyyttä siirtyy rajan yli, sitä parempi. Hyvä markkinointikeino voisi olla laatia esite Pohjois-Karjalassa myynnissä olevista metsäteollisuusyrityksistä ja tarjolla olevista metsäalan palveluista. Nippu vaan kainaloon jokaiselle Venäjälle matkustavalle virkamiehelle ja kehittäjälle! Uskon, että tärppejä tulisi.

(julkaistu Karjalainen-lehdessä 25.9.2013)

Metla keskustelee | Teeman alkuun