Metsä, puu, tulevaisuus

Jarkko Hantula, FT, professori, Metsäntutkimuslaitos (Metla)
25.9.2013

Millä rahan saa poikimaan?

Tutkimus luo tiedollisen perustan kaikille niille sovelluksille teollisuustuotteista sosiaalisiin toimiin, jotka tuottavat hyvinvointia. Siten se on keskeinen elementti kaikkien menestyneiden nykyaikaisten yhteiskuntien taustalla.

Oman tutkimusryhmäni keskeisiä kiinnostuksen kohteita ovat kuusia lahottava juurikääpä sekä purppuranahakka-nimisen taudinaiheuttajasienen hyödyntäminen vesakontorjunnasta. Näistä ongelmista juurikääpä syö vuosittain noin 50 miljoonaa euroa yhteiskuntamme varoja. Tästä yhdestä ainoasta sienestä aiheutuva vahinko vastaa melko tarkasti koko noin 700 ihmistä työllistävän työnantajani eli Metsäntutkimuslaitoksen vuosibudjettia. Lehtipuuvesakoiden torjunta puolestaan syö metsänomistajien, ratahallinnon, tielaitoksen ja sähkölinjayhtiöiden varoja vielä huomattavasti enemmän, koska kemiallista torjuntaa ei enää ympäristösyistä käytetä ja pelkkä mekaaninen torjunta on uusittava muutaman vuoden välein.

Mietittäessä tutkimuksen kannattavuutta, voidaan todeta, että mikäli onnistumme juurikääpään liittyvässä tutkimustyössämme täydellisesti ja kuusen tyvilaho muuttuu vakavasta ongelmasta kuriositeetiksi säästyy yhteiskunnalle koko tutkimuslaitoksen budjetin verran varoja ongelman ratkaisuhetkestä maailman tappiin. Jos taas onnistumme kehittämään biologisen vesakontorjunta-aineen säästyy yritysten tai yhteiskunnan varoja muuhun liiketoimintaan - tai kilpailukyvyn kehittämiseen. Tällainen tulos elämänurasta ei olisi ollenkaan hullumpi!

Koska tutkimus käsittelee asioita, joita ei etukäteen tunneta, on selvää ettei kaikista tutkimuksista seuraa taloudellisesti merkittäviä keksintöjä. Ja ainahan sellaisiin ei edes pyritä, vaan motiivina saattaa olla vaikka lainsäädännön vaatima seurantatieto. Omassa ryhmässäni olemme löytäneet uuden juurikäävän torjuntaan mahdollisesti soveltuvan menetelmän, jonka ensimmäiset käytännön testit ovat parhaillaan menossa. Menetelmän toimivuudesta ei siis toistaiseksi ole käsitystä ja epäonnistuminen on ihan yhtä todennäköistä kuin onnistuminen - tutkimatta asiaa ei kuitenkaan voi tietää.

Sen sijaan purppuranahakkasieneen perustuvan vesakontorjuntamenetelmän soveltava tutkimus on viimeisessä vaiheessaan ja näyttäisi toimivan varsin hyvin. Jäljellä on kuitenkin vielä kaksi kynnystä, jotka eivät enää ole minusta kiinni: tuotekehitys toimivaksi kaupalliseksi tuotteeksi sekä onnistunut markkinointi. Nähdäkseni olemme kuitenkin jo voiton puolella, ja uskon tuotteen tulevan käyttöön varsin todennäköisesti. Näin etenkin siksi, että tuotteen kehitystyössä ovat olleet mukana sekä sen kaupallistava yritys että monia menetelmän potentiaalisia käyttäjiä.

Otsikoin tämän tekstin "millä rahan saa poikimaan?" Vastausta voi hakea seuraavasta. Metsäntutkimuslaitoksen 700-päisestä henkilöstä yli 300 on tutkijoita. Jos heistä joka kymmenes pystyy uransa aikana tuottamaan samaa suuruusluokkaa olevan innovaation, jonka perässä oma tutkimusryhmäni on, syntyy voittoa 30-kertaisesti tutkimukseen sijoitetun pääoman tuoton verran. Ja vaikka 99 sadasta epäonnistuisi, jää yhteiskunnalle vielä silloinkin kolminkertainen tuotto. Tutkimus ei siis ole lainkaan hullumpi sijoitus, vaan panee rahan poikimaan tehokkaasti! Toki tämän voi päätellä siitäkin, että hyvinvoivat länsimaat ovat historiassaan käyttäneet tieteelliseen tutkimukseen monin verroin enemmän varoja kuin vähemmän hyvinvoiviksi kehittyneet yhteiskunnat.

(Puheenvuoro julkaistu Uusi Suomi -verkkolehdessä 23.9.2013)

Metla keskustelee | Teeman alkuun