Metsä, puu, tulevaisuus

Michael Müller, metsäpatologian tutkija, Metla
Jarkko Hantula, metsäpatologian professori, Metla
11.1.2012

Kansainvälinen kasvikauppa – kohtuuton riski metsille

Kansainvälisen kasviaineskaupan kasvu on lisännyt metsätuhoja rajusti viime vuosikymmeninä. Tästä huolestuneina alan tutkijat 25 maasta ovat allekirjoittaneet julkilausuman (Montesclaros declaration, IUFRO), jossa esitetään rajoituksia kasviaineskauppaan.

Vaikka viranomaiset eri maissa ovat tehneet paljon kaupallisen kasvimateriaalin terveyden varmistamiseksi, ihmisen avulla kulkeutuvat kasvitaudit ja tuholaiset ovat saaneet aikaan mittavaa vahinkoa. Tutkijoiden piirissä onkin vahvistunut käsitys, että valvonnalla on mahdotonta vähentää kasvituhoriskejä riittävästi.

Yhtenä syynä tähän on se, että kasveilla elävien mikrobien ja hyönteisten määrä on valtava, eikä voida ennustaa, mitkä niistä muodostavat tuhoriskin vieraassa ympäristössä.

Yksittäiset kasvit ovat monimuotoisia eliöyhteisöjä, joissa sadat mikrobilajit elävät vuorovaikutussuhteessa kasvin kanssa. Esimerkiksi terveen kymmenmetrisen tuusulalaisen kuusen maanpäällisistä osissa laskettiin elävän toista sataa sienilajia. Lisäksi tulevat bakteerit ja virukset sekä kaikki ne lajit, jotka elävät juuristossa.

Useimmat kasveilla elävistä mikrobilajeista ovat historiansa aikana sopeutuneet yhteiselämään isäntäkasvinsa kanssa. Jos mikrobi tai hyönteinen kuljetetaan muualle, jonne se ei luonnostaan ole aiemmin päässyt, sen käyttäytymistä on mahdoton ennakoida.

Esimerkiksi kun Etelä-Amerikassa ryhdyttiin kasvattamaan Australiasta tuotua eukalyptusta, havaittiin vuonna 1912 sille siirtyneen guavakasvilta ruostesienen, joka sittemmin aiheutti pahoja tuhoja eukalyptusviljelmillä.

Seuraavaksi guavanruoste havaittiin vuonna 1977 maustepippurilta Floridassa, josta se edelleen hyppäsi kaarnamyrttipuulle 1998. Kaikista varotoimista huolimatta ruoste levisi vuonna 2005 Havaijille ja 2010 Australiaan, jossa sen tuhoja on jo näkyvissä. Tällä hetkellä arvuutellaan, miten käy Australian kotoperäisten eukalyptusmetsien.

Tunnetuimpia kasviaineskaupan mukana siirtyneitä puiden taudinaiheuttajia ovat USA:n länsirannikon tammimetsiä ja Iso-Britannian lehtikuusia parhaillaan laajasti tappava munasieni, suurimman osan Euroopan jalavista tuhonnut Hollanninjalavatauti, ja Amerikankastanjan Pohjois-Amerikasta lähes sukupuuttoon tuhonnut kastanjansurma.

Vastaavia esimerkkejä voisi luetella kymmenittäin, sillä uusia kasvikaupan mukana leviäviä kasvintuhoojia ilmenee kiihtyvällä tahdilla: uusimpien tutkimusten mukaan esim. Keski-Euroopan taimitarhat ja pyökkimetsät ovat laaja-alaisesti vieraslajisten munasienten infektoimia, minkä seurauksena pyökin metsätaloudellinen tulevaisuus on vaakalaudalla.

Tutkijat esittävät julkilausumassaan vähittäin lopetettavaksi kaiken sellaisen kasvikaupan, joka aiheuttaa huomattavan riskin metsätuholaisten ja –taudinaiheuttajien leviämiseksi, mutta tuottaa vain vähäisen kokonaistaloudellisen hyödyn. Esimerkiksi puiden siementen kuljetus Suomesta johonkin halvemman työvoiman maahan taimituotantoa varten ja taimien kuljetus istutettaviksi Suomeen on sellaista.

Erityisen vaarallista on elävien kasvien tuonti esimerkiksi Itä-Aasiasta eurooppalaisiin puistoihin tai puutarhoihin, koska kokonaan eri kasvillisuusvyöhykkeeltä Eurooppaan kulkeutuvilla mikrobeilla ei ole lainkaan yhteistä kehityshistoriaa täkäläisten kasvien kanssa.

Toisin kuin useimmat muut valtiot, Suomi on toistaiseksi säästynyt suurilta ihmisen mukanaan kuljettamien kasvintuhoojien aiheuttamilta metsäkatastrofeilta. Ennaltaehkäisevästi tulisi pystyä varmistamaan, ettei tällaisia tuhoja pääse syntymään myöskään tulevaisuudessa.

Metsäluontomme on nimittäin pääpuulajien osalta vähälajinen ja siksi riskialtis: yli 80% Suomen metsistä ovat mänty- ja kuusivaltaisia. Jos meille tulisi sellainen tuhonaiheuttaja, joka tappaisi puolet männyistä, olisi vahinko mittaamattoman suuri sekä ekologisesti että taloudellisesti (tällaisia voisivat olla esim. amerikkalaiset vuoristoniluri tai lännenpahkaruoste).

Siksi olisi erityisen tärkeää, että suomalaiset poliitikot ottaisivat taloudellisesti vähämerkityksisen, mutta paljon riskejä sisältävän kasvikaupan kieltämisen kansainväliselle agendalleen.

(julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomissa 8.1.2012)

Metla keskustelee | Teeman alkuun