Metsäpolitiikka

Sauli Valkonen, MMT, vanhempi tutkija, Metsäntutkimuslaitos (Metla)
Jussi Saarinen, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto
Sini Eräjää, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto
31.12.2012

Metsälakiehdotus estäisi metsän luontaisen uudistamisen

Metsän luontainen uudistaminen eli uuden puuston synnyttäminen siemen tai suojuspuuhakkuun avulla on usein toimiva ja taloudellisesti järkevä metsänuudistamisen menetelmä. Ehdotus uudeksi metsälaiksi estäisi kuitenkin käytännössä metsän luontaisen uudistamisen suurimmassa osassa maata ja pakottaisi metsänomistajat valitsemaan istutuksen niilläkin kasvupaikoilla, joilla luontaisen taimettumisen hyödyntäminen olisi paras vaihtoehto. Lakiehdotus myös rajoittaisi voimakkaasti eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta.

Uuden metsälain on luvattu tuovan lisää monipuolisuutta ja vapautta metsänhoitoon. Suuri osa metsänomistajista vieroksuu nykyistä avohakkuisiin perustuvaa metsänhoitoa. Heitä kiinnostaa peitteinen metsänhoito ja luontaisen uudistamisen hyödyntäminen. Tästä kirjoitti osuvasti toimittaja Päivi Ängeslevä (HS Sunnuntai 16. 12.)

Lakiehdotuksessa metsän uudistamisen lakikriteerejä on tiukennettu siten, että uudistamisvelvoitetta on vaikea täyttää erityisesti luontaisessa uudistamisessa ja kylvössä. Taimikon tulisi saavuttaa 50 senttimetrin keskipituus Etelä-Suomessa seitsemässä vuodessa ja Pohjois-Suomessa 20 vuodessa uudistushakkuusta.Nykyisen lainvalvontakäytännön mukaan riittää 3–10 senttimetrin pituinen taimikko. Vaikka aikarajojen lukuarvoja ollaan väljentämässä 1–12 vuodella, taimien pituusvaatimuksen roima tiukennus kiristää uudistamisvaatimuksia suurimmassa osassa maata.

Valtaosa luontaisen uudistamisen ja kylvön yrityksistä johtaisi lainrikkomukseen, samoin osa istutuksista. Vaatimukset täyttävää taimikkoa ei ehtisi kehittyä määräajassa. Tämä on ristiriidassa lakimuutoksen tavoitteiden ja lakia valmistelleen työryhmän linjausten kanssa, joiden mukaan luontaisen uudistamisen käytettävyyttä piti parantaa.

Lakiehdotuksessa eri-ikäisrakenteiselle metsälle hakkuun jälkeen sallitut alimmat puuston määrät ovat liian korkeat, jotta menetelmällä olisi todellisia mahdollisuuksia toimia. Voimakkaammat harvennukset ovat ajoittain tarpeen eri-ikäiskasvatuksessa luontaisen taimettumisen ja alikasvoksen kehityksen nopeuttamiseksi. Jos näin toimien metsä hakataan lakirajoja harvemmaksi, syntyy uudistamisvelvollisuus, jossa sovelletaan tiukennettuja uudistamiskriteerejä. Niiden täyttäminen puustoisessa metsässä on käytännössä mahdotonta. Metsänomistajan ainoaksi mahdollisuudeksi jää avohakkuu ja istutus. Jo lainrikkomusriskin mahdollisuus voisi pelottaa monet metsänomistajat edes kokeilemasta eri-ikäiskasvatusta.

Kylvöstä ja luontaisesta uudistamisesta ei saa tehdä "lainsuojattomia" menetelmiä. Lakikriteerit pitää tältä osin muuttaa selvästi väljemmiksi. Eri-ikäiskasvatuksen puuston alarajaa tulisi myös selvästi alentaa. Vain näin voidaan edistää metsänhoidon vaihtoehtojen ja kannattavuuden lisäämistä.

Metsälain muutosehdotusten todelliset vaikutukset eivät ratkea pelkästään itse lakitekstiä korjaamalla. Monet olennaisen tärkeät yksityiskohdat on jätetty säädettäviksi asetuksissa. Tämän vuoksi asetukset tulee valmistella käsiteltäviksi yhdessä metsälain kanssa, jotta päättäjät tietävät tarkalleen, mistä ovat päättämässä.

(julkaistu Helsingin Sanomissa 31.12.2012)

Metla keskustelee | Teeman alkuun