Metsäpolitiikka

Juha Siitonen, MMM, varttunut tutkija, Metsäntutkimuslaitos (Metla)
2.4.2013

Metsälakiesitys ja monimuotoisuus

Esitys uudeksi metsälaiksi lisää metsänomistajan vapautta hoitaa metsiään omien tavoitteidensa mukaisesti ja samalla mahdollistaa monimuotoisuuden lisäämisen. Silti se on saanut osakseen voimakasta arvostelua.

Keskustelusta voi saada sen kuvan, että lakiesityksen arvostelussa olisi kysymys lähinnä siitä, että lakiin ei ole sisällytetty riittävästi uusia velvoitteita monimuotoisuuden lisäämiseksi. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että mikäli lakiesitys menee nykymuodossaan läpi, talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisen taso heikkenee. Tämä on vastoin metsäpolitiikalle ja metsälain uudistamiselle asetettuja tavoitteita.

Nykyisen, vuodesta 1997 voimassa olleen metsälain § 10 on ainoa monimuotoisuuden turvaamiseen konkreettisesti velvoittava pykälä. Kymppipykälässä on määritelty metsäluonnon erityisen tärkeät elinympäristöt, ns. metsälakikohteet, jotka metsänkäsittelyssä tulee säästää, mikäli ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ja ympäristöstään selvästi erottuvia.

Merkittävä muutos on se, että uudessa laissa metsälakikohteet määriteltäisiin pienialaisiksi tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiksi. Nykyisessä metsälaissa ei ole vastaavaa määrittelyä. Ainoastaan lain perusteluissa sanotaan, että kohteet ovat yleensä pienialaisia. Vakiintuneen tulkinnan mukaan metsälakikohteet ovat tavallisesti alle hehtaarin kokoisia.

Mitä sitten pienialaisuus tarkoittaa uuden esityksen mukaan? Lakiesityksessä pienialaisuus rinnastetaan taloudelliseen vähämerkityksellisyyteen. Toisin sanoen kohde on pienialainen, jos se on taloudellisesti vähämerkityksellinen. Lakiesitykseen sisältyy myös vähäistä suuremman taloudellisen menetyksen rajan määritelmä, joka on 4 % metsäkiinteistön puuston hakkuuarvosta tai 4000 euroa. Esimerkiksi runsaspuustoisessa puronvarressa pienialaisuuden raja täyttyisi jo noin puolella hehtaarilla, joten tätä suuremmat (ja samalla monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat) kohteet eivät enää jatkossa voisi olla metsälakikohteita.

Lakiesityksessä sallitaan erityisen tärkeiden elinympäristöjen varovaiset poimintahakkuut. Käytännössä metsälakikohteet on tähän asti rajattu käsittelyiden ulkopuolelle. Tämä perustuu siihen, että hakkuita on käytännössä mahdotonta toteuttaa pienialaisilla kohteilla niin, että niiden ominaispiirteet samalla säilyisivät. Poimintahakkuissa poimitaan taloudellisesti arvokkaimpia, järeitä puita. Hakkuu heikentää kohteen ominaispiirteitä, joita ovat järeät ja vanhat puut sekä puuston varjostus. Järeiden elävien puiden poistaminen vähentää pitkällä aikavälillä järeän lahopuuston muodostumista.

Mitä lakiesityksen varovainen poimintahakkuu tarkoittaisi käytännössä? Metsäasetusesityksen mukaan poimintahakkuussa on säilytettävä puuston ikärakenne ja pensaskerros sekä puulajisuhteet. Hakkuussa voitaisiin poistaa enintään 25 prosenttia runkoluvusta. Se tarkoittaa erittäin voimakasta käsittelyä. Kun poimintahakkuu kohdistuu järeään puustoon, neljännes runkoluvusta vastaa helposti puolta puuston tilavuudesta. On selvää, että tällainen hakkuu vaarantaa tai hävittää ominaispiirteet ja niistä riippuvaisen lajiston.

Metsänomistajakunta on laajalti hyväksynyt arvokkaiden elinympäristöjen säilyttämisen osana normaalia metsätaloustoimintaa. Esimerkiksi Pellervon taloustutkimuksen toteuttaman metsänomistajakyselyn tulosten mukaan noin kaksi kolmasosaa metsänomistajista pitää erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevien säädösten sisältymistä metsälakiin tarpeellisena. Metsänomistajien valmius säilyttää arvokkaita elinympäristöjä selvästi lain asettamia vaatimuksia laajemminkin näkyy yksityismetsien luonnonhoidon laadun seurantatuloksista. On vaikea nähdä, miksi saavutettua hyvää luonnonhoidon tasoa pitäisi heikentää.

Lakiuudistusta valmistellut maa- ja metsätalousministeriö on toistuvasti tuonut esiin teesin, jonka mukaan metsälaki ei ole metsien suojelulaki vaan metsien hoitoa ohjaava laki.

Tämä on epäilemättä totta, mutta samalla tahtoo unohtua se, että metsälaki on myös talousmetsien monimuotoisuuden turvaamista ohjaava laki. Metsälain tarkoitus on määritelty heti lain ensimmäisessä pykälässä. Sen mukaan lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla kun niiden monimuotoisuus säilytetään.

(julkaistu Aarre-lehdessä 3/13)

Metla keskustelee | Teeman alkuun