Metsäntutkimuslaitoksen taustaselvitys Kansallisen metsäohjelman tarkistuksen tueksi, Tiivistelmä

 >

Metsäalan tulevaisuudenkuvat

Suomen metsäala on nyt ja tulevaisuudessa merkittävässä murroksessa. Syyt muutoksiin ovat jatkuvasti vahvistuneet. Metsäntutkimuslaitoksen selvityksessä osoitetaan, että metsäala voi selvitä muutoksista ja jopa vahvistua niiden kautta.

Selvitys esittää kaksi vaihtoehtoista tulevaisuudenkuvaa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi sekä kolme mahdollista, äkillistä ja suurta muutosta, joihin tulisi varautua. Lopuksi arvioidaan keinoja, miten tulevaisuudenkuvat voisivat toteutua. Selvitys ei esitä poliittista linjausta, vaan vaihtoehtoja poliittisen päätöksenteon taustaksi.

Työn lähtökohdaksi valitut tulevaisuudenkuvat ovat Nykyrakenteiden kehittäminen ja Aktiivinen muutos.

Nykyrakenteiden kehittäminen

Tulevaisuudenkuvassa nykyrakenteet koetaan hyviksi ja turvallisiksi sekä korostetaan muutoksiin eikä nykyrakenteisiin liittyviä riskejä.

Massa- ja paperiteollisuusyritysten strategia on toimivien tuotantolaitosten kannattavuuden ja tuottavuuden lisääminen, nykytuotteiden edelleen kehittäminen ja tuotannon laajentaminen ulkomailla. Uusiinkin tuotteisiin panostetaan, mutta se ei ole strateginen painopiste. Tuotantokapasiteetti ei kasva Suomessa, vaikka liikevaihto voi kasvaakin. Vaikutukset kotimaan puumarkkinoille riippuvat siitä, miten tuontipuun käyttö kehittyy.

Puutuoteteollisuudessa jalostusaste nousee ja kapasiteettia poistuu jonkin verran erityisesti suuryrityksissä. Kehitystä ohjaavat jatkojalostuksen lisäämisen ohella ulkomaille kohdistuvat investoinnit ja pääoman tuottotavoitteet. Pienten ja keskisuurten yritysten suhteellinen ja mahdollisesti myös absoluuttinen merkitys kasvaa. Liimapuu-, rakennus- ja sisustuskomponenttien tuotanto sekä puukomposiitti- ja insinööripuu-, puuelementti- ja hirsitaloteollisuus laajenevat. Tuotteita parannetaan vastaamaan vähitellen pakollisiksi tulevia tuotestandardeja. Vaneriteollisuuden ja kertopuun näkymät ovat sahateollisuutta paremmat ja niiden tuotanto nousee. Puun käyttö saattaa laskea ja tämä lasku kohdistunee vähäisen tuonnin johdosta kotimaiseen puuhun.

Puuenergian tuotanto ja käyttö kasvavat ja metsähakkeen käyttö kaksinkertaistuu. Harvennuksilta saatavaa kuitupuuta ohjautuu myös energiakäyttöön. Pellettituotanto ja -vienti kasvavat reilusti, mikä monipuolistaa sahojen ja vaneritehtaiden sivutuotteiden käyttöä. Sahateollisuuden yhteyteen tulee hieman lisää energiantuotantoa. Kantojen käyttö lisääntyy. Metsähakkeen hyödyntämistä ja sen ympäristövaikutuksia tutkitaan.

Metsätalouden ja metsänomistuksen kannattavuuden kannalta keskeiset tekijät ovat tuontipuun käytön muutokset sekä kotimaisen puun tarjonnan aktiivisuus ja kehittämistoimet. Puun markkinoille tuloa edistetään ja kuusen tuotantoa lisätään esimerkiksi lannoituksilla. Sahatukin laatu- ja runkohinnoittelua kehitetään edelleen, samoin kuin reaaliaikaista metsäsuunnittelua, eri käyttökohteisiin räätälöityjä puunhankintaketjuja sekä harvennushakkuiden ja turvemaiden puunkorjuuta. Tieverkon kunnosta pidetään huolta. Korjuuteknologian vienti ja metsäkoneiden tuotanto sekä puunhankintaketjuihin liittyvä palveluliiketoiminta laajenevat. Suorittavan tason koulutuspaikkoja, aikuiskoulutusta, ammatinvaihtoa, yrittäjyyttä ja aktiivista rekrytointia lisätään.

Pohjois-Suomessa luontomatkailu- ja virkistyskäyttöpalveluiden tarjonta ja erityisesti kansainvälinen kysyntä lisääntyy ja monipuolistuu. Kasvu aiheuttaa ekologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ongelmia. Kilpailu metsäluonnonvaroista lisääntyy. Etelä-Suomessa virkistyskäyttö painottuu taajamien ympäristöön ja niukkuutta suhteessa kysyntään esiintyy.

Metsien suojeluohjelmat valmistuvat ja niitä täydennetään. METSO-ohjelman keinoja jatketaan pilottivaiheen jälkeen ja niiden rahoitusta kasvatetaan. Etelä-Suomen metsien suojeluprosentti nousee. Yli-ikäisten metsien määrä kasvaa, mutta nämä metsät eivät näy suojelutilastoissa.

Metsäntutkimusta koordinoidaan ja tutkimusyhteistyötä metsäklusterin kanssa tiivistetään sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Puuraaka-aineen saatavuutta parannetaan ja puun uusia käyttömuotoja tuetaan Euroopan metsäalan teknologiayhteisön (FPT) strategisen tutkimusohjelman puitteissa. Innovaatiotoimintaa vahvistamaan perustetaan metsäklusterin osaamiskeskittymä ja korkeakoulut verkottuvat tutkimuslaitosten kanssa. Korkeakoulutuspaikkoja vähennetään ja alemman tason koulutusta lisätään.

Metsäorganisaatiot pienenevät ja julkisten organisaatioiden tehtäviä yksityistetään. Uusia haasteita tulee metsäsektorin yrittäjyydestä, yhteistyöstä muun yhteiskunnan kanssa, kansainvälisistä kysymyksistä, maaseutuelinkeinojen ja luontomatkailun kehittämisestä, maisemanhoidosta, kaavoituksesta, vesistökysymyksistä ja kestävän kehityksen vaatimuksista.

Aktiivisilla muutoksilla kohti uudistuvaa tulevaisuutta

Tulevaisuudenkuvassa panostetaan uusiin tuotteisiin ja palveluihin sekä toimintamallien huomattavasti nykyistä intensiivisempään kehittämiseen, rakenteellisiin muutoksiin, otetaan riskejä ja odotetaan tuloksia pidemmällä aikavälillä.

Puunjalostuksessa uusien tuotteiden ja liiketoimintojen kehittämiseen tulee merkittäviä yrityksiä ja riskipääomia. Yritysten tuotekehityspanokset moninkertaistuvat. Muut toimialat panostavat puuhun perustuvien tuotteiden kehittämiseen, mikä lisää puuraaka-aineen kysyntää. Massa- ja paperitehtaiden yhteyteen tulee biojalostamoita, joissa biomassasta valmistetaan nykytuotteiden lisäksi bioenergiaa ja kemiantuotteita. Tieto- ja viestintäteknologian yhdistäminen pakkaus- ja paperituotteisiin, kuten funktionaalinen painaminen ja hybridimedia, sekä puuraaka-aineeseen perustuvat elintarvike- ja kemiantuotteet ja uudet materiaalit lisäävät ja monipuolistavat metsäalaa. Vanhojen ja uusien tuotteiden osuutta tuotannosta voidaan vaihdella suhdanteiden mukaan.

Puutuoteteollisuuden markkinaosuus rakentamisessa kasvaa aktiivisen politiikan ansiosta. Puurakenteiden ympäristöominaisuuksia ja puurakentamisen liiketoiminta- ja palvelumalleja parannetaan. Sahatavaran ja puurakenteiden kotimainen kysyntä kasvaa. Viennin kasvu on pitkälti jatkojalosteiden, komponenttien ja järjestelmien kysynnän sekä uusien, innovatiivisten tuote- ja markkinaratkaisujen varassa. Uusia tuotteita ovat fysikaalisesti ja kemiallisesti modifioidut puutuotteet, puun ja muiden materiaalien yhdistelmät, rakennepuutuotteet, älytuotteet ja funktionaaliset tuotteet. Tuotannon taso ja puun kysyntä kasvavat tai vähintään säilyvät nykytasolla.

Valtion rahoitus metsäorganisaatioihin ja metsätalouteen pienenee ja kohdistuu julkishyödykkeisiin sekä varsinaiseen toimintaan, minkä seurauksena metsäpalveluiden tuotanto keskittyy metsänhoitoyhdistyksille ja yrittäjille. Kilpailua rajoittavat tekijät poistetaan. Yhteistyö muun muassa ympäristö-, elinkeino-, tie- ja rautatiealan kanssa kasvaa.

Puuntuotannon kannattavuutta ylläpidetään edistämällä puun markkinoille tuloa ja parantamalla metsänhoidon kustannustehokkuutta ja laatua. Metsien uudistamisen ja taimikonhoidon määrästä ja laadusta pidetään huolta, harvennushakkuita lisätään selvästi, samoin kuin kannattavaa metsänparannusta, kuten lannoitusta ja kunnostusojitusta. Metsänomistajien tavoitteiden eriytyminen hyväksytään, metsien käsittelyssä sallitaan erilaisia tavoitteita ja niille luodaan malleja. Edistetään yhteismetsien perustamista, sukupolvenvaihdoksia ja metsätilayrittäjyyttä. Kehitetään tukki- ja kuitupuun laatu- ja runkohinnoittelua ja teknologiaa energia- ja ainespuun integroituun korjuuseen. Myös bio- ja geeniteknologian panostukset lisääntyvät metsänjalostuksessa, taimi- ja metsänkasvatuksessa sekä kasvinsuojelussa.

Virkistys- ja matkailualueita perustetaan matkailun ja metsätalouden yhteisin toimin. Luontomatkailupalvelujen tarjonta lisää myös metsänomistajien ansaintamahdollisuuksia. Metsien matkailu- ja virkistyskäyttö on merkittävä metsäpolitiikan tavoite ja alan koulutus kasvaa. Metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamiseksi kehitetään uusia malleja. Kansalaiset kokevat saavansa nykyistä enemmän hyvinvointi- ja terveyshyötyjä metsistä.

Metsien suojelussa ja talousmetsien luonnonhoidossa saavutetaan taso, jolla metsätalouden ekologisen kestävyyden tavoitteet on saavutettu. Tämä lisää kuitenkin kustannuksia. METSO-ohjelman keinoja jatketaan pilottivaiheen jälkeen ja niiden rahoitusta kasvatetaan merkittävästi. Suojelulle syntyy markkinat, joilla yhteiskunnan rahoitus ja metsänomistajien suojeluhalu kohtaavat. Etelä-Suomen metsien suojelu lisääntyy.

Bioenergiaa tukeva politiikka voimistuu selvästi ja puuenergian käyttö kasvaa. Energiapuulle tulee hyvin toimivat markkinat ja vahva yrittäjäkunta, joka toimittaa raaka-ainetta ja energiatuotteita. Raaka-aine ohjautuu teollisuudessa optimaalisesti energia- ja kemianteollisuuden välillä. Puuenergia työllistää selvästi nykyistä enemmän ja teknologian vienti on kasvaa. Puuenergian tuotanto ja metsätalouden tehostuminen tuovat uusia haasteita metsien ekologialle. Myös metsätuhot saattavat kasvaa. Hirvieläinten tehokas kannansäätely on välttämätöntä taimikkotuhojen rajoittamiseksi. Hakkuutähteiden ja kantojen poistamisen vaikutuksia ravinnetasapainoon ja puiden terveyteen seurataan aktiivisesti.

Tehokas keino ilmastonmuutoksen hillinnässä on hiilen sitominen puutuotteisiin ja energiaintensiivisen ja uusiutumattomiin raaka-aineisiin perustuvan tuotannon korvaaminen puutuotteilla. Hiilensidonnan ohjauskeinot ulotetaan koko metsäsektorille ja siitä maksetaan korvausta. Suomi ajaa kansainvälisesti järjestelmiä, jotka hyväksyvät hiilinielut osaksi päästölaskelmia.

Metsäklusteritutkimukseen panostetaan selvästi nykyistä enemmän. Tutkimusta tehostetaan tutkimusrakenteita kehittämällä, lisäämällä monitieteisyyttä ja kilpaillun rahoituksen osuutta sekä pyrkimällä eroon aluepolitiikasta tutkimusresurssien jaossa. Kansallisia voimavaroja suunnataan materiaalitieteeseen, puurakentamiseen, vihreään kemiaan ja biojalostamoiden kehittämiseen. Tutkimusresurssit kootaan virtuaali-instituutiksi, jossa liike-elämä on aktiivisesti mukana. Kansainvälistä yhteistyötä lisätään ja Suomeen luodaan vahva korkeimman metsäopetuksen keskus. Suomeen luodaan kansainvälisesti vahva korkeimman metsäopetuksen ja kansallisesti vahva tutkimustiedon käytäntöön siirtämisen keskus.

Varautuminen äkillisiin suuriin muutoksiin

Edellä tarkasteltujen kahden tulevaisuuskuvan toteutumiseen saattavat vaikuttaa toimintaympäristössä tapahtuvat äkilliset isot muutokset, joita voi tulla useita. Selvitys keskittyy kolmeen muutokseen:

  1. Tuontipuun käyttö puolittuu
  2. Metsäalan julkinen tuki romahtaa
  3. Ilmastomuutoksessa yllättäviä tai odotettua nopeampia muutoksia

Kehittäen ja uudistaen tulevaisuuteen

Selvityksessä esitetyt tulevaisuudenkuvat tai jokin niiden yhdistelmä antavat metsäalalle mahdollisuudet menestyä myös jatkossa. Kaikki vaihtoehdot kuitenkin edellyttävät osin samoja toimenpiteitä.

Mikä hyvänsä tie Suomen metsäalalla valitaankin, se ei tule selviämään ilman lisäpanoksia tutkimukseen ja koulutukseen, mitä tulisi pitää metsäpolitiikan strategisena painopisteenä. Myös metsien elinvoiman ja puuntuotoskyvyn turvaaminen pitkällä aikavälillä on tärkeää. Runsaat ja monipuoliset metsävarat ovat edellytys metsistä saatavan hyvinvoinnin kasvulle. Ne turvaavat korkealaatuisen puuraaka-aineen saatavuuden teollisuuden nykyisiin ja uusiutuviin tarpeisiin, mutta ne ovat välttämättömiä myös muille, hyvinvoinnin kannalta keskeisille metsien käyttömuodoille. Ne ovat myös keino varautua tuleviin ympäristönmuutoksiin.

Vaihtoehtojen välillä on myös eroja. Aktiivisen muutoksen vaihtoehto edellyttää merkittävää asenteiden muutosta ja ennakkoluulottomuutta koko metsäalalta. Yhteiskunnan, mutta erityisesti metsäalan omilla asenteilla on hyvin merkittävä vaikutus valintoihin. Mitä selkeämmin metsäala pystyy katsomaan itseään koko yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta, sitä suurempi on alan hyväksyttävyys.

Toimintaympäristön muuttuessa perinteinen puuntuotantokeskeinen metsäpolitiikka ei riitä, vaan metsäpolitiikka kytkeytyy osaksi elinkeino-, kauppa-, energia- ja ympäristöpolitiikkaa. Kehittämällä yhteistyötä ja politiikan keinovalikoimaa saadaan aikaan nykyistä monipuolisempi metsäala, joka tuottaa entistä enemmän hyvinvointia koko yhteiskunnalle.

Ilmastonmuutos, nopeasti kasvava energian tarve, kiinnostus uusiutuviin luonnonvaroihin perustuviin tuotteisiin sekä metsien merkitys virkistyksen ja terveyden lähteenä muovaavat Suomen metsäalan toimintaympäristöä tulevina vuosikymmeninä. Metsäalalla on hyvät mahdollisuudet tuottaa uutta aineellista ja aineetonta hyvinvointia entistä vähemmällä ympäristökuormalla. Jos Suomen metsäala siirtyy bioperusteisen talouden (bio-based economy) suuntaan, alkavat tulevaisuuden haasteet vaikuttaa entistä enemmän hyviltä mahdollisuuksilta.

Alan kulttuuri ja perinteet muovaavat valmiutta muutoksiin. Vahvan toimialan tunnusmerkki on, että muutokset ja murrokset eivät kaada sitä. Se pystyy kuuntelemaan alaansa koskevia kriittisiä arvioita, keskustelemaan niistä ja kääntämään ne voimakseen määrätietoisella kehitystyöllä.

Metsän kasvattamisen pitkäjänteisyys korostaa tarvetta ymmärtää muutoksia ajoissa ja asenteellista valmiutta reagoida niihin. Miten tässä onnistutaan? Se on metsäalan tulevaisuuden avainkysymys.

Raportin yhteenveto (pdf)

Hetemäki, L., Harstela, P., Hynynen, J., Ilvesniemi, H. ja Uusivuori, J. (toim.) Suomen metsiin perustuva hyvinvointi 2015. Katsaus Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Metsäntutkimuslaitoksen työraportteja 26 (pdf) .

Lisätietoja:

 
   Päivitetty:   02.11.2006 /EKel Metla : Julkaisut : Metlan työraportit     Palaute Metlan etusivulle
. .