ALKUUN
EDELLINEN SEURAAVA

Kuusi
Mänty
Lehtipuut
Metsien monimuotoisuus
Erikoismuotojen nimeäminen
Ilmoita erikoispuista

Metsien monimuotoisuus
 
Metsien monimuotoisuus ja sen ylläpitäminen ovat viime vuosina olleet entistä enemmän sekä tutkimuksen kohteena että metsien käsittelyn tavoitteena. Syynä tähän luonnonmukaisuuden korostumiseen on varmaankin ollut yleinen huoli ympäristöstämme sekä yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääntyminen metsäasioissa. Samassa yhteydessä on kasvanut myös tarve harvinaisten ja uhanalaisten kasvien ja eläinten suojeluun. Metsäpuiden erikoismuodot voidaan lukea näihin harvinaisuuksiin.

Saman lajin yksilöiden erilaisuuteen vaikuttavat sekä perintötekijät että kasvuympäristö. Juurivesoista kasvullisesti syntynyt yhden kloonin haapametsikkö on sekä ilmiasultaan että perimältään hyvin yhtenäinen. Myös nuori viljelykuusikko voi vaikuttaa varsin yhtenäiseltä. Tosiasiassa suvullisesti syntyneessä metsikössä ei kuitenkaan ole kahta täysin samanlaista puuta. Varttunut, luontaisesti syntynyt tuoreen kankaan sekametsä on miten tahansa tarkasteltuna vaihteleva ja monimuotoinen. Tällöin metsikön monimuotoisuus johtuu sekä ympäristöolojen vaihtelusta että metsikön puiden perinnöllisestä muuntelusta. Metsiämme ja metsissämme kasvavia puita voidaan varmasti pitää geneettisesti monipuolisina.

Metsässä voi tavata myös puita, joiden jokin ominaisuus on selvästi normaalista poikkeava eikä poikkeavuus näytä aiheutuneen kasvuympäristöstä tai muista ulkoisista tekijöistä. Tällöin on ilmeisesti kyse erikoismuodosta, joka on saanut alkunsa perintötekijöissä tapahtuneesta muutoksesta, mutaatiosta. Jos mutaatio on tapahtunut jo sukusoluissa ennen yksilön syntymää, sen kaikissa soluissa on muuttunut geneettinen koodi. Kultakuusi tai liuskalehtinen koivu ovat hyviä esimerkkejä tästä. Silmussa tapahtuneessa mutaatiossa taas erikoisuus ilmenee vain siinä osassa puuta, joka on syntynyt tästä perimältään muuttuneesta silmusta. Kuusen tai männyn tuulenpesien katsotaan syntyneen silmumutaation seurauksena.

Puiden normaalista poikkeavat muodot ovat omalta osaltaan lisäämässä metsiemme geneettistä monimuotoisuutta. Vaikka tällaisten erikoismuotojen vaikutus metsän ulkoiseen kuvaan tai geneettiseen rakenteeseen ei ehkä ole suuri, on niillä ainutkertaisina poikkeamina oma arvonsa. Metsäpuiden erikoismuotoja onkin syytä suojella siinä missä muitakin luonnon harvinaisuuksia. Erikoismuotojen suojeluun ja säilyttämiseen on monta tapaa. Yksinkertaisinta on vain jättää puu rauhaan. Lisäksi voidaan tällainen luonnonoikku ilmoittaa metsägeneettiseen rekisteriin, jolloin se rekisteröidään ja sille annetaan kantapuunumero. Harvinainen erikoismuoto voidaan myös rauhoittaa virallisesti luonnonsuojelulain nojalla.

Puiden erikoismuotojen arvo ei kuitenkaan ole pelkästään siinä, että ne lisäävät metsien geneettistä monimuotoisuutta. Niistä voi olla myös muuta iloa ja hyötyä. Oudon näköiset puut ovat haluttuja pihapuita, esimerkiksi kääpiöpuita on usein tuotu metsistä pihoille koristeeksi. Pienenkään puun siirtäminen ei kuitenkaan aina onnistu. Into saada metsästä löytynyt erikoisuus kotipihalle voi johtaa ainutlaatuisen harvinaisuuden tuhoutumiseen. Näin kävi luutamännylle, joka 90 cm:n korkuisena siirrettiin talon kukkapenkkiin. Pari vuotta myöhemmin se oli kuollut. Luonnovaraisena kasvava erikoismuoto tulisikin aina jättää rauhaan ellei sen säilyminen ole jostakin syystä uhattuna. Erikoismuotojen käyttö koristepuina lienee kuitenkin niiden tärkein hyödyntämistapa. Tunnetuimpia koristepuina käytettyjä erikoismuotoja ovat pallo- ja kultakuuset sekä liuskalehtiset koivut. Toinen erikoismuotojen hyödyntämismahdollisuus koskee niiden puuainetta. Erikoinen ja koristeellinen puu voi olla hyvinkin arvokasta. Visakoivu on kaikkien tuntema esimerkki arvokkaasta erikoispuusta.

Erikoismuotojen hyödyntäminen edellyttää niiden lisäämistä ihmisen toimesta. Lisääminen voi tapahtua joko kasvullisesti tai suvullisesti. Kasvullista lisäystä käytettäessä voidaan erikoismuodon perintöaines siirtää muuttumattomana emopuusta siitä monistettuihin taimiin. Suvullisessa lisäämisessä taas tapahtuu perintöaineksen uudelleen järjestäytymistä eikä emopuun kaltaisen erikoismuodon tuottaminen välttämättä onnistu. Koska geneettinen poikkeavuus on yleensä resessiivinen, väistyvä ominaisuus, saadaan silloinkin, kun suvullinen lisääminen onnistuu, vain osasta siementä emopuun kaltaisia jälkeläisiä. Siemenen kautta on voitu lisätä tai tiedetään luontaisesti syntyneen ainakin pallokuusia ja liuskalehtisiä koivuja. Pääasiallisesti erikoismuotoja on lisätty kasvullisesti. Kasvullisen lisäyksen menetelmiä ovat varttaminen, pistokaslisäys ja solukkoviljely. Varttaminen on puutarhakasvien lisäyksessä käytetty menetelmä, jota metsäpuilla on sovellettu sekä havu- että lehtipuiden erikoismuotojen lisäämiseen. Solukkoviljely on uudempi menetelmä, jota on käytetty jonkin verran jopa kaupallisessa mittakaavassa esimerkiksi visakoivun ja punakoivun lisäämisessä.

Kasvullisen lisäyksen avulla voidaan vaikkapa vain tiettyyn osaan puuta mutaation seurauksena syntynyt poikkeama monistaa useaksi geneettisesti samanlaiseksi yksilöksi. Varttaminen on kasvullisen lisäämisen perusmenetelmä, jota voidaan käyttää useimmilla puulajeilla. Kuvassa kultakuusen oksa on vartettu tavallisen kuusen perusrunkoon.

Sivun alkuun

Metla/VA/MHaa - 23.3.1998 Palaute