|
Männyn poikkeavat muodot eivät ole herättäneet kasvitieteilijöissä samanlaista kiinnostusta kuin kuusen erikoisuudet. Männyn erikoismuotoihin on lisäksi kiinnitetty huomiota kuusta myöhemmin.
Ensimmäiset Suomessakin tutuiksi tulleet männyn erikoismuodot määriteltiin ja nimettiin Euroopassa 1800-luvun puolivälissä. Vielä viime vuosisadan lopulla arveltiin, ettei Suomesta löydy männyn
toisintoja (erikoismuotoja), mutta todettiin että "Kasvintutkijat kuitenkin ovat kertoneet monta toisintoa Euroopassa kasvavaksi vaikka metsänhoitajat eivät ole niitä hyväksyneet" (Blomqvist 1891 a).
1900-luvun alkupuolella löytyi jo Suomenkin kasvi- ja metsäkirjallisuudesta männyn erikoismuotojen kuvauksia (Cajander 1917, Hiitonen 1933). Nykyään männyllä tunnetaan vastaavanlaisia poikkeavuuksia
kuin kuusella, vaikkakin huomattavasti vähemmän.
Metsägeneettisestä rekisteristä löytyy tietoja kaikkiaan vajaasta 200 erikoismännystä, jotka jakautuvat 10 eri erikoismuotoon. Valtaosa niistä on mukuramäntyjä (104 puuta). Paljon on myös
käpysikermämäntyjä (35). Seuraavaksi eniten rekisteriin on merkitty tuulenpesä- (13) ja kultamäntyjä (12). Rekisteriin merkittyjen erikoismuotojen lukumäärä ei kuitenkaan suoraan kuvaa niiden
yleisyyttä; esimerkiksi männyn tuulenpesät ovat huomattavasti yleisempiä kuin kultamännyt.
Tässä on esitelty 11 männyn erikoismuotoa. Näistä 2 on neulasiltaan poikkeavaa, 6 kasvutavaltaan erikoista ja 2 rungon ja kuoren ominaisuuksissa poikkeavaa muotoa. Lisäksi on mukana käpytuotannossaan
erikoinen käpysikermämänty.
|
 |
Männyllä kuten muillakin puulajeilla on paljon esimerkiksi kasvutavaltaan erikoisia puuyksilöitä, joita on vaikea sijoittaa mihinkään jo olemassaolevaan erikoismuotoon tai joita on vaikea kuvailla
muuta kuin yksittäisinä yksilöinä. Tällaisten puiden erikoinen ulkomuoto on usein perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksen seurausta.
|
Arboretum-projekti: Mänty
|
|
